Tämä ihmisryhmä ottaa pettymykset kaikista raskaimmin – psykoterapeutti antaa 5 neuvoa, miten pettymyksiä voi käsitellä
Toistuvat pettymykset nakertavat uskoa tulevaan, mutta niissä ei kannata velloa. Kun keskittyy pettymyksen käsittelyyn, ne voivat kääntyä yllättäväksi voimaksi.
Odotettu lomareissu menee riitelyksi. Sukuriidat syvenevät sovitteluyrityksistä huolimatta. Unelmien työsuhde päättyy irtisanomiseen. Toiveet lapsenlapsesta murenevat. Ystävä ottaa etäisyyttä sinuun juuri silloin, kun kaipaisit häntä eniten.
Jokainen kohtaa elämässään pettymyksiä, ja joskus niistä selviytyminen tuntuu ylivoimaiselta. Mitä enemmän johonkin asiaan on käyttänyt voimavarojaan tai tunnetasolla sitoutunut, sitä suurempi pettymys on, kun haave kariutuu.
Pettyminen ei ole vaarallista, vaikka se olisi epämiellyttävää. Jos olo jää pitkäksi aikaa päälle, voi uteliaana tutkia, mikä pettymyksen tunnetta ylläpitää.
Pahiten kalvavat yleensä pettymykset itseen ja toisiin: erot, luottamuksen menetykset ja muut kolhut ihmissuhteissa. Pettymyksen ei kuitenkaan tarvitse määritellä koko minuutta. Ihminen on muutakin kuin jätetty tai sivuutettu.
Jotta pettymyksestä pääsee eteenpäin, se pitää hyväksyä ja käsitellä.
1. Voi olla vaikea myöntää pettymyksiä, mutta sinä olet se, jota ne kalvavat eniten
Oli pettymyksen aiheuttaja mikä vain, tärkeintä on sallia itsensä olla surullinen, vihainen tai turhautunut. Ne ovat normaaleja tunteita ja lähtevät vain rämpimällä niiden läpi.
”Luhistuneen haaveen sureminen on itsensä arvostamista. Sitä, ettei ohita omia unelmiaan. Surun jälkeen pettymyksen voi hiljalleen integroida osaksi elämäänsä ja tarinaansa”, psykoterapeutti ja pappi Kirsi Hiilamo kertoo.
Hänen mukaansa pettymys etenee usein kuin suruprosessi.
”Ensin on sokkivaihe, jolloin ihminen haluaa suunnata huomion muualle. Sen jälkeen voi tulla hyperaktiivinen olo. Ihminen haluaa ymmärtää, miksi näin kävi, miten tästä selvitään ja voiko tästä oppia jotain.”
Kun parisuhde päättyy tai ystävyys ajautuu karille, on helppo syyttää muita. Vaikeampaa on pohtia osuuttaan ja myöntää, miten ikävältä pettymys tuntuu.
”Ihminen olisi mielellään vahva ja sinnikäs. Jos on saanut kiitosta reippaudesta ja pärjäämisestä, on usein vaikeaa olla tarvitseva ja pettynyt”, Hiilamo sanoo.
Kaikki eivät uskalla myöntää, että ovat pettyneitä ja että juuri tätä he olisivat oikeasti halunneet. Kannattaa antaa tunnustusta itselleen siitä, että on uskaltanut yrittää. Esimerkiksi kun rakastuminen ei olekaan molemminpuolista, se voi tuntua musertavalta.
”Joskus kuitenkin riittää, että hyväksyy olon sellaisena kuin se on. Myöntää itselleen, että on tosi pettynyt. Tunteiden sanoittaminen vähentää niiden intensiteettiä.”
2. Puhu pettymyksistä toisten kanssa, sillä jakaminen keventää taakkaa
Pettymyksillä on tärkeä tehtävä: ne auttavat pitämään jalat maassa ja opettavat selviämään hetkistä, joissa elämä koettelee. Pettymysten käsittely paitsi vahvistaa sieto- ja selviytymiskykyä ja myös lisää usein myötätuntoa muita kohtaan.
Elämä on luonteeltaan epäreilua ja hallitsematonta. Pettymysten voittaminen vaatii usein joustavuutta ja itsetuntemusta. Siihen, kuinka pettymyksiin suhtautuu, vaikuttaa esimerkiksi persoona, kasvatus ja aiemmat elämänkokemukset. Jotkut jäävät murehtimaan pienintäkin vastoinkäymistä, toiset porskuttavat eteenpäin isonkin pettymyksen tullen.
”Jos on lähtökohtaisesti huono itsearvostus tai taipumusta perfektionismiin, pettymys voi tuntua suoralta iskulta itseen”, Hiilamo selventää.
Hän on huomannut, että moni pitää pettymyksen omana tietonaan, vaikka jakaminen keventäisi taakkaa. Kun pettymyksestä juttelee läheisen tai jonkun ulkopuolisen kanssa, saa yleensä osakseen myötätuntoa. Myös itsetuntemus kehittyy ja koko tilanne näyttäytyy uudessa valossa.
”Jos löytää itsensä aina samanlaisesta tilanteesta esimerkiksi ihmissuhteissa, kannattaa perata elämänhistoriaansa ja miettiä, miksi.”
Uusia mahdollisuuksia avautuu kyllä, eivätkä pettymykset määrittele ketään ihmisenä, Hiilamo muistuttaa.
”Ei ole hyvä jäädä pettymyksen kanssa yksin. Vellominen, tunteiden tukahduttaminen tai se, että alkaa pitää itseään uhrina, vain lisää ahdistusta. Pettymykset ovat väistämätön osa elämää. Hälytyskelloni soivat, jos joku sanoo, ettei ole koskaan pettynyt mihinkään.”
