Kun Anna Puu kävi esteettisissä hoidoissa, kommentit olivat julmaa luettavaa: ”On helppo huudella kotoaan, että miksi teet noin”
Nelikymppinen Anna Puu on sinut ulkonäkönsä kanssa – myös sen, että se muuttuu iän myötä ja muutoksia saa halutessaan korjailla. Pari vuotta teettämästään toimenpiteestä hän sai kuitenkin niin paljon arvostelua, että pitää jatkossa mahdolliset fiksailut omana tietonaan.
Sormi painuu sihahtaen kuumaan paistinpannuun – lukuisista kielloista huolimatta totta kai. Sitten alkaa kaksivuotiaan itku, ja sormeen sattuu koko loppuillan. Tällaistakin on itähelsinkiläisen perheenäidin Anna Puustjärven, 41, arki. Hän on myös Suomen rakastetuimpiin artisteihin kuuluva laulaja ja lauluntekijä Anna Puu.
Annan perheeseen kuuluvat nykyään innokas apukokki eli kaksivuotias kuopus, Annan 13-vuotias esikoinen aiemmasta liitosta ja musiikkituottajana tunnettu aviomies Jukka Immonen.
Toisinkin olisi voinut käydä. Vuosien ajan Anna nimittäin suorastaan julisti, ettei hän halua enempää lapsia esikoistyttären lisäksi. Sitten lähipiirissä tapahtui tragedia, joka sai Annan pyörtämään päätöksensä.
”Tuttavapariskuntamme menetti vauvansa raskauden aikana. Siitä nousi tunnevyöry”, Anna kertoo, ja tunnevyöry yllättää nytkin. Kyyneleet nousevat silmiin ja kierivät poskille.
”Mietin tuolloin, mistä kaikesta ystävämme jäivät paitsi ja millaista kaikki vauvan kanssa on. Mieleeni nousi asioita, joita en ollut edes ajatellut vuosikausiin. Koin heräämisen, että ehkä sittenkin vielä.”
Annan ja Jukan poika syntyi toukokuussa 2021. Ennen sitä yhteisen lapsen puuttuminen ei ollut kipuilun aihe kummallekaan puolisoista.
”Totta kai aiheesta oli keskusteltu jo suhteen alussa. Olimme ajatelleet, että meillä on tosi hyvä olla ja näillä mennään. Tyttäreni on sitä paitsi Jukalle kuin hänen omansa. Elämä tuntui luontevalta.”
Yhtä luontevaa Annalle oli toisaalta muuttaa mielipidettään.
”Minua ja Jukkaa yhdistää joustavuus. Pystymme mukautumaan elämään sellaisena kuin se on. Meillä on ymmärrystä siitä, että elämää pystyy muovailemaan sen mukaan, mitä tulee. Ja jos tulee vastoinkäymisiä, niistäkin selvitään.”
Rakkaus, ehkä vielä toinenkin. Hän saapuu, vaikka yksi lähtikin.
Näillä sanoilla alkaa Heimo Hatakan sanoittama Kaunis päivä -kappale, yksi Annan suurista hiteistä. Ajatus voisi yhtä hyvin olla Annan omasta kynästä, sillä hän ei ole koskaan menettänyt uskoaan rakkauteen.
”Joskus jopa äitini on kysynyt minulta, miten voin rakastua niin nopeasti? Mutta minä voin. Se on supervoimani!” Anna sanoo ja nauraa.
”Totta kai minäkin käperryn välillä itseeni, mutta varmasti 80 prosenttia ajasta olen aika auki. Kun on tunteiltaan auki, elämä voi yllättää, vaikkei varsinaisesti mitään etsisikään.”
Usko rakkauteen kumpuaa Annan lapsuudenkodista Outokummusta, missä oli paljon hellyyttä. Vaikka tunteiden sanallistaminen saattoi Annan mukaan olla 1980-luvulla vähän niin ja näin, hän tiesi ja tietää yhä olevansa rakastettu ja ansaitsevansa hyvää.
”Paijaaminen on paras tapa osoittaa rakkautta. Minulle myös sanottiin pienenä paljon positiivisia asioita. Siitä se pohja muodostuu. Siksi minun on aina ollut myös helppo rakastaa itseäni.”
Vaikka Annan usko rakkauteen on vahva, hänellä on parisuhteista myös heikompia kokemuksia.
”Minulla on ollut nuorena pari huonoa parisuhdetta, joissa olen pettynyt ja joissa minua on petetty. Minunkin oli hyvä käydä kääntymässä huonossa suhteessa ja todeta, etten ansaitse kurjaa kohtelua. Huonot kokemukset ovat auttaneet ymmärtämään, millaiset ihmiset eivät sovi minulle.”
Omanarvontunto on Annalle tärkeää. Hän sanoo myös aina olleensa liian itsepäinen ja itsenäinen machotyypeille. Anna ei voi sietää sitä, jos kumppani yrittää kieltää häntä tekemästä jotain tai miesselittää asioita – tai odottaa hänen pönkittävän miehen itsetuntoa.
