Aino Huilaja on kiertänyt pakettiautolla maailmaa neljä vuotta: ”Kierrokset laskevat, kun sähköä ei ole ja vesi kannetaan ulkoa”
Aino Huilaja pyöräyttää pestopastat purkista ja juoksee lenkillä transsitilaan. Nyt hän listaa asiat, joista saa voimaa.
Paikka: Kiersimme puolisoni kanssa neljä vuotta maailmaa pakettiautolla, eikä meillä ole pysyvää kotia. Yksi tukikohtamme on isäni rakentama erämökki Kittilässä. Kierrokset laskevat välittömästi, kun sähköä ei ole ja vesi kannetaan ulkoa.
Ruoka: Rakastan hyvää ruokaa, mutta olen melko surkea kokki. Bravuurini on pestopasta. Keitän pastan ja avaan pestopurkin, päälle ripottelen yrttejä. Konstailematon voimaruoka maistuu joka kerta.
Aino Huilaja
on 41-vuotias pakettiautolla ympäri maailmaa kiertänyt toimittaja ja kirjailija. Toinen kirja Paluumatkalla julkaistiin viime syksynä. Ylellä näkyy alkuvuodesta ohjelma Van life – Arktinen road-trip.
Laji: Olen harrastanut juoksemista yläasteikäisestä. Parhaimmillaan pääsen transsitilaan, enkä huomaa, kuinka paljon matkaa on taittunut.
Maisema: Kittilässä, Lapissa, kasvaneena voimapaikkani on tunturi. Minulle tulee helposti ahtaanpaikan ahdistus sakeissa metsissä, mutta tunturin paljakalla huipulla mieleni lepää. Rauhoitun, kun näen kauas.
Kosmetiikka: Uutisankkurin työssä oli tärkeää esiintyä huoliteltuna. Reissatessa en välttämättä edes katsonut peiliin joka päivä. Voin hyvin lähteä ulos meikittä, mutta ilman hammastahnaa ei päiväni ala.
”Mikään ei ole lopullista, sanoi puolisoni, kun pohdimme muuttoa pakettiautoon. Ajatus rauhoittaa: vääriä valintoja ei ole.”
Tuoksu: Puhdas pyykki! Kierrellessä pitää nähdä vaivaa, että pääsee pyykille. On selvitettävä automaattipesulan sijainti ja odotettava. Kun kannan kassillisen puhtaita vaatteita autoomme, siellä tuoksuu kodilta.
Kirja: On ihanaa uppoutua kirjaan sivu kerrallaan. Lukeminen on pysähtymistä jonkun toisen ja omien ajatusteni äärelle. Rakkain kirjani on Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu vuodelta 1956. Sain sen lahjaksi lapsena ja ostan sitä ystävieni lapsille.
Lemmikki: Yhdeksänvuotias irlanninterrierimme Arska rakastaa olla liki. Kun selaan somevirtaa ja uutisia ikävistä tapahtumista, Arska työntää kuononsa syliini. Silloin muistan, mikä elämässä on tärkeää.
Motto: Mikään ei ole lopullista, sanoi puolisoni, kun pohdimme muuttoa pakettiautoon. Ajatus rauhoittaa: vääriä valintoja ei ole. Kannattaa heittäytyä elämään rohkeasti. Voit aina vaihtaa suuntaa.
Juttu on ilmestynyt Kauneus ja Terveys -lehdessä 2/2024.
