Arka tyttö halusi paeta. Hänen äitinsä puhui pelottavalle naiselle, jolla oli komea hattu ja kaiken näkevät silmät. Kahdeksanvuotias Elizabeth Taylor oli tuotu esittelemään taitojaan Hedda Hopperille, Hollywoodin pelätyimmälle juorutoimittajalle.

Vaikutusvaltainen nainen saattoi muutamalla sanalla luoda tai tuhota näyttelijän uran.

Elizabethin äiti Sara Taylor tärisi innosta. Hän oli jo jonkin aikaa etsinyt tyttärelleen elokuvaroolia, ja siinä Hopper voisi auttaa. Sara oli ystävänsä avustuksella onnistunut toimittamaan esittelykirjeen toimittajalle, joka oli pitänyt äitiä ja tytärtä tapaamisen arvoisina.

Sara oli pukenut Elizabethin suloiseksi perhoseksi ja punannut lapsensa posket. Tosipaikan edessä lapsi kuitenkin aristeli.

Hedda Hopper oli nähnyt Hollywoodin vuosinaan kaikkea mahdollista, mutta silti hän järkyttyi, kun turhautunut Sara nipisti Elizabethia.

”Hän lauloi pienellä, värisevällä äänellä. Hän oli vähällä pyörtyä, tuo suloinen tyttölapsi, jolla oli orvokinväriset silmät. Se oli kiduttavin näytös, jossa olen ollut mukana”, toimittaja muisteli tapaamista Eevan haastattelussa vuonna 1963.

Hopper sääli pientä Elizabethia. Toimittaja otti tyttösen suojatikseen, vaikka oli selvää, että tämä oli äitinsä kunnianhimon välikappale.

Elizabeth paljasti aikuisena, että hän ei halunnut uraa vaan otti sen vastaan pakotettuna.

Toisin kuin moni muu elokuvatähti, Elizabeth Rosemond Taylor vietti lapsuutensa yltäkylläisyyden keskellä. Hän syntyi 27. helmikuuta 1932 Lontoossa Englannissa, mutta hänen vanhempansa olivat amerikkalaisia.

Isä, tyylikäs, hiljainen ja seuraa kaihtanut Francis Taylor, oli taidekauppias ja liikemies, jolle hienostoseurapiirit olivat tuttuja.

Äiti Sara oli miehensä vastakohta, ulospäinsuuntautunut kotirouva, joka ennen avioliittoaan oli tavoitellut mainetta näyttelijänä. Valitettavasti kaunottaren taidot eivät olleet vastanneet hänen tavoitteitaan.

Kun toinen maailmansota syttyi, perhe pakeni pommituksia Hollywoodiin. Francis otti vastaan työn veljensä omistamasta taidegalleriasta, joka oli elokuvamaailman silmäätekevien suosiossa.

Sara halusi nähdä lapsensa valkokankaalla, mutta esikoispoika Howard kieltäytyi. Elizabeth kuitenkin taipui ja sai lopulta sopimuksen Universal-studioiden kanssa. Se toi vain yhden pienen roolin elokuvasta There’s One Born Every Minute, minkä jälkeen sopimus irtisanottiin.

Ensimmäisen kunnon roolinsa Elizabeth sai isänsä avulla. Francis oli tutustunut Metro-Goldwyn-Mayerin tuottajaan, joka etsi lapsinäyttelijää elokuvaan Lassie palaa kotiin (1943). Yksitoistavuotias Elizabeth pääsi koekuvaukseen ja sai sekä pestin että seitsemän vuoden sopimuksen.

Sara Taylor piti Elizabethia tiukasti otteessaan – äiti päätti kaikesta, puhui tyttärensä puolesta ja puski tätä eteenpäin. Tavoitteet olivat korkealla.

Äidin haaveista tuli totta, kun kaksitoistavuotias tytär nousi maailmanmaineeseen elokuvan Yli esteitten (1944) ansiosta.

