"Syyskuisena aamuna neljä vuotta sitten olimme mieheni ja poikani kanssa aamiaispöydässä, kun purskahdin itkuun ja sanoin, etten pysty lähtemään töihin. Rakastin työtäni asiakkaiden kanssa, mutta työ vei voimiani enemmän kuin ennen. Jäin uupumuksen vuoksi sairauslomalle, mutta en ole varma, oliko diagnoosi oikea.

Kolmen kuukauden sairauslomalla koin vuorotellen lamauttavaa apatiaa ja energiapiikkejä, jolloin maalasin kodin seiniä ja opettelin neulomaan YouTube-videoiden avulla. Koska uupumus tuli sykleissä, aloin epäillä, että taustalla on jokin hormonaalinen syy, vaihdevuodetkin kävivät mielessäni. Äidilläni ja siskollani vaihdevuodet olivat alkaneet jo neljänkympin korvilla.

Varasin ajan gynekologille ja sain hormonikierukan tasaamaan oireitani. Lääkärin mukaan voisin kierukan avulla välttää tulevat vaihdevuosioireet kokonaan.

Uusia oireita ilmaantui silti rytinällä vuosi sitten. Minulla oli usein migreeni, johon estolääkitys ei tehonnut. Mielialavaihtelut voimistuivat, ja töksäyttelin jopa läheisilleni. Käytökseni kadutti ja ihmetytti minua.

Mieheni mielestä minusta oli tullut nalkuttaja. Myös muisti pätki. ’Äiti, sä kerroit sen just äsken’, poikani saattoi huomauttaa.

Sitten alkoi yöhikoilu. Heräsin siihen, että oli kuuma ja heitin peiton pois. Nukahdin, kunnes heräsin jäässä nihkeällä lakanalla ilman peittoa. Aamulla olin väsynyt ja entistä kiukkuisempi.

Kuumia aaltoja alkoi tulla myös kesken päivää töissä. Aalto alkoi kaulalta ja kasvoista, josta se hyökyi koko kehoon. Kainalohiki alkoi haista.

Lenkkeily ja kuntosali vaihtuivat sohvaan, koska töistä kotiin päästyäni olin aivan loppu. Luin, neuloin tai katsoin tv-sarjoja. En jaksanut liikkua, vaikka olen ollut aina hyvin liikkuvainen ihminen. Söin edelleen terveellisesti, mutta vartalooni ilmestyi ensimmäistä kertaa selluliittia ja paino nousi.

Gynekologi mittautti joulun jälkeen FSH-arvoni, joka kohotessaan kertoo, että munasarjojen toiminta on hiipumassa.

Kun arvo on yli 40 IU/l, se tarkoittaa yleensä menopaussia eli kuukautisten loppumista. Minun arvoni oli 53 IU/l, ja sain hoidoksi estrogeenilaastarin.

Päänsärky ja hikoilu katosivat pian estrogeenihoidon aloittamisen jälkeen. En pelännyt haittavaikutuksia, koska odotin niin kovasti helpotusta hankaliin oireisiini. Olen koulutukseltani farmaseutti-sairaanhoitaja, joten tiesin, että estrogeenihoidolla on muitakin positiivisia vaikutuksia.

Koska kuumat aallot ovat tasaantuneet ja nukun entistä paremmin, jaksan taas urheilla tavalliseen tapaan ja mielialani pysyvät paremmin hallinnassani. Olen saanut elämäniloni takaisin. En ole koko ajan turvoksissa ja painoni on lähtenyt pikkuhiljaa laskemaan.

Tällä hetkellä minulla on käytössä laastari, jonka vaihdan kaksi kertaa viikossa. Yhtenä päivänä havahduin, että minullahan on nyt samanlaisia tarrajälkiä alavatsalla kuin äidilläni aikoinaan. Se tuntuu mukavalta.

En koe itseäni vanhaksi vaan pikemminkin 25-vuotiaaksi mutta aikuistuneeksi. Hupsuttelen edelleen, mutta elämänkokemus on tuonut tyyneyttä. En enää vaadi itseltäni tai muilta liikaa enkä vietä aikaa ihmisten kanssa, jotka ainoastaan vievät minulta energiaa.

Osaan kuunnella entistä tarkemmin, mitä kehoni haluaa. Syön ruokaa, josta kehoni tykkää, ja alkoholista olen luopunut, koska voin paremmin ilman sitä.

Ihoni voi hyvin, ja hormonimuutokset ovat tuoneet hiuksiini uutta karheutta, joka antaa volyymia. Selluliitti on vain yksi pieni juttu, josta täytyy oppia tykkäämään.”