Ahdistus ei kuulu ei kuulu vanhuuteen – Lue, milloin kannattaa hakea apua
Vanhenemista yritetään vimmatusti hidastaa ja sen ulkoisia merkkejä häivyttää. Miksi ikääntyminen on niin pelottavaa?
Onko käsityksemme vanhuudesta vääristynyt? Ilmiön takana ovat suuret kaupalliset intressit. Nuoruutta ihannoidaan ja arvostetaan ja meidät halutaan saada pelkäämään ikääntymistä”, Tampereen yliopiston gerontologian professori Anu Siren selventää.
Jos vain toistellaan stereotyyppisesti vanhenemisen kamaluutta, sillä on vaikutusta asenteisiin. Vanheneminen saatetaan jopa kieltää sen sijaan, että se hyväksyttäisiin osaksi elämää.
Onneksi asennemuutos on mahdollinen. Esimerkiksi naisille tärkeästä vaiheesta, vaihdevuosista, puhutaan nykyään myönteisempään sävyyn kuin ennen.
Sirenin mielestä olisi hyvä olla tekemisissä ikääntyvien ja vanhojen ihmisten kanssa ja kuulla heiltä itseltään, millaista elämä on ja miltä se tuntuu.
Etenkin 60–70 ikävuosien väliin sijoittuvasta elämänvaiheesta olisi tärkeää saada enemmän tietoa. Erityisesti se vaihe venyy, kun ihmiset elävät pidempään.
Varsinainen vanhuusvaihe, jolloin sairastetaan enemmän, ei ole sen pidempi kuin ennenkään.
Tutkimuksista saatu tieto on muuttamassa vanhuuteen ja ikääntymiseen liitettyjä kielteisiä mielikuvia myönteisemmiksi ja realistisemmiksi.
”On huomattu, että tyytyväisyys elämään on korkeimmillaan 60–70-vuotiaiden keskuudessa. Silti saatetaan ajatella, että muutokset tuossa ikävaiheessa ovat vain negatiivisia”, Anu Siren kertoo.
”Ei nähdä, että muutos voi olla positiivista. Läpi elämän meillä on uusia kehitystehtäviä. Kaikissa ikävaiheissa on omat hienoutensa. Ei vanheneminen ole pelkkää luopumista.”
Asiaan kuuluu, että mieli tuntuu vanhenevan eri tahtiin kuin keho. Kun ihmisiltä on tutkimuksissa kysytty, miten vanhaksi he itsensä tuntevat, he ovat vastanneet tuntevansa itsensä keskimäärin seitsemän vuotta nuoremmaksi kuin ovat.
Jokaisella meistä, myös vanhalla, on tämä hetki ja tulevaisuus.
Ikä erotellaan laajasti ikääntymistutkimuksessa. On kronologinen ikä, toimintakykyikä, biologinen ikä, sosiaalinen ikä ja psykologinen ikä.
Biologinen ikä tarkoittaa esimerkiksi solujen ikääntymistä ja sosiaalinen ikä elämän virstanpylväitä, kuten työelämästä pois jäämistä tai tulemista isovanhemmaksi.
”Eri tyyppiset iät ovat yhteydessä toisiinsa, ja niiden välillä voi olla isojakin variaatioita.”
Mielen normaaliin ikääntymiseen kuuluu käsittelynopeuden hidastuminen. Samalla tiedon yhdistely voi olla tehokkaampaa. Siren puhuu ikääntyneiden kristallisoidusta älykkyydestä. Nuorena älykkyys on notkeampaa.
”Mitä vanhempia ollaan, sitä paremmin tiedetään, mihin halutaan keskittyä. Ja kun elämän horisontti lyhenee, tajutaan, ettei aikaa ole rajattomasti. Silloin keskitytään hyvää tuoviin ihmissuhteisiin.”
Vaikka vanhat ihmiset muistelisivat mennyttä, ei siitä kannata vetää johtopäätöstä, etteivät he enää ajattelisi mitään muuta.
”Jokaisella on tämä hetki ja tulevaisuus. Ihminen, joka on elänyt erilaisia elämänvaiheita, kuljettaa niitä mukanaan”, Siren sanoo.
"Jatkuva menneisyyden ikävyyksien läpikäynti ja tulevaisuuden uhkien uumoilu voivat jäädä päälle."
Jatkuva mielialan apeus tai ahdistavat ajatukset eivät kuulu vanhuuteen. Näin sanoo psykologi Aku Kopakkala.
Hän on huomannut, että vanhana tarkastelukulma elämään muuttuu. Kun osin ulkoapäin määrätyt roolit eivät enää täytä elämää, merkityksellisyys täytyy löytää itse.
Vanhojen kanssa tehdyssä terapiatyössä teemat vaihtelevat kuten muillakin. Yleisiä teemoja ovat parisuhde, suhteet lapsiin ja lastenlapsiin, läheisten puute ja kuolema.
Kopakkalan mukaan on ikävä harha, ettei vanhoja ihmisiä nähdä jännittävinä yksilöinä vaan hoivattavana ryhmänä. Median kuvaukset huonosti hoivatuista vanhuksista loukkaavat ja järkyttävät.
Psykologista apua kannattaa käyttää, vaikka ikää jo olisi paljon.
”Ammattilaisapu ei tarkoita niinkään lääkkeitä tai vuosien psykoterapioita, vaan osuvaa lyhytkestoista apua oman tilanteen ja mielen sopusoinnun palauttamiseen”, Kopakkala sanoo.
Hän on huomannut, että esimerkiksi jatkuva menneisyyden ikävyyksien läpikäynti ja tulevaisuuden uhkien uumoilu voivat jäädä päälle ja alkaa masentaa ja ahdistaa.
Apua kannattaa hakea, jos synkkä mieliala jatkuu viikkoja. Yksin pohtiessa ajatukset mykkyröityvät helposti.
Keskustelu, päiväkirjan kirjoittaminen ja maalaaminen ovat hyviä itsehoitokeinoja mielen huoltamiseen.
Kopakkala neuvoo esimerkiksi tarkastelemaan illalla, minkälaisia ajatuksia mielessä on ollut päivän aikana ja muistamaan, että ajatukset tulevat ja menevät. Ne eivät ole yhtä kuin me.
Eeva, 83, kertoo, miltä vanheneminen tuntuu
Anu Siren
on gerontologian professori. Myös Tanskassa tutkijana työskennellyt Siren huomasi, että siellä eri sukupolvien välillä on asenteiden tasolla vähemmän vastakkainasettelua kuin Suomessa. Haasteet ovat samat ja yhteiskunta ikääntyy, mutta työllisyysaste on korkeampi kuin meillä. Hän kertoo itse varautuvansa vanhuuteen etenkin ylläpitämällä sosiaalisia suhteita.
Aku Kopakkala
on psykologi, tieto-kirjailija, podcastaaja ja eläkeläinen. Kopakkala työskentelee perustamassaan Mielipalvelut-yrityksessä psykoterapeuttina.
Lisätietoa: mielipalvelut.fi