Myös Howard suostui vihdoin koekuvaukseen – Saran suureksi yllätykseksi. Kaikkien järkytys oli suuri, kun poika saapui tilaisuuteen pää kaljuksi ajettuna.

”Koko elämäni olen ihaillut veljeäni sen vuoksi, että hän uskalsi osoittaa, kuinka paljon halveksi elokuvamaailmaa”, Elizabeth kertoi vuonna 1963.

Elizabeth sen sijaan oli sekä äitinsä että elokuvayhtiön määräysten vanki. Jumaloitu tähti sai kaiken haluamansa sormen koukistuksella, mutta samaan aikaan hän kaipasi normaalia elämää.

Miehet astuivat elämään varhain. Nuorta kaunotarta ihailtiin mutta yleensä matkan päästä.

Elizabethin, 16, ensirakkaus oli amerikkalaista jalkapalloa pelannut Glenn Davis, 24. Parin suhde kariutui vuotta myöhemmin, sillä kuvioihin astui armeijan lentäjä William D. Pawley Jr, 28. Nuoripari ei päässyt kihlajaisia pidemmälle.

Elizabeth tahtoi kuitenkin naimisiin, sillä hän halusi määrätä itse elämästään. Työ oli vienyt kaiken hänen aikansa, eikä hän ollut valmistunut edes lukiosta.

Kahdeksantoistavuotiaana Elizabeth tapasi Bel Air -hotellin aulassa Conrad ”Nicky” Hilton Juniorin. Tämä oli pitkä, hauskannäköinen ja sopivasti muutaman vuoden Elizabethia vanhempi. Maailmaa nähneellä Nickyllä oli playboyn maine, mutta mies oli myös varakkaan hotellisuvun vesa.

Näyttelijä päätti rakastua Nickyyn – elokuvayhtiön myötämielisellä avustuksella, olihan Elizabeth juuri lopettanut komedian Morsiamen isä (1950) kuvaukset. Yhtiö maksoi komeat häät ja varmisti, että kuvat niistä levisivät kaikkialle.

Kuherruskuukautensa aikana Elizabeth kirjoitti äidilleen vain yhden kirjeen. Pariisissa majaillut morsian haaveili ihanasta uudesta elämästä ja onnesta.

Hyvin nopeasti lehtien sivuille alkoi ilmestyä uutisia tuhlailevan nuorenparin räjähtävistä riidoista ja Nickystä, joka naukkaili ahkerasti dry martineja, tuhlasi kasinoilla rahojaan ja kohteli kaltoin vaimoaan.

”Kun menin naimisiin Nickyn kanssa, putosin heti ruusunpunaisista pilvistäni”, Elizabeth tunnusti häämatkalta palattuaan.

Liitto päättyi vain yhdeksän kuukauden jälkeen.

Elizabeth palasi Hollywoodiin. Elokuvansa Kaksin aina kaunihimpi (1952) kuvauksissa hän rakastui jälleen, tällä kertaa ohjaaja Stanley Dohaniin. Suhde ei sopinut taustavoimien suunnitelmiin, joten Liz lähetettiin Englantiin kuvaamaan Ivanhoeta (1952).

Myllerrys oli liikaa näyttelijälle, joka sai hermoromahduksen.

Ivanhoen kuvausten aikana Elizabeth Tayloria hoivasi toistuvasti näyttelijä Michael Wilding, joka oli seuralaistaan kaksikymmentä vuotta vanhempi.

Omaa perhettä kaivannut Elizabeth oli päättäväinen. Kun tähti oli palaamassa Englannista Yhdysvaltoihin, hän esitteli lentokentällä safiirisormusta ja ilmoitti kihlautuneensa Wildingin kanssa.

Kihlaus oli yllätys jopa sulhaselle.

”Kosin häntä itse, koska hänellä on kaikki ominaisuudet, joita miehessä ihailen: ylemmyyttä, sukkeluutta ja älyä”, Elizabeth muisteli myöhemmin.

Pariskunta meni naimisiin ulkopuolisten estelyistä huolimatta helmikuussa 1952. Elizabeth halusi lapsia ja elämän mahdollisimman kaukana parrasvaloista.

