Kun Anni Ihamäki alkoi rajoittaa sosiaalisia suhteitaan, elämänlaatu parani: ”Minun ei tarvitse olla kaikkia varten, eikä kaikkien minun.”
Elämä on nyt niin täyteläistä kuin Anni Ihamäki reilut viisi vuotta sitten unelmoi. Hän asui silloin kahdestaan esikoispoikansa kanssa. He olivat matkustaneet vuodenvaihteeksi Australiaan ystäväperheen luo.
Suuri seurue oli kokoontunut yhteisen pöydän ääreen. Vaihdettiin kuulumisia ja naurettiin. Kinkku ja lanttulaatikko nautittiin palmujen alla kukkeassa kesässä. Oli jouluaatto.
Vaikka ympärillä oli tärkeitä ihmisiä, Anni tunsi ulkopuolisuutta.
”Ajattelin, että saisinpa minäkin ison perheen. Haaveilin, että voisin viettää jouluja kotona puolison kanssa”, Anni kertoo.
Hän ymmärsi kaipaavansa muutosta. Viiden kuukauden päästä uutisoitiin, että Anni ja muusikko Ilkka Ihamäki odottavat vauvaa. Moni ei edes tiennyt, että he olivat pariskunta, sillä suhde oli tuore.
Nykyisin uusperheeseen kuuluvat Annin 16-vuotias poika edellisestä avioliitosta, Ilkka, neljävuotias poika ja kolmevuotias tytär. Anni ja Ilkka menivät naimisiin syksyllä 2022. Anni Hautalasta tuli Anni Ihamäki.
Anni on manifestoinut 15 vuotta tallettamalla pieneen rasiaan lappuja, joihin on kirjoitettu toiveita tulevaisuuden varalle.
”Jokainen on toteutunut. Uskon manifestointiin ja siihen, että toiveita kannattaa ilmaista sanoin ainakin itselleen. Unelmat toteutuvat, kun niitä kohti kurottuu.”
Ja sitten on myös elämän järjestämiä ihania yllätyksiä.
”En osannut edes kuvitella, että saisin hieman alle nelikymppisenä vielä kaksi lasta. Se on lahja, josta olen kiitollinen.”
Elämä on mennyt monin tavoin uusiksi muutenkin. Itse hankittu koti Itä-Helsingissä on vaihtunut Ilkan kanssa yhteiseen Espoon-omakotitaloon. Anni lopetti yli 15 vuotta kestäneen pestin radiokanava Suomipopin Aamulypsy-ohjelmassa. Sen jälkeen hän juonsi Huvila & Huussi -ohjelmaa, ja tänä keväänä hänestä tuli Kokkisota-ohjelman keulakuva.
Anni pitää Viisaat naiset -nimistä podcastia ja on osakkaana naisten terveyteen keskittyvässä Viven-digiklinikassa sekä Destined-matkavinkkisovelluksessa. Keväällä julkaistiin tuorein keittokirja Kotona.
Murrosvuosien aikana Anni on pohtinut lisää sitä, millaista elämää hän haluaa. Hän on monipuolistanut ja laajentanut osaamistaan uusille aloille. Se kehittää ja tuo taloudellista turvaa, mikä vähentää stressiä. Tärkeintä Annille on se, että arki on hyvää ja aikaa jää perheelle.
”Teen nykyään rohkeampia valintoja kuin nuorempana ja osaan sanoa myös ei. Yritän olla tarkka siitä, mille annan aikaani.”
Aina päätökset eivät pidä. Anni sopi lomalleen työpalaverin, vaikka oli päättänyt pitää kiinni omasta ajastaan. Ein sanomisesta olisi tullut kurja fiilis, mutta oman päätöksen pyörtäminenkin harmitti.
”Epämukavia tunteita on vain siedettävä. Seuraavalla kerralla voin taas yrittää toimia paremmin itseäni kuunnellen. Olen opetellut vetämään rajoja ja sanomaan ei oman hyvinvointini takia.”
”Rajojen vetäminen ja kohtelias kieltäytyminen eivät ole itsekkyyttä. Kun pidän huolta jaksamisesta, olen parempi äiti, aviopuoliso, ystävä ja työntekijä.”
Onnellisuuden saavuttaminen on vaatinut luopumista. Anni on muun muassa karsinut ihmissuhteitaan.
