"Olen töissä vakuutusalalla, ja minulla on paljon mieskollegoita. Olen koettanut puhua heidän kanssaan vaihdevuosista huumorin varjolla.

Saatan sanoa itseäni nuoremmille miehille, että äidin kiukku voi johtua vaihdevuosista. Ikäisteni miesten kanssa puhuessani muutan äidin vaimoksi. Miehet ovat olleet vähän hämmentyneitä, mutta minusta se tarkoittaa, että aiheesta pitäisi puhua enemmän, että hämmennys hälvenisi.

Vaihdevuosien mielialavaihtelut muistuttavat murrosikää, kaikki läheiset tuntuivat hetkittäin ärsyttäviltä ilman sen kummempaa syytä.

Vaihdevuosioireeni alkoivat viitisen vuotta sitten, kun luovuin hormonikierukasta gynekologin suosituksesta, koska munasarjojeni toiminta oli loppunut. Hormonikierukka aiheutti sen, että en ollut huomannut olevani jo vaihdevuosissa.

Oireet tulivat hiipien. Ensimmäiseksi alkoi hikoilu, joka ei liittynyt millään lailla rasitukseen. Kun kuumia aaltoja alkoi tulla öisin, tajusin, mistä on kyse.

Kuuma aalto ei muistuta kuumetta eikä rasituksesta johtuvaa hikoilua, vaan se todella on kuin hyöky, joka vyöryy ylitse. Joskus aaltoa edeltää jännityksen tunne, mutta usein se tulee kuin tyhjästä.

Hikinorot alkavat valua selkää pitkin vaikka kesken neuvottelun, ja voi vain toivoa, ettei paita kastu läpimäräksi tai meikit leviä pitkin kasvoja. Monilla vaihdevuosien oireet tuntuvat limakalvoilla ja vaikuttavat esimerkiksi seksielämään, mutta omalla kohdallani tällaisia oireita ei ole ilmennyt. Se on ollut positiivinen asia.

Kävin oireideni takia useilla gynekologeilla. Ensin minulle määrättiin suun kautta otettava yhdistelmävalmiste, jossa on estrogeeniä ja keltarauhashormonia, mutta se muutti persoonallisuuttani.

Saatoin purskahtaa itkuun, kun vain ajattelin jotain liikuttavaa. Tai sitten olin epäkohtelias ja töksäyttelin niin töissä kuin vaikkapa kaupassa myyjälle.

Vaihdevuosissa on haasteellisinta, ettei ole yhtä oikeaksi todettua hoitoa, joka sopisi kaikille. Jos polvi on kulunut, siihen voidaan laittaa tekonivel. Mutta kun estrogeenituotanto lakkaa, yhtä ainoaa apukeinoa ei ole olemassa.

Nyt minulla on käytössä yhdistelmälaastari, jossa on estrogeeniä ja keltarauhashormonia. Kävin syöpäyhdistyksen perinnöllisyysneuvonnassa, koska minua askarrutti hormonihoidon syöpäriski. Äitini menehtyi rintasyöpään. Sukupuuni tutkittiin, eikä geneettistä riskitekijää löytynyt. Se oli suuri helpotus.

Vuosien aikana oireeni ovat muuttuneet paljon lääkityksen mukaan, mutta ne eivät ole loppuneet tai helpottaneet kokonaan.

Oikean lääkityksen löydyttyä haasteena on ollut lääkkeiden saatavuus. Muutaman viime vuoden aikana useat vaihdevuosien korvaushoitolääkkeet ovat toistuvasti loppuneet apteekeista. Välillä olen kokeillut luontaislääkkeitä, kuten salviaa ja E-vitamiinia, mutta en ole saanut niistä helpotusta.

Vaihdevuodet ovat epävarmuuden sietämistä: niistä ei tiedä, koska ne alkavat, kauanko ne kestävät, mitä oireita ne tuovat tullessaan ja koska ne loppuvat. Siihen epävarmuuteen ei todellakaan kaivata lisää epävarmuutta lääkkeiden saatavuudesta.

Vaihdevuosista ei ala vanhuus vaan toinen aikuisuus. Tämä elämänvaihe on tehnyt minusta entistä rohkeamman. Uskallan olla aikaisempaa itsekkäämpi, koska omanarvontuntoni on kasvanut. Nyt on hyvä hetki pohtia, mitä haluan tehdä seuraavaksi.”