Raha muutti suunnitelmia. Urallaan kamppaillut Michael sai elokuvasopimuksen, joka edellytti, että myös Elizabeth palaisi Hollywoodiin.

Työvelvoitteista huolimatta Elizabeth nautti olostaan, sillä äiti Sara oli vihdoin sysätty pois vartijan roolistaan. Nuorikko sai kotonaan itse tehdä päätökset ja valita, mitä pisti ylleen.

Elizabeth odotti myös esikoistaan. Poika Michael Howard syntyi vuonna 1953 keisarileikkauksella, joka oli viedä tähden hengen.

Jo ennen syntymäänsä pienokainen oli sotkenut pahan kerran perheen raha-asiat.

Michaelin tulot olivat menneet lähinnä vanhojen velkojen maksuun, kun taas Elizabethin rahat olivat huvenneet veroihin, suureen taloon ja kalliisiin lahjoihin.

Raskauden vuoksi Elizabeth oli sysätty pois studion palkkalistoilta, joten rahantulo oli ehtynyt.

”Hän on paljon, paljon enemmän arvoinen, mutta sitä te ette koskaan pysty tajuamaan”, Elizabeth vastasi elokuvapomoille, jotka sanoivat lapsen maksaneen tähdelle miljoonia.

Elizabeth kuitenkin viisastui. Kun hänen toinen lapsena Christopher ilmoitti tulostaan kaksi vuotta myöhemmin, näyttelijä salasi raskautensa ja työskenteli mahdollisimman pitkään.

Äitiyden, työskentelyn ja ulkonäön vaalimisen asettamat paineet alkoivat vaikuttaa tähden terveyteen. Elizabeth kärsi toistuvasti vilustumisista sekä hermoheikkoudesta, joka pidätteli häntä sängyssä jopa viikkokausia. Myös avioliitto rakoili. Aiemmin huoleton siippa näytti nyt vaimon silmissä pinnalliselta.

”Mitä sitten tehdään, kun ei enää ole mitään puhumista”, Elizabeth pohti avioeronsa aikoihin.

Elizabeth Taylor oli valittu useaan otteeseen yhdeksi maailman kauneimmista naisista. Kun 25-vuotias kahdesti eronnut tähti pian avioeronsa jälkeen meni uudelleen naimisiin, pahat kielet puhuivat vilkkaasti.

Maailman rumimmaksi mieheksi haukuttu tuottaja Mike Todd oli vaimoaan lyhyempi ja kaksikymmentäviisi vuotta vanhempi. Hän oli useaan kertaan eronnut ja jo isoisä. Miestä pidettiin myös hyvin karkeana.

Elizabeth oli kuitenkin onnellisempi kuin koskaan aiemmin – vihdoinkin hän sai keskittyä perheeseensä. Mikellä oli varaa hukuttaa nuorikkonsa ylenpalttisiin lahjoihin: pariskunta oli avioitunut lauantaina, joten joka lauantai Todd osti vaimolleen turkkeja, koruja, taideteoksia ja jopa pari elokuvateatteria.

Oscar-juhliin Elizabeth ilmestyi hiuksillaan vastahankittu timanttitiara.

Vastalahjaksi Elizabeth antoi miehelleen tyttären. Elizabeth ”Liza” Frances syntyi ennenaikaisesti vuonna 1958. Myös tällä kertaa sekä raskaus että keisarileikkaus koettelivat tuoreen äidin terveyttä.

Ylpeä isä lahjoitti elämänsä naisille lentokoneen, joka sai nimekseen Lucky Liz, eli Onnekas Liz. Perhe lensi toistuvasti mantereen laidalta toiselle Toddin liiketoimien vuoksi.

Elizabeth oli saamiensa ennakkomaksujen vuoksi Metro-Goldwyn-Mayerille velkaa yhden elokuvan. Näyttelijä päätyi tahtomattaan draaman Kissa kuumalla katolla (1958) tähdeksi. Pian kuvausten alkamisen jälkeen hän kuitenkin sairastui.

