Käyn läpi kiitollisuuslistaani ja elämäni ihmisiä, jotta muistan, mitkä kaikki asiat ovat hyvin – ja tästä syystä teen sen öisin
Kiitollisuus on etuoikeus, jonka ikääntyminen ja kipeät elämänkokemukset ovat tuoneet mukanaan, kirjoittaa toimituspäällikkö Elisa Helavuori.
Kun en saa unta, lampaiden laskemisen sijaan ajattelen nykyään asioita ja ihmisiä, joista olen kiitollinen. Count your blessings, kuten englanniksi sanotaan.
Miksi sitten lasten, muiden läheisten ja ystävien sekä innostavien viikonloppusuunnitelmien ajatteleminen on niin voimallista? Syy: elämässä yleensä mutta erityisesti aamuyhden ja -viiden välillä tärkein supervoima on mahdollisimman rauhallinen ja hyvä mieli.
Yöllä en ole ylevä enkä jalo vaan huonoin versio itsestäni.
Tähän varmaan pohjautuu viime vuosina yleistynyt kiitollisuuspuhe. Kaikissa mahdollisissa elämäntaito-oppaissa neuvotaan pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa, ja sen onnellistavasta vaikutuksesta on tukevaa tutkimusnäyttöä. Kun somevaikuttajat avautuvat vastoinkäymisistään, hekin usein sanovat ensimmäisenä, että oikeasti heillä asiat ovat maailman mittakaavassa hyvin. Ruikuttamisesta on tullut hävettävää.
Yöllä en ole ylevä enkä jalo vaan huonoin versio itsestäni. Silloinkin ajattelen, että kiitollisuus on etuoikeus, jonka ikääntyminen ja ne kaikista kipeimmät elämänkokemukset tuovat tullessaan.
Parikymppisenä hyväosaisena pullamössösukupolven edustajana kuvittelin, että maailman kuuluu antaa minulle parastaan. Enää en ajattele niin vaan pidän itseäni valtavan onnekkaana, kun olen ylipäänsä täällä valittamassa.
Kun unettomana käyn läpi elämäni ihmisiä, joista olen kiitollinen, toivotan jokaiselle mielessäni hyvää.
Nyt kiitollisuuslistaukseeni on tullut uusi vaihe lisää. Kun unettomana käyn läpi elämäni ihmisiä, joista olen kiitollinen, toivotan jokaiselle mielessäni hyvää. Ajatus kerrallaan hyvä lisääntyy, vuorokaudenajasta viis.
Usein tosin en ehdi kiitollisuuslistallani kovin pitkälle, kun filmi jo katkeaa.
Pääkirjoitus on ilmestynyt Kauneus ja Terveys -lehdessä 15/2023.
