Kun ihastuu työkaveriin, elämä voi mennä pahemman kerran sekaisin. Eihän näin pitänyt käydä!

Sotkenko suhteella muiden työrauhan ja oman tulevaisuuden tässä työpaikassa? Voiko romantiikan läikähtely ahdistaa muita? Voiko työnantaja kieltää suhteen tai puuttua siihen?

Työpaikkaromanssi voi johtaa yllättäviinkin tilanteisiin, joihin ei ole osannut varautua. Kokeneet kertovat, tarkoittaako se rakkaasta ihmisestä tai työpaikasta luopumista.

Tammikuussa 2012 Petra Väänänen aloitti unelmatyössään radiossa. Hänellä oli takanaan media-alan opinnot ja edessä oma ohjelma ja viikonloppujen juontaminen Voicen taajuuksilla.

”Se oli minun pitkäaikainen haaveeni, joka vihdoin toteutui. Halusin tehdä kaiken mahdollisimman hyvin ja tehdä vaikutuksen ihmisiin toimituksessa. Olin ihan paniikissa”, Väänänen muistelee ja nauraa.

Hän oli silloin 25-vuotias. Ajatuksissa ei ollut kumppanin ja parisuhteen löytyminen vaan oman osaamisen näyttäminen.

Mutta kuinkas kävikään. Vaadittiin vain yksi komea, lempeä ja tatuoitu mies uutistoimituksen puolelta. Tai no, alkuun mahtui kömmähdyksiä.

”Siellä oli toinenkin tatuoitu mies, joka oli aika saman näköinen. Olin niin jännittynyt, etten tiennyt kuka on kuka, joten ei rakkaus varsinaisesti ensisilmäyksellä syttynyt.”

Nopeasti se silti syttyi, eli heti kun Väänänen rauhoittui ja osaisi erottaa miehet toisistaan. Pian Väänänen tajusi saavansa erityishuomiota.

”En missään nimessä halunnut alkaa seurustella kollegan kanssa, mutta meillä klikkasi heti. Hänen kanssaan tuli lämmin ja kotoisa fiilis. Hän otti minut hyvin vastaan, ymmärsi jännitykseni ja oli iso tuki.”

Mies oli ollut talossa kolme vuotta. Hän tunsi talon tavat, muttei ollut esihenkilöasemassa. Hän auttoi teknisissä ongelmissa ja työjutuissa.

Jo maaliskuussa Väänänen oli parisuhteessa.

Vaikuttaisiko seurustelu keskittymiseen ja unelmatyöstä suoriutumiseen, ja miten muut tiimissä suhtautuisivat? Menisikö dynamiikka sekaisin? Näitä asioita Väänänen mietti.

”Olin uusi työntekijä ja kahden kuukauden jälkeen suhteessa. Pahin skenaario oli, että minuun alettaisiin suhtautua nihkeästi. Pelkäsin myös sitä, että astuisin jonkun toisen miehestäni ehkä kiinnostuneen varpaille.”

Väänäsen mukaan miehellä oli ollut aiemmin sutinaa erään työntekijän kanssa ja he olivat käyneet treffeillä. Mitään vakavampaa siitä ei ollut tullut. Silti kaikki tämä mietitytti Väänästä.

Väestöliiton pari- ja perhesuhteiden asiantuntija Minna Jaakkola sanoo, että työpaikkaromanssin kanssa on sama tilanne kuin muissakin ihmissuhteissa. Ensin pitäisi selvittää, mitä suhteelta haluaa.

”Onko tavoitteena sitoutunut parisuhde, jonka toivoo kestävän, vai onko mielessä jotain ihan muuta?”

Tilannetta helpottaa yhteinen näkemys tilanteesta. Jos toiselle kyse on flirtistä ja toinen haaveilee vakiintumisesta ja perheestä, pettymys on varma.

”Suhde työpaikalla on aina riski, koska se voi vaikeuttaa muita ihmissuhteita. Kannattaa siis miettiä, onko sen riskin valmis ottamaan”, Jaakkola sanoo.

On mahdollista – niin kuin kaikissa alkavissa parisuhteissa – ettei tilanne mene toivotulla tavalla. Erot ovat Jaakkolan mukaan harvoin nättejä, ja työyhteisössä siihen liittyy aina joukko muita ihmisiä: valitaan puolia tai päädytään kyräilyyn.

Aluksi Väänänen ja mies yrittivät pitää suhteen salaisuutena. He sopivat yhdessä seurustelun pelisäännöistä ja siitä, ettei muille toimituksessa kerrota.