Todd huolehti tunnollisesti vaimostaan kunnes päätti noutaa saamansa Vuoden showmies -palkinnon New Yorkista. Matkalla sinne Lucky Liz ajautui myrskyyn ja syöksyi vuorenrinteeseen. Kaikki koneessa olleet menehtyivät.

Mike ja Elizabeth ehtivät olla naimisissa vain 414 päivää.

Chicagossa järjestetyissä hautajaisissa Elizabeth murtui. Näyttelijä saapui paikalle lääkärin ja veljensä Howardin tukemana ja pyörtyi haudalla.

Kotimatkalla samalle lennolle tuli laulaja Eddie Fisher, jonka vaimo, näyttelijä Debbie Reynolds, oli tilaisuuden aikana hoitanut Taylorin lapsia Hollywoodissa.

Vain kolme viikkoa hautajaisten jälkeen Elizabeth palasi kuvauspaikalle. Kulissien takana leski tukeutui Eddieen.

Ennen tragediaa Toddit ja Fisherit olivat viettäneet paljon aikaa yhdessä, mutta nyt Elizabethin ja Eddien suhde kehittyi nopeasti ystävyyttä pidemmälle. Jo seuraavana vuonna pari meni naimisiin.

”Onnellista avioliittoa ei voi rikkoa”, Elizabeth puolusteli tekoaan toimittaja Hedda Hopperille, kun häntä syytettiin ystävänsä miehen varastamisesta.

Elizabeth ei voinut enää saada omia lapsia, joten Fisherit adoptoivat vuonna 1962 saksalainen tytön, jolle he antoivat nimeksi Maria. Pienokainen pääsi uusien vanhempiensa ansiosta leikkauksiin, joissa korjattiin vaikea lonkkavika.

Ammatillisesti Elizabeth oli elämänsä vedossa. Kissa kuumalla katolla toi hänelle Oscar-ehdokkuuden kuten myös elokuva Sadepuun maa (1957) ja Äkkiä viime kesänä (1959). Vuonna 1960 hän vihdoin voitti Oscar-palkinnon jännityselokuvasta Ei rahasta.

Näyttävin saavutus oli kuitenkin vielä edessäpäin. Kolme vuotta myöhemmin tähti teki kaikkien aikojen elokuvasopimuksen.

Kleopatra oli kallis ja mahtipontinen spektaakkeli mutta myös merkkipaalu: Elizabeth Taylorista tuli ensimmäinen nainen, jolle oli maksettu elokuvaroolista yli miljoonan dollarin palkkio. Lisäksi hän sai osansa tuotoista.

Koko perhe saapui kuvauksiin. Englannin sää ei kuitenkaan sopinut Hollywoodin kuningattarelle, joka sai ensin korkean kuumeen, sitten aivokalvontulehduksen ja lopulta vielä keuhkokuumeen. Antibiooteille immuuni näyttelijä oli hengenvaarassa, ja hän joutui hengityskoneeseen.

Kun Elizabethin tila koheni, kuvaukset päätettiin siirtää Roomaan. Eddie hoivasi vaimoaan, joka heittäytyi täysillä työntekoon.

Kleopatran rakastettua esitti Richard Burton, 37. Englantilaisnäyttelijä oli karismaattinen ja miehekäs mutta myös äkkipikainen, viskiä ja naisia rakastava ukkomies. Jo ennen ensimmäistä yhteistä kohtaustaan pari oli tutustunut toisiinsa lakanoiden välissä.

Miehensä toimia seurannut Sybil Burton uskoi, että kyseessä olisi jälleen kerran lyhyt lemmenseikkailu. Aisankannattajaksi jäänyt Eddie Fisher sen sijaan lähetettiin kotiin. Hän sai kuulla avioliittonsa lopusta sähkeen välityksellä.