”Ymmärsin, etten voi olla, eikä minun tarvitse olla, kaikkia varten. Eikä muiden tarvitse olla minua varten.”
Anni eli vuosia sosiaalista elämää ja sanoi yleensä aina kyllä, kun häntä pyydettiin mukaan.
”Ajauduin tilanteeseen, jossa läheinen ystäväni joutui odottamaan tapaamistani kaksi kuukautta, koska kalenterini oli täynnä menoja.”
Tuttavapiirin ja menemisten rajaaminen ei ollut Annille helppoa. Hän tunsi aluksi fomoa eli paitsi jäämisen tunnetta varsinkin selatessaan somen kuvavirtaa ihanan näköisistä kaveritreffeistä, isoista illallisista ja juhlista.
”Tunsin itseni hätääntyneeksi. Sydämeni hakkasi ja minulle nousi pelko siitä, että jään ulkopuoliseksi.”
Ohimenevä fomo saattaa iskeä edelleen, mutta enää Anni ei säikähdä tunnetta. Hän tietää viettävänsä nyt sellaista elämää kuin haluaa.
”Sosiaalisten suhteiden rajoittaminen on parantunut elämänlaatuani. Pystyn keskittymään niihin asioihin, joita pidän tärkeinä.”
”Kasvoin pärjääjäksi. Ajattelin jo nuorena, että elämässä on paras varautua selviytymään yksin. Päätin olla itselleni se kaikkein luotettavin ihminen.”
Miellyttämisen halusta irti päästäminen on ollut Annille vaikeaa. Jo pikkutyttönä hän tahtoi olla mieliksi.
Anni päätyi ratkomaan riitoja ja ottamaan myös kaverin mokat kannettavakseen, koska halusi välttää ristiriidat.
”Pelkäsin, että minulle suututtaisiin.”
Aikuisenakin Anni haluaisi mieluummin vastata kyllä kuin ei, sillä hän ei tahdo aiheuttaa kenellekään pettymystä.
Anni varttui Itä-Helsingissä opettajaäidin ja virkamiehenä työskennelleen isän kanssa. Perheeseen kuuluvat myös isoveli, pikkuveli ja bonus-isosisko.
Vapaa-ajasta leijonanosan vei Annin harrastus, muodostelmaluistelu. Siitä ei tingitty, vaikka perheen taloustilanne oli välillä tiukka.
”Muistan edelleen äidin ahdistuneen ilmeen, kun vein hänelle paperisen laskun lukukauden harrastusmaksusta.”
Vanhempien työpaikat säilyivät 1990-luvun lamavuosina, mutta asuntolainojen korkojen nousu kiristi kukkaron nyörejä. Rahat riittivät tavalliseen arkeen, mutta merkkifarkuista oli turha haaveilla. Anni päätti jo lapsena, että hän hankkii itselleen sellaisen ammatin, joka mahdollistaa ihanat asiat, kuten kirsikkatomaattien ja Oltermanni-juuston ostamisen.
Turvattomuuden tunne oli läsnä Annin lapsuudessa. Hän oppi kuulostelemaan ihmisten tunnetiloja ja kantamaan vastuuta varhain.
”Kasvoin pärjääjäksi. Ajattelin jo nuorena, että elämässä on paras varautua selviytymään yksin. Päätin olla itselleni se kaikkein luotettavin ihminen.”
Anni uskoo, että lapsuudenkokemukset ovat tehneet hänestä huolehtijan ja varmistelijan. Hän on ottanut turvakseen erilaisia vakuutuksia ja laatinut hyvissä ajoin avioehdon, testamentin, edunvalvontavaltuutuksen sekä hoitotahdon. Puhelimen pääsykoodi ja tärkeät salasanat ovat sinetöidyssä kuoressa, jonka Ilkka saa avata, jos Anni kuolisi.
”Kaikkeahan elämässä ei voi ennakoida, mutta mielestäni kannattaa tehdä se, mitä voi. Nukun yöni paremmin, kun minulla on varasuunnitelmia.”
Anni ajattelee, että hänen elämänfilosofiaansa ovat vaikuttaneet myös omat taipumukset.
”Vaikka minulla olisi ollut täydellinen lapsuus, minusta olisi todennäköisesti kasvanut tällä luonteella huolehtija.”
Yksin pärjäämisen eetos vaikuttaa Annissa yhä.
”En voisi kuvitellakaan, että minulla olisi puolisoni kanssa yhteiset rahat tai että olisin jonkun toisen ihmisen armoilla. Haluan turvata selustani ja olla riippumaton.”
