Anne Brunila oli Suomen vaikutusvaltaisimpia naisia – nyt hän on luopunut asemasta ja kodista: ”Unelmoin, että omaisuuteni mahtuisi matkalaukkuun”

Huippujohtaja Anne Brunila istui satojen ihmisten keskellä suuressa salissa Lontoossa. Luentosali oli täynnä kiihkeää odotusta. Kaikki odottivat Dalai-lamaa, joka oli tulossa pitämään opetustilaisuutta. Vuosi oli 1998.

”Joukon läpi kävi kohahdus, kun Dalai-lama astui sisään. Kun hän alkoi opettaa, hänen äänestään ja olemuksestaan säteili niin suuri lämpö ja rakastava energia, että tunsin sen joka solullani. Se läpäisi minut ja tunsin itseni valtavan onnelliseksi”, Anne kertoo.

Se oli ensimmäinen kerta, kun tuolloin nelikymppinen Anne osallistui Dalai-laman opetukseen. Hän toimi ekonomistina Suomen Pankissa, ja edellisenä vuonna hän oli valmistunut kauppatieteiden tohtoriksi.

Sittemmin Anne työskenteli johtajana valtiovarainministeriön kansantalousosastolla, Metsäteollisuus ry:ssä ja Fortumissa. Lisäksi hän kuului monen suuryrityksen hallitukseen. Anne nimettiin monena vuonna Suomen vaikutusvaltaisimmaksi päättäjänaiseksi.

Työn rinnalla Anne oli 1980-luvulta alkaen harjoittanut tiibetinbuddhalaisuutta. Hän oli meditoinut, lausunut mantroja ja osallistunut retriitteihin ja koulutuksiin aina, kun oli kiireiltään ehtinyt.

”En tavoitellut asemaa ja vaurautta. Ne vain tulivat minulle. En samastunut niihin. Minulla on aina ollut toisenlainen todellisuus sisälläni, enkä ole mieltänyt itseäni aseman tai työtehtävien kautta.”

Sittemmin Anne on luopunut kaikista yhteiskunnallisista tehtävistään, viimeisimpänä Suomen elokuvasäätiön hallituksen puheenjohtajuudesta viime vuoden lopussa.

Kirjallisuus, henkisyys ja uuden oppiminen ovat aina kiehtoneet Annea. Hän perehtyi jo koulu- ja opiskeluaikana länsimaiseen filosofiaan ja itämaisiin henkisiin perinteisiin, erityisesti tiibetinbuddhalaisuuteen, hindulaisuuteen, konfutselaisuuteen, taolaisuuteen, stoalaisuuteen, Jungin teoksiin ja teosofiaan.

”Sadut, myytit, unet ja vanhat kulttuurit kiinnostivat minua. Jo lapsena mietin, mikä on elämän tarkoitus. Ajattelin, että se ei voi olla vain se, että opiskellaan, perustetaan perhe, tehdään töitä, tienataan rahaa, ostetaan tavaroita ja kuollaan pois”, Anne muistelee.

Hänen ensimmäinen tiibetinbuddhalainen opettajansa oli Tarab Tulku. Tämä oli Kööpenhaminan yliopiston psykologian professori, joka kävi opettamassa Suomessa 1980-luvulla. Anne tunsi opetukset omakseen. Ne vastasivat hänen käsitystään todellisuudesta: on olemassa jotain pyhää, ihmistä suurempaa ja korkeampaa viisautta sekä meille näkymättömiä todellisuuksia.

Buddhalaisuus tarkoittaa Annen mukaan sitä, että ihminen oivaltaa todellisuuden perimmäisen luonteen ja sen, mikä on puhdas ja täydellinen mieli, johon ennakkoluulot, tunnetilat tai arvoasetelmat eivät vaikuta.

”Buddhalaisuuden harjoittaminen läpäisee koko elämäni. Minulla ei ole muuta elämää.”

Tiibetinbuddhalaisuus on yksi monista buddhalaisista perinteistä, ja sen henkinen johtaja on Dalai-lama.

Anne harjoittaa Keski-Aasiasta levinnyttä bön-suuntausta, jonka perustajabuddha Tönpa Shenrab eli Tiibetissä parituhatta vuotta ennen Intiassa syntynyttä Gautama-buddhaa, jota yleensä pidetään buddhalaisuuden perustajana.

Annea puhuttelee buddhalaisuudessa selkeä ja systemaattinen polku, jota voi edetä askel kerrallaan. Kokemuksensa kautta voi nähdä, pitävätkö opetukset paikkansa.

”Haluan kehittyä paremmaksi ihmiseksi. Olen myös aina halunnut oppia uutta ja ymmärtää itseäni, mielen toimintaa ja muita ihmisiä sekä sitä, miten maailma toimii”, Anne kertoo.

Hänen mukaansa henkisellä tiellä kyse ei ole suorittamisesta vaan luonnollisesta kasvusta.