Suhde roihusi, mutta Elizabethin ja Richardin tiet erosivat kuvausten jälkeen. He vetäytyivät Sveitsin-koteihinsa, jotka sijaitsivat lyhyen ajomatkan päässä toisistaan. Vetovoima osoittautui lopulta liian suureksi, ja viimein kaiken kestänyt Sybil suostui eroon.

Elizabeth ja Richard saivat toisensa maaliskuussa 1964 Montrealissa Kanadassa.

Itse asiassa pariskunta oli tavannut toisensa ensimmäisen kerran, kun Elizabeth oli ollut parikymppinen tähti ja Richard vasta nouseva kyky.

”Ajattelin, että hän oli ihastuttavin ja jöröin olento, jonka koskaan olen kohdannut: vaikea, oikullinen, arvoituksellinen ja jälleen vaikea”, Richard Burton muisteli Eevassa vuonna 1967.

”Nyt 34-vuotiaana hän on kaunis, ihana nainen, jolle luonto on tuhlailemalla tuhlaillut antejaan. Mutta hänessä on myös säröjä, kuten parhaimmissakin taideteoksissa: mauton kaksoisleuka, liian lyhyet jalat ja alkava pallovatsa”, mies jatkoi.

Burtonin mukaan hänen vaimonsa oli erittäin taiteellinen ja hyvin älykäs olemattomasta koulutuksestaan huolimatta. Elizabeth oli hurmaajatar, joka osasi imarrella. Toisaalta vaimo halusi myös tyrannisoida ja oli hyvin mustasukkainen.

Burton ei säästellyt kritiikkiään, mutta Elizabeth osasi antaa samalla mitalla. Heidän suhteensa oli hyvin intohimoinen mutta räjähdysherkkä.

”Riitelemmekö? Tietenkin. Hirveitä kohtauksia. Julkisuudessa. Yksityiselämässä. Mutta kesken kaikkein pahinta ryöppyä iskemme toisillemme silmää – tiedämme, että kaikki unohtuu, kunhan pääsemme vuoteeseen”, Elizabeth paljasti vuonna 1969.

Yhteiselo oli ylenpalttista. Richard osti vaimolleen kalliita koruja, huvijahdin ja taloja eri puolilta maailmaa. Burtonien juhlat olivat legendaarisia, ja heidän runsas alkoholinkäyttönsä oli kaikkien tiedossa.

Elizabeth Taylor oli lihottanut itseään elokuvaa Kuka pelkää Virginia Woolfia? (1966) varten. Burtonit esittivät siinä alkoholisoitunutta pariskuntaa, joiden riidoilla oli surkea loppu. Elokuva toi Elizabethille hänen toisen Oscar-palkintonsa.

Tarina sivusi läheltä todellisuutta, sillä makea elämä ja Elizabethin terveysongelmat rasittivat Burtonien avioliittoa. Elizabethin paino nousi edelleen.

Hän piti lihomista vastarektiona odotuksille, joita häneen oli kohdistettu yhdeksänvuotiaasta lähtien. Vain vartalostaan hän sai määrätä itse.

”Mielessäni olin kuitenkin koko ajan onneton. Minusta tuli ensin hiljalleen keski-ikäinen nainen. Sisälläni oli kuitenkin vielä hoikka Liz, joka kärsi jokaisesta lihavuuteensa kohdistuneesta vitsistä”, Elizabeth tunnusti vuonna 1987 onnistuneen laihdutuskuurin jälkeen.

Kitkaa aiheuttivat myös epäilykset. Elizabeth seurasi ailahtelevaista miestään kaikkialle, mutta vuonna 1969 hän joutui taas sairaalaan.

Richard harhautui ja jäi kiinni suhteesta vastanäyttelijäänsä Geneviève Bujondiin. Sen jälkeen miehen yhteydessä mainittiin yhä useammin vieraiden naisten nimiä: näyttelijöiden, vastaanottovirkailijoiden, jopa teini-ikäisen ihailijan.