Riippumattomuus näkyy Annin ja Ilkan avioliitossa niin, että molemmilla on omat rahat ja tilit ja niiden lisäksi yhteinen taloustili.
Parille on ollut alusta asti itsestään selvää, että molemmat ovat taloudellisesti itsenäisiä ja yhteiset menot hoidetaan puoliksi.
”Minusta tuntuisi todella oudolta, jos puoliso näkisi tilitietoni tai sen, mitä ostin Stockmannilta.”
Turvallisuushakuisuus ei ole estänyt Annia toteuttamasta haaveitaan. Hän on antautunut ihmissuhteille, uskonut kykyihinsä työelämässä ja hypännyt laskuvarjohypyn. Mutta läheistensä takia hän toivoo, että osaisi myös höllätä.
”Olen juuri se äiti, joka varoittelee kaikesta. Kun lapsi opettelee pyöräilemään, liimaan menopelin täyteen heijastimia.”
Rutiinit luovat turvaa. Anni vaalii perheensä yhteisiä päivällisiä. He kokoontuvat päivittäin viideltä illalla saman pöydän ääreen.
Lapsuudessa äiti teki paljon ruokaa, mutta Anni söi usein itsekseen.
”Lapsena kadehdin kavereita, joiden piti keskeyttää leikit mennäkseen kotiin syömään. Minulla oli liiankin vapaata. Olisin kaivannut selkeämpiä rajoja.”
Yhteisten ruoka-aikojen lisäksi Annille on tärkeää luoda juhlapyhiin liittyviä perinteitä. Jouluna syödään tuttuja ruokia, ja juhannuksena nostetaan siniristilippu salkoon mökillä järven rannalla laulun säestämänä.
”Olen pystynyt rakentamaan itselleni sellaisen elämän, jota lapsena kaipasin.”
Myöhemmin Anni on tajunnut, että hänen äitinsä kasvoi tiukkojen sääntöjen kodissa ja halusi tarjota omille lapsilleen vapautta. Anni ajattelee, että jokainen tekee parhaansa omista lähtökohdistaan.
”Jokaisella sukupolvella on omat haasteensa. Isovanhempani joutuivat sotaan. Kannamme tunnetaakkana monia ylisukupolvisia traumoja. Minulla on ollut mahdollisuus käsitellä asioita ja katkaista puhumattomuuden ketjua.”
Anni soittelee äitinsä kanssa päivittäin. Äidin puoleen Anni kääntyy silloin, kun hän haluaa selvittää, miten ruokasoodaa voi hyödyntää siivoamisessa tai tietää, miten elämää ylipäätään kannattaisi elää.
Äidin innoittamana syntyi myös kesällä alkanut podcastsarja Viisaat naiset. Siinä Anni tutkii elämää yli 60-vuotiaiden tunnettujen naisten kanssa. Myös äiti on äänessä jokaisessa jaksossa.
”Äitini sanoi, että tunsi eläkkeelle jäämisen kynnyksellä muuttuvansa naisena näkymättömäksi.”
Anni ei halua, että hänelle tai kenellekään kävisi samoin. Vanhuutta tulisi juhlistaa.
”On etuoikeus vanheta. Toivon, että minusta tulee sellainen vanhus, joka tukee itseään nuorempia, uskaltaa puhua oman totuutensa ja on tyytyväinen elettyyn elämään.”
Anni pyrkii suhtautumaan ikääntymiseen positiivisella uteliaisuudella. Aina se ei ole helppoa.
”Haluaisin iloita jokaisesta rypystä, mutta eihän se ihan niin mene. Silmäpussit ärsyttävät minua monena aamuna. Minut näkeekin kotona usein silmänalusnaamiot kasvoilla.”
”Muutoksen jälkeen voin aiempaa paremmin kokonaisvaltaisesti: nukun levollisesti, olen energinen ja mielialani on entistä tasaisempi.”
Jatkuvaan väsymykseen Anni havahtui vuosi sitten. Pikkulapsiarjen lisäksi hän epäili syyksi ruokavaliota. Anni saattoi korvata kiireessä aterian suklaapatukalla tai croissantilla. Verensokeri heitteli, ja vaatteet kiristivät.
Anni elää samaan aikaan esivaihdevuosia ja vauhdikasta pikkulapsiarkea.
