Kauneus ja Terveys

Läheisen kännisekoilu sai Eijan luopumaan juomisesta kokonaan: "Alkoholi liittyy Suomessa lähes kaikkeen"

Läheisen kännisekoilu sai Eijan luopumaan juomisesta kokonaan: "Alkoholi liittyy Suomessa lähes kaikkeen"
Entisessä elämässään Eija kävi ulkona ja maisteli viinejä. Nyt koko juomakulttuuri näyttää hänestä erikoiselta.
Teksti |
Kuvat |
Julkaistu: 9.2.2021

Eija, 46, Hyvinkää, perheessä aviomies, poika, 13, miehen kaksi lasta sekä kaksi collieta:

"Alkoholi ei ole koskaan ollut minulle ongelma, mutta kuusi vuotta sitten aloin tarkoituksella vähentää juomista. Reilu vuosi sitten jätin alkoholin kokonaan.

Ex-elämässäni tykkäsin maistella punaviinejä. Meillä oli edellisen mieheni kanssa tapana kirjata ylös viinien eroja ja hyviä löytöjä. Olimme hienostuneita viininmaistelijoita. Viiniä kului lähes joka viikonloppu.

Minulla on kokemusta myös villistä sinkkuajasta. Kun olin 30-vuotias, juhlin ystävien kanssa joskus pahoinvointiin asti. Vaikka kävin ulkona aika harvoin, viitisen kertaa vuodessa, tiedän todella, mitä on paha krapula.

Jälkikäteen ajateltuna join juhliessani runsaasti. En kuitenkaan koskaan kokenut siitä morkkista tai mokaillut, kuten sammunut tai kadottanut tavaroitani.

Juominen aiheutti silti jonkinlaista harkitsemattomuutta. Saatoin lähteä jatkoille seurassa, jota en olisi valinnut selvin päin.

Olen aina ollut kontrollifriikki, ja se on pätenyt myös alkoholiin.

Join ensimmäisen humalani vasta parikymppisenä, sillä teininä en olisi ikinä uskaltanut kokeilla alkoholia. Isäni olisi saanut hirveät hepulit, jos olisin tullut kännissä kotiin. Pidin myös humalaisia pelottavina.

Kun aloin juoda, opin rauhallisesti kokeilemalla, mikä määrä alkoholia minulle sopii.

En ole silti tarvinnut alkoholia hauskanpitoon. Jo parikymppisenä oikeustieteellisen opiskelijana kävin usein haalaribileissä selvin päin autolla.

Eija ihmettelee suomalaista alkoholi­kulttuuria. – Miksi juominen liittyy täällä lähes kaikkeen?

Alkoholista luopuminen oli prosessi, joka eteni vaihe kerrallaan.

Vuonna 2014 aloin treenata enemmän kuntosalilla, jolloin vähensin juomista selkeästi. Saatoin yhä käydä satunnaisesti juhlimassa, mutta saunasiiderit jäivät.Niissä oli vain turhia kaloreita, joten mieluummin söin vaikka suklaapatukan.

Huomasin myös parinkin alkoholiannoksen aiheuttavan sen, ettei rauta noussut seuraavana päivänä yhtä hyvin.

Toinen iso syy vähentämiseen oli nukkuminen. Alkoholi heikensi unta, ja se taas näkyi treenaamisessa.

Jonkin ajan päästä siideriä ei enää tehnyt mieli illan­vietoissakaan, vaan se alkoi maistua pahalta. Mieluummin join vettä tai mehua.

Mietin, että miksi joisin jotain, mikä tökkii. Enhän syökään mitään sellaista.

Kaveriporukassa oli raskasta katsoa niitä, jotka olivat humalassa. Känniääliöily, miksi sitä kutsun, alkoi ärsyttää suunnattomasti.

Viimeinen pisara oli, kun reilu vuosi sitten seurasin vierestä läheiseni alkoholiongelmaa. Se sai lopullisesti tajuamaan, millaista myrkkyä alkoholi on.

Työskennellessäni poliisina olin jo nähnyt, miten paljon pahaa juominen aiheuttaa. Saatoin työvuoron aikana viedä saman juopon kaksi kertaa putkaan. Oli kuitenkin eri asia kokea kaikki niin läheltä.

Läheiseni käsitteli vaikeassa elämäntilanteessa tunteitaan ja ongelmiaan juomalla.

Näin hänestä, kuinka alkoholi todella muuttaa joidenkin persoonaa. En ollut koskaan aiemmin joutunut todistamaan sellaista. Kun itse juon, minusta tulee puheliaampi, mutta hänestä tuli täysin eri ihminen.