Avioliitto päättyi eroon vuonna 1974, mutta intohimo säilyi. Kun pariskunta tapasi vuotta myöhemmin sopiakseen omaisuuden jakamisesta, lempi leimahti uudelleen. He avioituivat toistamiseen – vain erotakseen jälleen vuotta myöhemmin.

Richard oli rakastunut malli Suzy Huntiin, josta tulikin miehen kolmas vaimo.

Myös Elizabeth Taylorin, 45, elämään astui nopeasti uusi mies. Republikaanisenaattori John Warnerin vaimona Elizabeth saattoi jättää jälleen näyttelemisen ja keskittyä edustamiseen ja perheeseensä.

”Ennen kaikkea haluan tukea miestäni hänen poliittisella urallaan. En kadu entistä elämääni, mutta vihdoinkin tunnen olevani hyödyllinen”, hän hehkutti vuonna 1977.

Kun vaalikampanja nieli rahaa, Elizabeth myi kuuluisimman korunsa, Burtonilta saamansa lähes 70-karaattisen Taylor-Burton-timantin.

Uusi onni oli kuitenkin pinnallista. Tuore rouva Warner tunnusti olevansa yksinäinen ja eristäytynyt. Hänen painonsa nousi vauhdilla, ja hän turvautui jälleen alkoholiin ja reseptilääkkeisiin.

Lopulta tähti masentui.

Tällä kertaa työ osoittautui pelastukseksi – Pienet ketut -näytelmän kiertue vuonna 1981 sai näyttelijän ryhdistäytymään. Kaikesta huolimatta liitto Warnerin kanssa päättyi pian eroon.

Kun Elizabeth vietti viisikymmenvuotispäiviään Englannissa seuraavan vuoden keväällä, juhliin saapui mieluisa yllätysvieras: eronnut Richard Burton. Pariskunta viihtyi yhdessä, mutta Richard nai nuoren Sally Hayn. Pettynyt Elizabeth turvautui päihteisiin, kunnes vieroitushoito palautti elämänilon.

Viides elokuuta 1984 Elizabeth Taylorin maailma musteni: Richard Burton kuoli massiiviseen infarktiin vain 58-vuotiaana. Sveitsissä pidettyihin hautajaisiin ei entistä vaimoa kutsuttu.

Vaikeudet tekivät Elizabethista myötätuntoisen muiden ongelmia kohtaan. Kun pitkäaikainen ystävä ja kollega Rock Hudson menehtyi aidsiin vuonna 1985, Elizabeth ryhtyi raivoisasti puolustamaan tautiin sairastuneiden oikeuksia. Elizabeth Taylor perusti aids-tutkimuskeskuksen, ja kahdeksan vuotta myöhemmin sai alkunsa hänen nimeään kantava järjestö, joka tukee aidsiin sairastuneita.

Uurastus huomattiin. Elizabeth sai humanitäärisestä työstään erikois-Oscarin vuonna 1992, ja kuningatar Elisabet II aateloi hänet vuosituhannen vaihteessa.

Elizabeth Taylor kokeili kykyjään myös liike-elämässä. Hänen parfyyminsä White Diamonds ja sitä seuranneet nimikkotuoksut toivat tähden kassalippaaseen satoja miljoonia dollareita.

Yksityiselämässä Elizabeth taisteli kuitenkin yhä demoneitaan vastaan. Jälleen kerran hän kirjautui vieroitusklinikalle.

Hoitojakson jälkeen tähti tuli julkisuuteen tervehtyneenä ja onnellisena: käsipuolessa oli häntä kaksikymmentä vuotta nuorempi rakennusmies Larry Fortensky. Pariskunta meni naimisiin lokakuussa 1991 Taylorin läheisen ystävän, Michael Jacksonin, Neverland-tilalla.

Suhde oli alusta asti eriarvoinen. Larry ei viihtynyt seurapiireissä, ja viisi vuotta myöhemmin hän kyllästyi lopullisesti herra Elizabeth Taylorin rooliin. Erossa Larry sai miljoona dollaria – Elizabethin omaisuus arvioitiin tuolloin noin miljardin arvoiseksi.