”En aina tiedä, kummasta väsymys ja aivosumu johtuvat.”
Se oli kuitenkin selvää, että elintavat, jotka sopivat nuorena, eivät enää palvelleet nelikymppistä. Anni aloitti ruokaremontin ravintoterapeutti Sonia Wahlroosin ohjauksessa. Aluksi Annille tehtiin terveyskysely ja selvitettiin, miten juuri hänen kannattaisi syödä.
Nykyään Anni aloittaa päivänsä smoothiella, jossa on pakastemangoa, pinaattia, kookosmaitoa, tuoretta minttua, sitruunan mehua ja vaniljaproteiinijauhetta. Hän pyrkii syömään viisi kertaa päivässä ja riittävästi proteiinia.
”Muutoksen jälkeen voin aiempaa paremmin kokonaisvaltaisesti: nukun levollisesti, olen energinen ja mielialani on entistä tasaisempi.”
Anni toivoo, että saisi seuraavaksi kipinän liikuntaan.
”Tiedän, että kuntosalilla käyminen olisi ikäiselleni naiselle merkittävä terveysteko. Minusta salilla treenaaminen on kuitenkin tavattoman tylsää. Käyn kerran viikossa pilateksessa, mutta muuten olen laiska liikkuja. Toisaalta pienten lasten äitinä en ole paljoakaan paikoillani.”
Mieltään Anni hoitaa meditoimalla. Hän istahtaa iltaisin risti-istuntaan, sulkee silmänsä ja keskittyy hengitykseen. Kun ajatukset alkavat harhailla päivän askareisiin ja kauppalistaan, Anni palauttaa ne lempeästi havainnoimaan sitä, miten ilma virtaa keuhkoihin sisään ja ulos. Joskus jokapäiväinen rutiini kestää vartin, toisinaan kolme minuuttia. Hän virittää puhelimen herätyskellon piippaamaan sen merkiksi, että on aika lopettaa.
”Lyhytkin meditaatio lisää mielen kirkkautta ja hyvää oloa. Olennaista on säännöllisyys ja pysähtyminen.”
Toimiva parisuhde vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiin. Anni ja Ilkka ovat tiimi, jossa molemmat kantavat tasavertaisesti vastuuta neuvolakäynneistä ruokaostosten tekemiseen.
”Meidän ei ole koskaan tarvinnut riidellä kotitöistä.”
Vaikka Anni on perheen ruokakirjailija, Ilkka käyttää perheessä eniten aikaa keittiössä. Puoliso kokkaa niin makaronilaatikot kuin bataattikeitotkin suurina annoksina pakastamista varten.
”Kun puolisoni lähtee viikonloppuisin soittokeikalle, hän tekee ruuan perheelle valmiiksi. Ilkka on marttahenkinen. Hän miettii maun lisäksi annoksen hintaa.”
Päiviä rytmittävät töiden lisäksi lapsiperheen menot päiväkodista kouluun ja harrastuksiin. Siinä missä kaksi nuorimmaista kiipeää syliin, lukiota aloittavan esikoisen napanuora venyy.
Anni suhtautuu lempeästi elämänvaiheeseen, jossa hänellä on niukasti omaa aikaa. Nelikymppisenä hän ymmärtää ajan kulun eri tavalla kuin tullessaan 27-vuotiaana ensimmäistä kertaa äidiksi.
”Esikoisen kanssa odotin malttamattomana uusia vaiheita. Nyt tajuan, miten lyhyt lapsuus on ja haluaisin jarruttaa ajan kulua. Nautin siitä, että joku tarvitsee minua harjaamaan hampaita.”
Ajan kulun hahmottaminen on auttanut Annia suhtautumaan rauhallisesti pikkulapsiperheen kaaoshetkiin.
”Mitä väliä sillä on, jos joku heittää riisipiirakan lattialle? Saan istua puhtipuhtaassa ja hipihiljaisesssa kodissani tulevaisuudessa toivottavasti vielä vuosia.”
Anni manifestoi edelleen ja sujauttaa rasiaan lapuissa toteutumattomia haaveita. Pesti ruuanlaittoon keskittyvässä televisio-ohjelmassa, jossa saisi matkustella ja herkutella Italiassa, olisi kiva. Kaikista eniten hän toivoo kuitenkin huolettomuutta, terveyttä ja sitä, että perheellä olisi kaikki hyvin.
Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 8/2025.