Joissakin suhteissa hän on myös tuntenut olevansa yksin.
”Rakkaus ei ole kirjanpitoa, mutta se on kaksisuuntainen tie, jossa hyvät teot ruokkivat toisiaan. Ajattelen itse olevani aika hyvä rakkaudessa. Osaan osoittaa, että välitän. En aina välttämättä vuolain sanoin vaan tekojen kautta.”
Annan jaksaminen on lopahtanut melko helposti, jos toinen ei pistä tikkua ristiin suhteen hyväksi.
”En ole jaksanut ruveta opettamaan sitä toiselle, jos hän ei itse osaa rakastaa.”
Aina Annakaan ei ole onnistunut rakkaudessa täydellisesti, mutta hän on ottanut opiksi kokemastaan ja virheistään.
”Olen pettänyt itsekin. Olen pitkittänyt suhteita liian kauan täysin tietoisena siitä, etten ole onnellinen. Sillä on yleensä kohtalokkaita seurauksia. Nyt tiedän, että se on huono tie. Enää en pullota tunteitani.”
Nykyisessä suhteessaan Anna kuvailee tilannetta ihanteelliseksi. Hän ja puoliso keskustelevat kaikesta mahdollisesta ja se tuntuu helpolta.
”Tässä suhteessa minulla on nähty, kuultu ja arvostettu olo. Minulla on tosi hyvä olla. Tunnen olevani turvassa, eikä mikään ole niin tyhmää tai noloa, etten kehtaisi puhua siitä.”
Anna oli puolisonsa Jukan kanssa vuosia työtoveri, kunnes rakkaus syttyi vuonna 2015. Pari avioitui syksyllä 2022. Avioliitto on Annalle toinen. Hän tietää, ettei paraskaan parisuhde voi hyvin itsestään.
”Vaikka toinen olisi kuinka sinun tyyppisi ja täydellisin ihminen, suhteen eteen on silti tehtävä töitä. Suhteessa pitää säilyttää tietynlainen yhteys. Joskus voi olla myös omia etsikkohetkiä. Niistäkin on tärkeä kommunikoida toiselle, ettei tämä luule, että vika on hänessä tai keskinäisessä kemiassa.”
”Parisuhteessani olen selvästi se rationaalisempi ja järjen ääni.”
Jos elämässä pitäisi valita järki vai tunteet, Anna valitsisi epäröimättä jälkimmäiset. Tunneihmisessä on silti järkeväkin puoli.
”Osaan innostua, mutta osaan myös laittaa pienempää vaihdetta silmään. Parisuhteessani olen selvästi se rationaalisempi ja järjen ääni monissakin asioissa. Se on hyvä, sillä mieheni tarvitsee tällaisen ihmisen!”
Yhdessä asiassa pari kuitenkin eteni puhtaasti tunne edellä, ja siitä Anna on juuri nyt kiitollinen. Järkiperusteilla päätös olisi voinut jäädä syntymättä.
”Kuopuksen yrittäminen oli täysin tunneperäinen asia. Juuri kun olimme pääsemässä tilanteeseen, että esikoiseni pärjää vaikka kaksikin viikkoa ilman äitiä, nollasimme kaikki mahdollisuudet. En kiellä, ettenkö olisi miettinyt tätä nanosekunnin verran jälkikäteen. Toisaalta nyt kahdenkeskisiä hetkiä osaa todella arvostaa.”
”Olen niin onnellinen molempien lasteni isistä. Parempia en voisi toivoa.”
Rakkaus lapsiin ja näiden rakkaus vanhempiinsa ovat Annasta pyyteettömintä mitä kuvitella saattaa, molempiin suuntiin. Lapset kasvattavat Annaa siinä missä hän heitä.
”Lapset eivät muuta teekään kuin opettavat – etenkin minusta itsestäni, eikä se ole aina kivaa. Lasten ansiosta tulee mietittyä, miksi toimin näin ja olen tällainen. Toisaalta se on tervetullutta terapiaa. Kun lapset ovat tehneet työnsä, ehkä en lopulta enää ole ihan niin keskeneräinen.”
Anna sanoo olevansa nyt rennompi vanhempi kuin äitiytensä alkumetreillä 13 vuotta sitten. Hän ei ole stressannut missään vaiheessa, mutta ärsyyntyy kyllä arvostelusta.
”Muuthan niitä paineita luovat, enkä suostu ottamaan niitä vastaan. Tiedostan, että joudun olemaan poissa kotoa työni vuoksi, enkä kaipaa siitä arvostelua.”
Laulaja teki kuopuksensa syntymän jälkeen päätöksen, ettei ottaisi lasta mukaansa keikoille. Jotkut jopa lähipiirissä ovat ihmetelleet, miten Anna raskii jättää pienen lapsen kotiin isänsä kanssa.
”Olisihan se mahdollista ottaa lapsi mukaan, mutta siitä ei olisi kenellekään mitään hyötyä. Päinvastoin palautumiseni ja työhön keskittymiseni kärsisivät, enkä voisi keskittyä lapseenkaan. Keikkamatkat ovat pitkiä ja keikat alkavat myöhään. Yleensä palaamme bändin kanssa kotiin keikan jälkeen.”