Suhdemyrskyjen keskellä Elizabethin turvasatamana olivat lapset ja myöhemmin myös lastenlapset. Nuorena perilliset olivat säästyneet suurilta kuohuilta, sillä Michael ja Christopher kävivät sisäoppilaitosta Englannissa ja Liza ja Maria Sveitsissä. Lomat nelikko vietti kotona.

Elizabeth otti velvollisuutensa vanhempana vakavasti, ja perhe oli rakastava ja läheinen.

”En halua, että lapseni kasvavat samanlaisessa ilmapiirissä kuin minä aikoinani. Sain hyvin vanhanaikaisen, ankaran moraalisen kasvatuksen. Sen vuoksi olen luultavasti solminut niin monta avioliittoa”, Elizabeth tunnusti.

Äitinsä tavoin esikoinen Michael avioitui ensimmäisen kerran nuorena, vain 17-vuotiaana. Elizabethista tuli isoäiti vuonna 1971, kun pojantytär Laela syntyi.

Kaikkiaan Elizabethilla oli kymmenen lastenlasta. Isoäiti kutsui koko klaanin usein Bel Airin -kartanoonsa, jossa lastenlapset näkivät tähden inhimillisen puolen. Heillä oli tapana katsoa sängyssä televisiosarjoja ja syödä maapähkinä-hillovoileipiä.

Useimmat jälkeläiset jatkavat Elizabethin elämäntyötä tämän perustamassa aids-potilaiden järjestössä.

Oman lapsuutensa ja nuoruutensa Elizabeth oli menettänyt, koska hänet oli vedetty mukaan armottomalle alalle.

”Minulla on naisen ruumis mutta lapsen tunteet”, Elizabeth tunnusti Eevassa vuonna 1959.

”Vaikein roolini on se, että joskus minun on oltava täysikasvuinen. Pulmani on elää kunnon elämää tässä Hollywoodiksi nimitetyssä hullujenhuoneessa, jossa ansaitsen elatukseni”, hän tokaisi myöhemmin.

Erottuaan Larrystä Liz jätti näyttelemisen paria poikkeusta lukuun ottamatta. Viimeisen ison rahan elokuvansa, Kiviset ja Soraset, näyttelijä oli tehnyt pari vuotta aiemmin.

Vuonna 2001 hän esiintyi vielä televisioelokuvassa Leidit lavalla, jonka tähtiin kuului myös Debbie Reynolds, uudelleen löydetty ystävä.

Samaan aikaan horjuva terveys aiheutti yhä enemmän ongelmia. Jo syntyessään Elizabethilla oli ollut skolioosi. Elokuvan Yli esteitten kuvauksissa näyttelijältä oli murtunut selkä, mistä oli jäänyt pysyvä vaiva.

Jatkuva sairastelu ja onnettomuudet olivat aina vaivanneet Elizabethia, ja runsas alkoholin ja särkylääkkeiden käyttö oli vain pahentanut asioita. Tähti myös tupakoi ahkerasti, kunnes keuhkokuume oli koitua hänen kohtalokseen.

Viimeisten vuosikymmeniensä aikana näyttelijä sai tekolonkan ja selvisi ihosyövästä. Lisäksi häneltä leikattiin hyvälaatuinen aivokasvain. Lopulta osteoporoosi, krooniset selkävaivat ja reistaileva sydän sitoivat hänet pyörätuoliin.

Helmikuussa 2011 Elizabeth Taylor hakeutui sydänvaivojensa takia sairaalaan. Kuusi viikkoa myöhemmin, 23. maaliskuuta, valkokankaan legenda menehtyi 79-vuotiaana. Juutalaisen tavan mukaisesti hänet haudattiin jo seuraavana päivänä.

Elizabeth Taylorin toiveesta arkussa oli mukana Richard Burtonin viimeinen kirje hänelle.

Siinä luki: ”Toivon, että tulisit kotiin.”

Artikkeli on julkaistu alun perin Nostalgia Eeva -lehdessä 2019.