Väänänen teki viikonloppuja ja mies työskenteli arkisin, joten tilanne vaikutti helpolta. Ei tarvinnut miettiä, tohtiiko mennä yhdessä lounaalle vai ei. Salailun systeemi toimi – pari viikkoa.

”Sitten olimme yhteisellä työmatkalla ja suhde tuli ilmi kaikille. Muut arvasivat aika nopeasti.”

On hyvä miettiä, kuinka avoin haluaa olla, vai haluaako ollenkaan. Salailua Jaakkola ei silti suosittele.

”Työkaverit ovat hyvin tarkkoja vaistoamaan tilanteen ja näkemään elekielestä, jos jotain on.”

Salailun paljastuminen voi nolouden lisäksi myös jäytää työyhteisön keskinäistä luottamusta. Tämä on työpaikkaromanssien herkkää aluetta.

”Jos toisista tuntuu, että kahdella muulla on sisäpiirijuttuja ja erityinen yhteys keskenään, se voi synnyttää osattomuuden ja ulkopuolisuuden tunteita.”

Tämä voi helposti johtaa epäilyihin toisen suosimisesta muiden kustannuksella. Herää pelko, ettei suhde näy vain yksityiselämässä vaan myös työpaikalla.

Tähän ei tarvita klassista esihenkilön ja alaisen välistä suhdetta, vaan muukin ekstrahuomio kahden ihmisen välillä voi herättää muissa samoja ajatuksia.

Se, miksi Väänänen oli niin lujasti päättänyt olla ihastumatta työkaveriin, johtui hänen aiemmasta kokemuksestaan. Ja se kokemus ei ollut hyvä.

Vuosia ennen radioon menemistä Väänänen oli alkanut seurustella työkaverinsa kanssa.

”Suhteessa oli isoja ongelmia ja niitä tuli myös työpaikalle. Asiaan puuttuivat esihenkilötkin. Suhteen päätyttyä jatkoimme hetken samassa työpaikassa. Se oli vaikeaa ja meidän piti olla eri vuoroissa. En halunnut kokea sellaista enää koskaan uudestaan.”

Hän kuitenkin päätti uskaltaa antaa itselleen uuden mahdollisuuden rakastua.

”Nykyinen mieheni oli alusta asti empaattinen ja kiltti. Osasin luottaa häneen. Uskalsin luottaa myös parisuhteeseen, ja se paransi vanhoja traumoja.”

He sopivat, että työpaikalla keskitytään työhön. Väänäsen mukaan itselle ja muille pitää antaa työrauha, eikä sitä pidä häiritä yksityisasioilla.

Toisille yhdessä työskentely ei sovi, kun yhdessä ollaan koko ajan. Väänäsellä ei ollut sitä tunnetta.

”Alussa oli ihanaa, kun toisen kanssa pystyi olemaan niin paljon. Nyt varmaan ajattelisin, että apua, ehkä tämä on vähän liikaa”, Väänänen nauraa.

Jaakkolan mukaan hyvä nyrkkisääntö samassa työpaikassa työskentelevälle parille on, että kannattaa käyttäytyä keskenään niin kuin muidenkin työkavereiden kanssa. Kuinka rennosti ollaan? Millainen koskettaminen on sopivaa? Kun tämä on selvää, työpaikka voi olla turvallinen tila kaikille.

”Töissä flirttailu tai koskettelu voi tuntua työkavereista epämukavalta ja kiusalliselta.”

Seurustelun päättyminen ja riitaisa ero voivat joskus avata oven sille, että toista syytetään sopimattomasta käytöksestä. Kun käytöksen rajat ovat tiukat ja sovittu etukäteen, ikäviltä tilanteilta vältytään.

Jaakkola kertoo, että tutkimusten mukaan joillakin aloilla työpaikkaromanssien syntyminen on selvästi tavallisempaa kuin toisilla.

Tällaisia ovat alat, joissa ammatillisen kiinnostuksen kohteet ovat tarkkaan rajatut ja voidaan puhua jopa kutsumus- tai intohimoammatista. Silloin yhteistä puhuttavaa on valmiiksi paljon.

”Samoin jos tiimin kanssa viettää paljon aikaa yhdessä, matkustelee ja on paljon poissa kotoa, myös rakkaussuhteita syntyy.”

Yhteinen mielenkiinnonkohde voi tarkoittaa myös pettämistä ja vanhan parisuhteen päättymistä eroon. Se on Jaakkolan mukaan yleistä.