Annan mukaan ajatus siitä, että äiti olisi lapsille se kaikista tärkein, elää yhä vahvana silloinkin, kun lapsilla on myös toinen vanhempi. Anna on kiitollinen sekä tyttärensä isästä Olli Ripattilasta että poikansa isästä Jukasta.
”Olen niin onnellinen molempien lasteni isistä. Parempia en voisi toivoa.”
Kolmevuotiaana Annalla oli tapana tanssia päivät pitkät eteisen peilin edessä. Ulkonäkö oli tanssiliikkeiden rinnalla toissijaista. Hän on yhä pääosin tyytyväinen ulkonäköönsä mutta myöntää huomaavansa peilikuvassaan herkästi ensin ”huonot asiat”.
”Minussa asuu mörökölli, joka ei välillä tunne itseään yhtään viehättäväksi. Saatan puhua itselleni rumasti. Narratiivissani olisi parantamisen varaa.”
Vuosi sitten syksyllä Anna kertoi Instagram-tilillään kaupallisesta yhteistyöstään ihoklinikan kanssa. Hän kokeili pistoshoitoa, joka kosteuttaa ihoa ja vilkastaa sen toimintaa. Kaulan vaakajuonteet olivat häirinneet laulajaa itseään 18-vuotiaasta saakka, joten hän halusi silottaa niitä. Julkaisuun kertyi paljon ikäviä, vähätteleviä ja syyllistäviä kommentteja.
”Mahtavinta on se, että ihmiset sanovat arvostavansa läpinäkyvyyttä. Toimittuani läpinäkyvästi tajusin, ettei minun tee mieli tehdä niin. Olisi ihanaa, jos ulkonäöstä voisi puhua avoimemmin, mutten enää ikinä kerro julkisesti yhtään mitään hoidoistani” , Anna sanoo sarkastisesti mutta tosissaan.
”Ehkä arvostelijoilla on ajatus, että he vanhenevat arvokkaasti ja minä huijaan. Tai että jos he eivät ota pistoksia, minäkään en saisi. Se on totta kai inhimillistä. Muiden kommentit eivät silti määrittele, mitä minä ajattelen.”
Anna tiedostaa kyllä häneenkin iskostetun kauneusihanteen älyttömyyden: miksi aikuisen naisen edes pitäisi olla rypytön ja juonteeton? Hänen mielestään jokaisella on silti oikeus tehdä ulkonäölleen, mitä huvittaa.
”Minulla on aika hyvä itsetunto, mutta olen silti vain ihminen, joka tekee julkista työtä. Jonkun, joka ei ole jatkuvasti vaikkapa valokuvattavana, on helppo huudella kotoaan, että miksi teet noin. Se on jeesustelua.”
Jos Anna näkee jonkun ihmisen muokanneen ulkonäköään, hän ei mieti, että tällä on huono itsetunto.
”Ajattelen, että hänellä on jokin syy, jota en tiedä eikä minun tarvitsekaan tietää.”
Työrintamalla näyttää nyt hyvältä, ja Annalla on töitä sopivasti. Kesällä kuvattiin Vain elämää -ohjelman jaksot, loppuvuodesta Anna oli kiertueella ja toukokuun alussa edessä on osin omaelämäkerrallinen konsertti Vantaan Viihdeorkesterin kanssa.
Annasta on hienoa sovittaa oma tarinansa musiikin kautta elokuvamaiseen muotoon.
”Äitini opetti lapsena, että aina on hyvä olla jotain, mitä odottaa. Minulle selkeät merkinnät kalenterissa ovat tärkeitä, koska elämäni on muuten täysin rutiinitonta, hähmäistä olemista.”
Anna jätti viime kauden jälkeen pestinsä The Voice of Finland -kilpailun tähtivalmentajana. Nyt hän miettii, vieläkö sitä saisi tehtyä levyn. Annan viimeisestä täyspitkästä albumista on aikaa viisi vuotta. Se myi platinaa. Yhteensä hänen levyjään on myyty yli 200 000 kappaletta.
Kolmekymppisenä Anna sanoo ajatelleensa, ettei voisi työskennellä esiintyvänä taiteilijana enää nelikymppisenä. Sittemmin ajatus on muuttunut.
”Minusta on tullut ammatillisesti lempeämpi. En aseta enää sääntöjä siitä, mitä saan olla tietyn ikäisenä ja mitä en. Mitä enemmän kapinallinen olen, sitä parempi. Olen esimerkiksi päättänyt, että vanhana minulla on pitkät hiukset, vaikka aina sanotaan, ettei vanhalla naisella kuulu olla.”
Anna seuraa sosiaalisessa mediassa monia itseään vanhempia ihmisiä, koska heissä on jotain kovin kiehtovaa.
”Ikääntyneissä naisissa on jotain todella anarkistista. Varsinkin, jos he uskaltavat olla sitä, mitä haluavat.”
Juttu on ilmestynyt Eevassa 1/24.