”Pettymykset ovat arvokkaita, koska ne auttavat ymmärtämään itseä paremmin."
3. Pettymys voi olla sekä kirvelevä kokemus että portti uuteen
Parhaimmillaan pettymys on mahdollisuus oppia. Kun tapahtumiin saa etäisyyttä, on helpompi havainnoida, mitkä olivat pettymyksen juurisyyt ja mitä tekisi seuraavalla kerralla toisin.
Sitäkin on hyvä miettiä, miksi juuri tämän asian vesittyminen tuntuu niin pahalta.
”Pettymykset ovat arvokkaita, koska ne auttavat ymmärtämään itseä paremmin. Mitkä odotukset eivät ole realistisia ja mitkä toisaalta ovat itselle oikeasti tärkeitä asioita?”
Joskus pettymykset paljastavat toiveita ja unelmia, joita ei ole itsekään aiemmin tajunnut. Kun unelmien työpaikka menee täpärästi sivu suun, huomaa ehkä, millaisesta työstä oikeasti eniten haaveilee.
Kun unelmat selkiytyvät, on helpompi pyrkiä uudelleen niitä kohti.
Pettymys on usein hirveän kirvelevä kokemus. Joskus ihmisellä on liian suuret odotukset itselleen tai elämälleen. Pilvilinnojen särkyminen voi olla musertavaa mutta tarpeellista.
”Joskus pettymys on kuin silmiäavaava kylmä suihku, töytäisy siihen suuntaan, mitä oikeastaan tarvitsee. Se on mahdollisuus miettiä, ovatko haaveet linjassa todellisuuden kanssa vai onko luonut epärealistisia odotuksia itselle, muille tai olosuhteille.”
4. Pettymykset kannattaa käsitellä, sillä niissä vellominen voi johtaa kielteiseen kierteeseen
Jos pettymyksen jättää käsittelemättä, elämästä tulee helposti raskasta sekä ihmiselle itselleen että muille hänen ympärillään. Pahimmillaan ihminen alkaa odottaa jo etukäteen seuraavaa pettymystä ja uskoa siihen, ettei hänelle koskaan tapahdu mitään hyvää.
”Elämä on aika lyhyt. Jos ei käsittele pettymyksiä, hukkaa turhaan arvokkaita mahdollisuuksia. Ei pysty näkemään, että tätä olisin elämääni tarvinnut tai halunnut”, Hiilamo sanoo.
Jos ihminen kokee toistuvasti pettymyksiä, hän voi kyynistyä ja katkeroitua. Tulee olo, että elämä on epäreilua ja ettei koskaan saa, mitä haluaa.
”Kyky olla toiveikas kulkee käsi kädessä luottamuksen kanssa. Jos joutuu toistuvasti pettymään, luottamus siihen, että elämässä voi käydä hyvin, karisee.”
Kun kyynisyys alkaa ohjata elämää, ihminen suhtautuu muihin epäillen, murehtii tulevaa ja välttelee uusia mahdollisuuksia pettymyksen pelossa. Se vie paljon energiaa.
Jotta pettymys ei johda kielteiseen kierteeseen, on tärkeää yrittää uudelleen. Vain niin voi kokea uusia onnistumisia ja huomata, että elämä kantaa sittenkin.
”Pettymyksessä piilee lahja, vaikka se onkin klisee. Se voi kehittää itsetuntemusta ja johtaa odottamattomiin onnellisiin käänteisiin. Yhtäkkiä onkin hyvä, ettei saanut juuri sitä työtä, koska saikin jonkin toisen.
”Jokainen on oikeutettu siihen, että elämässä voi käydä myös hyvin.”
5. Pidä kiinni unelmista, sillä niiden kautta saat toivoa ja voit luoda elämästäsi omannäköisesi
Toivon ylläpitämisessä tärkeintä on myötätuntoinen sisäinen puhe. Se, ettei säti ja moukaroi itseään vaan puhuu itselleen samoin kuin puhuisi ystävälleen.
”Jokainen on oikeutettu siihen, että elämässä voi käydä myös hyvin. Pettymykset ovat kuoppia tiessä. Kun vauriot on korjattu, jatketaan matkaa.”
Jos elämään on vaikea luottaa, itseään voi muistuttaa esimerkiksi siitä, miten on aiemmista pettymyksistä selvinnyt. Myös fyysisestä jaksamisesta, kuten riittävästä unesta ja liikunnasta, huolehtiminen on tärkeää.
”Jos puhuu itselleen niin, että taas kaikki menee pieleen, siitä tulee helposti itseään toteuttava ennuste. Se estää uusien mahdollisuuksien näkemistä”, Hiilamo sanoo.
”Ajatuksen siitä, että on täysin epäonnistunut, voi hivuttaa muotoon, että tämä ei nyt mennyt niin kuin toivoin, mutta voin oppia tästä jotain ja yrittää uudelleen.”
Unelmat luovat toivoa ja auttavat tekemään elämästä omannäköistä. Siksi niistä ei kannata tiukassakaan paikassa luopua.
”Joskus ihminen kiintyy pettymyksen tunteeseen ja irti päästäminen on vaikeaa. Silloin kannattaa miettiä, että jos pettymys ei olisi niin iso osa ajattelua, mille kaikelle muulle elämässä olisi tilaa?”
Kirsi Hiilamo
on psykoterapeutti ja pappi. Hän on kirjoittanut teoksen Takaiskuista tasapainoon – Miten kääntää pettymys voimavaraksi (Otava 2025).
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 5/2025.