Väänänen kertoo, että radioalalla on pitkä historia työpaikkaromansseissa. Monet kollegat ovat seurustelleet, eivätkä hekään miehensä kanssa olleet Voicen ainoat. Siksi alkuvaiheen salailu tuntuu nyt hassulta.

”Meillä oli erittäin tiivis työyhteisö ja teimme paljon asioita yhdessä. Ilmapiiri oli salliva ja rento, joten ylimääräinen jännitys jäi pian pois. Solahdin hyvin nopeasti mieheni kaveriporukkaan, joista suuri osa oli myös töissä radiossa. En edes osannut ajatella, että olisin tarvinnut täysin omaa aikaa.”

Joillain työpaikoilla kollegoiden välisiin suhteisiin suhtaudutaan nihkeästi, vaikkei niitä voida varsinaisesti estääkään.

Taustalla on usein ajatus valta-asetelman ongelmista. Vaikka toinen ei suhteen alkaessa olisikaan toisen esihenkilö, tilanne voi muuttua vuoden päästä.

Silti perusajatus on yksinkertainen:

”Työnantajaa kiinnostaa työn tekeminen, sen onnistuminen ja se, että ihmiset ovat työpaikalla tyytyväisiä ja motivoituneita, eikä suhde sotke sitä”, Jaakkola sanoo.

Tällä hetkellä Väänänen on miehensä kanssa naimisissa ja heillä on kolmevuotias tytär. Työpaikat ovat vaihtuneet. Kun hän miettii tilannetta yhdeksän vuotta sitten, hän ei tekisi mitään toisin.

”Jos olet kiinnostunut jostain ihmisestä, kyllä häneen silloin kannattaa tutustua”, Väänänen summaa.

”Sehän on vain ihanaa tavata samassa duunissa ihminen, jonka kanssa synkkaa ja on samat ajatukset.”

Olimme olleet työkavereita elintarvikeliikkeessä puolisen vuotta, kun ihastuimme pikkujouluissa. Saimme esihenkilöiltä huomautteluja, että ’ei teidän työnteosta enää tule mitään kun olette niin rakastuneita’. Teimme työtä eri osastoilla, eri vuoroissakin. Siis mitä ihmettä? Painostuskeinot jatkuivat: Siirto osastolta toiselle, työtunnit minimissä. Irtisanouduimme lopulta. Romanssi johti siis työpaikkojen vaihtoon, mutta myös avioliittoon ja tyttären syntymään. Olemme sittemmin eronneet, mutta se oli molemmille elämämme suurin rakkaustarina.”

– Marianne, 54

Olimme aluksi vain työkavereita ja työskentelimme eri osastoilla. Sitten aloimme seurustella. Suurin osa työkavereista otti asian kivasti, muutama yllättyi. Miehen pomo otti asian hyvin ja oli iloinen puolestamme. Minun pomoni taas otti meidät silmätikukseen. Meille tuli esimerkiksi kielto, ettemme saa pitää taukoja samaan aikaan, vaikka meillä oli eri taukohuoneet. Olemme seurustelleet 3,5 vuotta, mies vaihtoi puoli vuotta sitten työpaikkaa muista syistä.”

– Jenna, 32

Romanssimme alkoi, kun olimme molemmat varattuja tahoillamme. Nyt kaksi vuotta ensikohtaamisen jälkeen minä olen eronnut omasta jo valmiiksi rakoilleesta liitostani, ja kollegani käy omaa prosessiaan läpi. Olemme yrittäneet pitää suhteen salassa, mutta pari läheistä työkaveria on aavistellut jotain, mikä on lisännyt stressiä. En tiedä, miten meille lopulta käy, mutta olen jo saanut häneltä paljon. Hän on näyttänyt, minkälaista rakkautta voin saada. Jos emme päädy yhteen, minun on pakko vaihtaa työpaikkaa. Muuten en koskaan voisi päästä hänestä yli.”

– Silja, 32

Työpaikallamme on tapana arpoa paikat. Päädyin usein istumaan erään miehen viereen. Aluksi ärsyynnyin hänestä: hän kiusasi minua ja minä kommentoin jotain sarkastista takaisin. Työkaverit naureskelivat, että olemme kuin vanha aviopari. Sitten aloimme nähdä vapaa-ajallakin, ja tieto suhteesta julkistettiin firman pikkujouluissa. Työpaikka on suhtautunut hyvin – emme ole ainut pari. Työkaverit ottivat asian myös hyvin vastaan, ilmeisesti kemiamme on ollut nähtävillä. Nyt asumme yhdessä, ja vauvan laskettu aika on elokuussa.”

– Anne, 30

Juttu on julkaistu aiemmin Trendissä.