”Tulen koko ajan enemmän siksi, joka olen. Se on vapauttavaa.”

Annen mukaan ystävien mielestä hän on muuttunut myönteisemmäksi, iloisemmaksi, rohkeammaksi ja avoimemmaksi buddhalaisuuden harjoittamisen myötä.

”Entiset työkaverit ja ihmiset, joita en ole tavannut pitkään aikaan, sanovat, että olin ennen sulkeutunut.”

”Lisäksi nauran nyt enemmän. Elämä on niin paljon hauskempaa, kun minun ei tarvitse surra ja murehtia. Silloin selviää vastoinkäymisistä paljon helpommalla ja pääsee helpommin eteenpäin.”

Nuorena Annella oli pitkiä masennuskausia, ja kaikki tuntui turhalta ja merkityksettömältä. Aikuisenakin hän on ollut ujo, estynyt ja kova jännittämään. Meditaatio on parantanut keskittymiskykyä ja luovuutta ja tehnyt hänet rennommaksi jo silloin, kun hän oli työelämässä.

”Meditaatio ja mantrat auttoivat esimerkiksi silloin, kun minua jännitti puhua Suomen poliittisen ja talouselämän johdolle Finlandia-talossa. Työssä tarvitsemani ongelmanratkaisukyky ja ongelmien hahmottaminen paranivat myös”, Anne sanoo.

Myötätunto ja anteliaisuus ovat hänelle tärkeitä. Myös yksinkertainen elämä kiinnostaa. Annen mukaan tavaroissa on aina jotenkin kiinni.

”Olen luopunut talosta ja valtavasta määrästä huonekaluja, astioita, vaatteita ja koruja. Olen myös luopunut puolista kirjoistani. Silti kaikkea on edelleen liikaa. Juuri eilen vein vaatteita kirpputorille. Unelmoin siitä, että koko omaisuuteni mahtuisi matkalaukkuun.”

Kun Anne on saanut rahaa, hän on lahjoittanut sitä hyväntekeväisyyteen, esimerkiksi tiibetiläisten lasten koulutukseen ja buddhalaisten munkkien elatukseen ja erilaisin kotimaisiin projekteihin.

”Tavara ei tee onnelliseksi. Onnellisuus on mielentila. Se ei tule ulkoapäin.”

Anne meditoi aamuin illoin tunnin. Hän tekee myös mieltä puhdistavia harjoituksia, kuten tiibetiläistä Tsa Lung -joogaa, jota tehdään lattialla istuen. Lisäksi Anne lausuu mantroja joko ääneen tai hiljaa mielessään.

”Olen harjoittanut jo niin kauan meditaatiota, että mieli pysyy kirkkaana ilman, että istun koko ajan meditaatiotyynyllä. Meditaatio on osa arkeani ja kaikkea tekemistäni. Kun tulee vastoinkäymisiä, meditoin ja lausun mantroja niin, etten jää niihin kiinni.”

Anne käy joka vuosi retriitissä Shenten Dargye Ling -luostarissa Ranskassa ja Triten Norbutse -luostarissa Nepalissa. Lisäksi hän järjestää retriittejä Suomessa ja osallistuu munkkien opetuksiin etäyhteydellä.

Annelle läheisimmät opettajat ovat viime kesänä satavuotiaana kuollut Yongdzin Rinpoche sekä Khenchen Tenpa Yungdrung Rinpoche ja Khenpo Gelek Jinpa.

”Harjoittaminen merkitsee jatkuvaa opiskelua. Kun etenen polullani, opettajat, jotka tuntevat minut henkilökohtaisesti, osaavat neuvoa eteenpäin. Meillä on lämpimät ja läheiset välit.”

Annen elämässä on ollut paljon vaikeuksia. Hänellä oli ankara ja vaativa isä ja mielenterveysongelmainen, väkivaltainen puoliso 1980-luvulla. Annen nyt nelikymppinen poika sairastui alle kuukauden ikäisenä aivokuumeeseen, joka vaurioitti tämän aivoja pysyvästi.

”En ole koskaan jäänyt kiinni menneisiin vaan mennyt aina eteenpäin. Elämä täytyy hyväksyä sellaisena kuin se on. Olen kiitollinen kaikista kokemuksistani, koska ilman niitä en olisi sama ihminen”, Anne sanoo.

”Se, että harjoitan henkisyyttä, ei sulje pois kärsimystä, menetyksiä, onnettomuuksia tai sairauksia, mutta on mahdollista kokea syvää rauhaa niistä huolimatta.”

Buddhalaisuuden harjoittajana Anne uskoo, että hänellä on ollut ja on jatkossakin monta elämää.

”Uskon, että jokaisessa elämässä teen tekoja, joihin liittyy positiivista, negatiivista tai neutraalia karmaa. Sen takia synnyn tänne aina uudestaan, kunnes vapaudun karmasta ja valaistun.”

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 11/2025.