Läheiseni juominen jatkui pitkään ja holtiton käytös paheni koko ajan.

Yhtenä iltana katsoin, kun hän kiipesi autonsa katolle ja huuteli sieltä ”Fuck the police!”

Seuraavana päivänä hän raivosi meille, koska jouduimme soittamaan poliisit hakemaan hänet.

Kun ongelma oli pahimmillaan, hakeuduin alkoholistien läheisille tarkoitettuun Facebook-ryhmään. Siellä tuli vastaan todella raadollisia kohtaloita.

Tarinoissa korostui se, minkä olin joutunut huomaamaan: on aivan sama, mitä läheiset sanovat alkoholi­ongelmaiselle.

Ei auttanut, vaikka kerroimme, että jos jatkat näin, menetät lapsesi, työpaikkasi, parisuhteesi ja omaisuutesi.

Oli hirveää, kun ei pystynyt tekemään mitään. Tunne oli täydellinen voimattomuus.

Siinä tuli ajatus, että jos voisin kieltää tuon aineen myynnin, tekisin sen.

Eija lopetti alkoholin käytön reilu vuosi sitten. – En ole joutunut luopumaan mistään sen takia.

Olemukseni on nyt freesimpi. Silloin kun vielä käytin alkoholia, saatoin nähdä aamulla peilistä pöhnän ja silmä­pussit, jos olin juonut illalla kaksi lasillista viiniä.

Olen tyytyväinen siihen, että alkoholiin ei enää mene rahaa enkä pilaa sillä kroppaani.

Jos tämänikäisenä joisin saman verran kuin join kolmekymppisenä, painaisin varmaan 20 kiloa enemmän. Mieluummin syön hyvin kuin juon hyvin.

Olen myös sitä mieltä, että jokaisella on vastuu siitä, että ei ole itseaiheutetusti puolikuntoinen töissä.

En ole joutunut luopumaan mistään alkoholin jättämisen vuoksi.

Kun lopetin käymisen illanvietoissa, sain kuulla joiltain olevani tylsä kotihiiri.

Sellaiset kaverit jäivät, joiden kanssa olemiseen liittyi aina alkoholi. Nykyään haluan lähipiiriini ennemmin niitä, joiden kanssa voin lähteä lenkille tai ylipäätään tehdä jotain muuta kuin juoda.

Nykyinen mieheni ei ole yhtä ehdoton alkoholin suhteen kuin minä, mutta hänkin juo hyvin vähän, saunakaljan silloin tällöin. Saatan maistaa häneltä suullisen, jos se on jokin minulle uusi olut.

Minusta on tullut kriittisempi suomalaista juomakulttuuria kohtaan. Tuntuu, että alkoholi liittyy lähes kaikkeen. Jopa urheiluleireillä juodaan iltaisin.

Pidin sitä ennen luonnollisena, ja saatoin sortua kysymään joltain, miksi hän ei juo.

Nyt koko juomakulttuuri näyttäytyy erikoisena. Miksi on yhä normaalia käydä läpi työpaikan kahvipöydässä, miten kännissä oli viikonloppuna? Siitä puhutaan samaan tapaan kuin siitä, mitä syödään lounaaksi.

Lapseni on 13-vuotias, ja haluan näyttää hänelle normaalin elämisen mallin, jossa voi olla ilman viinaa.

Totuin lapsena siihen, että isäni joi saunakaljat viikonloppuna. Hän ei voinut kuskata minua viikonloppuiltaisin.

Tuntuisi ihan absurdilta, etten voisi hakea lastani viikonloppuna kaverin luota, koska en olisi ajokunnossa.

En tiedä, juonko enää koskaan. Ehkä joskus hyvää pihviä syödessäni voisin ajatella ottavani pienen lasillisen oikein tummaa punaviiniä.

Syön kuitenkin hyvin harvoin sellaista pihviä, ja eihän mikään estä minua ottamasta sitä. En halua kieltää itseltäni mitään, mutta kynnys pienenkin määrän nauttimiseen on korkea. Nukkuisin varmasti huonosti.

Alkoholi ei vain sovi siihen, että yritän elää terveellisesti.

Minulla on ollut vuoden kaksi punaviinipulloa vitriinikaapissa. Välillä katselen niitä ja mietin, tuleekohan noille koskaan käyttöä. Ehkä annan ne lahjaksi jollekin, ennen kuin ne happamoituvat.”

Kommentoi +