Huonojakin parisuhteita kokenut Anna Puu osaa arvostaa avioliittoaan: ”Minulla on nähty, kuultu ja arvostettu olo”
Rakkaus on Anna Puun lempiaihe, ja se kukoistaa hänen liitossaan. Sellaista osaa arvostaa, kun taustalla on huonojakin kokemuksia, Anna kertoo tuoreessa Eeva-lehdessä.
Muusikko Anna Puu kertoo Eeva-lehden haastattelussa, mikä on hänen avioliittonsa kantava voima, mistä kumpuaa hänen uskonsa rakkauteen ja miksi on ollut tärkeää kokea myös huonoja parisuhteita.
”Joskus jopa äitini on kysynyt minulta, miten voin rakastua niin nopeasti? Mutta minä voin. Se on supervoimani!” Anna Puu sanoo ja nauraa.
Usko rakkauteen kumpuaa Annan lapsuudenkodista Outokummusta, missä oli paljon hellyyttä. Hän tiesi ja tietää yhä olevansa rakastettu ja ansaitsevansa hyvää.
”Paijaaminen on paras tapa osoittaa rakkautta. Minulle myös sanottiin pienenä paljon positiivisia asioita. Siitä se pohja muodostuu. Siksi minun on aina ollut myös helppo rakastaa itseäni.”
Vaikka Annan usko rakkauteen on vahva, hänellä on parisuhteista myös heikompia kokemuksia.
”Minulla on ollut nuorena pari huonoa parisuhdetta, joissa olen pettynyt ja joissa minua on petetty. Minunkin oli hyvä käydä kääntymässä huonossa suhteessa ja todeta, etten ansaitse kurjaa kohtelua. Huonot kokemukset ovat auttaneet ymmärtämään, millaiset ihmiset eivät sovi minulle.”
Omanarvontunto on Annalle tärkeää. Hän ei voi sietää sitä, jos kumppani yrittää kieltää häntä tekemästä jotain tai miesselittää asioita – tai odottaa hänen pönkittävän miehen itsetuntoa.
Annan jaksaminen on lopahtanut melko helposti, jos toinen ei pistä tikkua ristiin suhteen hyväksi.
”En ole jaksanut ruveta opettamaan sitä toiselle, jos hän ei itse osaa rakastaa.”
Aina Annakaan ei ole onnistunut rakkaudessa täydellisesti, mutta hän on ottanut opiksi kokemastaan ja virheistään.
”Olen pettänyt itsekin. Olen pitkittänyt suhteita liian kauan täysin tietoisena siitä, etten ole onnellinen. Sillä on yleensä kohtalokkaita seurauksia. Nyt tiedän, että se on huono tie. Enää en pullota tunteitani.”
”Vaikka toinen olisi kuinka sinun tyyppisi, suhteen eteen on tehtävä töitä. Pitää säilyttää tietynlainen yhteys.”
Nykyisessä suhteessaan Anna kuvailee tilannetta ihanteelliseksi. Hän ja aviopuoliso Jukka Immonen keskustelevat kaikesta mahdollisesta ja se tuntuu helpolta.
”Tässä suhteessa minulla on nähty, kuultu ja arvostettu olo. Minulla on tosi hyvä olla. Tunnen olevani turvassa, eikä mikään ole niin tyhmää tai noloa, etten kehtaisi puhua siitä.”
Anna oli puolisonsa Jukan kanssa vuosia työtoveri, kunnes rakkaus syttyi vuonna 2015. Pari avioitui syksyllä 2022.
Avioliitto on Annalle toinen. Hän tietää, ettei paraskaan parisuhde voi hyvin itsestään.
”Vaikka toinen olisi kuinka sinun tyyppisi ja täydellisin ihminen, suhteen eteen on silti tehtävä töitä. Suhteessa pitää säilyttää tietynlainen yhteys. Joskus voi olla myös omia etsikkohetkiä. Niistäkin on tärkeä kommunikoida toiselle, ettei tämä luule, että vika on hänessä tai keskinäisessä kemiassa.”
Jos elämässä pitäisi valita järki vai tunteet, Anna valitsisi epäröimättä jälkimmäiset. Tunneihmisessä on silti järkeväkin puoli.
”Osaan innostua, mutta osaan myös laittaa pienempää vaihdetta silmään. Parisuhteessani olen selvästi se rationaalisempi ja järjen ääni monissakin asioissa. Se on hyvä, sillä mieheni tarvitsee tällaisen ihmisen!”
Yhdessä asiassa pari kuitenkin eteni puhtaasti tunne edellä, ja siitä Anna on juuri nyt kiitollinen. Kuopuksen, Annan ja Jukan biologisesti yhteisen lapsen, yrittäminen oli täysin tunneperäinen asia.
”Juuri kun olimme pääsemässä tilanteeseen, että esikoiseni pärjää vaikka kaksikin viikkoa ilman äitiä, nollasimme kaikki mahdollisuudet. En kiellä, ettenkö olisi miettinyt tätä nanosekunnin verran jälkikäteen. Toisaalta nyt kahdenkeskisiä hetkiä osaa todella arvostaa.”
Luit lyhennelmän haastattelusta, joka on julkaistu Eeva-lehdessä 1/2024. Haastattelussa Anna kertoo, miten syntyi päätös yrittää perheeseen kuopusta ja mitä hän ajattelee äitiydestään. Anna puhuu myös ulkonäköpaineistaan ja siitä, miksi hän ei enää koskaan aio puhua julkisesti mahdollisista esteettisistä hoidoistaan.
Kuvauspaikka: Helsingin Kaupunginteatteri
