Yulia, 33, luuli pitkään, että hänellä on mielenterveysongelmia – sitten hän ymmärsi, mistä selittämätön suru johtuu

”Oireet alkavat yleensä reilu viikkoa ennen kuukautisia. Heti aamusta herään selittämättömään suruun. Noin kolmen päivän ajan itken lähestulkoon kaikkea. Jos saisin valita, olisin vain sängyssä ja katsoisin sarjoja sipsejä syöden.

Oireeni alkoivat, kun sain lapseni seitsemän vuotta sitten. Aiemmin kuukautiseni olivat aina tulleet ja menneet, enkä ollut kiinnittänyt niihin sen enempää huomiota. Kun lopetin imetyksen, alkoivat alaselkä- ja alavatsakivut. Paljon pahempaa oli kuitenkin se, että kerran kuussa minut valtasi maailman suurin epätoivo. Putosin synkkyyteen, enkä tunnistanut itseäni. En ymmärtänyt, miksi sekoan joka kuukausi.

Vasta viime vuonna aloin havahtua siihen, että hermoromahdus kerran kuussa on toistuva kaava.

Muutimme puolisoni ja tyttäremme kanssa puolitoista vuotta sitten Toscanaan Italiassa. Kun 'kaikki on huonosti' -mielentila iskee päälle, yksi klassikkoreaktioni on, että Italiaan muutto oli virhe.

Silloin alan suunnitella muuttoa takaisin Suomeen, vaikka en edes ajattele, että Suomessa asiat olisivat paremmin. Ennemminkin ajattelen, että muutto takaisin olisi rangaistus. Että kun kaikki on kerran huonosti, pistetään sitten kaikki paskaksi!

Siinä mielentilassa kaikki elämänvalintani tuntuvat vääriltä. Olen valinnut väärän työn ja olen maailman huonoin äiti ja puoliso. Haastan herkästi puolison kanssa riitaa. Sukat lattialla ovat avioeron paikka. Riidan aikana menen täysin hysteeriseksi ja huudan.

Pitkään ajattelin, että minulla täytyy olla mielenterveyden ongelmia. Käyn säännöllisesti terapiassa, ja terapeutti vakuutti minulle, ettei kyse ole siitä. Pikkuhiljaa aloin yhdistää oireet kuukautisiin ja ymmärsin, että kyse on PMS-oireista.

Ensimmäinen reaktioni oli hämmennys, suuttumuskin: miksei tästä puhuta? Kun googletin aiheesta, ymmärsin, että rajut mielialan vaihtelut voivat tosiaankin kuulua PMS-oireisiin. Jostain syystä en vain koskaan ollut törmännyt tietoon. Olin ollut siinä luulossa, että PMS-oireet ovat sitä, että sattuu mahaan ja siihen syödään särkylääkkeitä.

Kun avauduin aiheesta Instagram-tililläni, havahduin siihen, miten yleisiä PMS-oireet ovat. Tuntuu epäreilulta, että niin moni naisista kärsii niistä. Sekö pitäisi vain hyväksyä? Ja elää sen kanssa?

Asumme vanhassa yli 300-neliöisessä villassa kahdessa kerroksessa, ja siivottavaa ja hoidettavaa riittää. Osaan nykyään pyytää puolisolta, että hän ottaisi huonoina päivinäni enemmän vastuuta kotiaskareista, hakisi lapsen koulusta ja tekisi ruokaa.

Kukaan ei kuole siihen, jos pyykit jättää pesemättä. Minun on perfektionistina pitänyt opetella, että on ihan okei, jos tyynyt eivät ole ojennuksessa, keittiö puunattuna ja tiskit tiskikoneessa.

Käytän sovellusta, johon kirjaan kuukautiseni. Sen avulla olen osannut katsoa oireiden liittyvän kuukautisiin.

Seuraava askel voisi olla ennakointi – suunnitella esimerkiksi palaverit niin, etteivät ne osu pahimmille päiville. Olen ollut palavereissa, joissa olen pidätellyt itkua, ja romahtanut sen jälkeen, vaikka siihen ei ole ollut mitään syytä.

Siinä mielessä olen onnekkaassa asemassa, että freelancerina minun ei tarvitse pakottaa itseäni kahdeksan tunnin työpäivään. Sovittua palaveria en silti voisi kuvitella siirtäväni, ennemmin sinnittelen.

Uskoisin, että ylipäätään naiset voivat kokea häpeälliseksi ilmoittaa töihin tarvitsevansa sairauslomaa kuukautiskipujen takia, ja varsinkin, jos oireet ovat henkisiä. Ehkä moni haluaa näyttää vahvalta ja kovalta. Jos valitamme PMS-oireista, saammeko myöskään johtajapaikkoja? Johtajapositiossa, jossa on kovat paineet, ei varmasti katsota hyvällä, jos on kolme päivää kuukaudesta pois PMS-kipujen takia.

Asian tiedostaminen on ollut itselleni jo iso asia. On ollut helpottavaa ymmärtää, ettei kyse ole mielenterveydellisistä ongelmista. En sekoakaan!

Kuukausittaiset hermoromahdukseni ovat olleet koettelemus myös parisuhteelle, mutta nyt puolisonikin ymmärtää, mistä räjähtämiseni johtuvat. Voin myös varoitella ennakkoon, kun huonot päivät lähestyvät. On helpottavaa tietää, että oireet ovat hetkellisiä, vaikkakin ne toistuvat joka kuukausi.

Ideaalitilanteessa löytäisin keinon lievittää oireita. Moni vannoo hormonaalisen hoidon nimeen. Toivoisin löytäväni jonkin lempeämmän hoitokeinon, sillä olen aiemmin saanut pillereistä rajuja sivuoireita.

Olen oppinut ymmärtämään paremmin tilanteita, joissa joku räjähtää minulle. Aina kyse ei ole siitä, ettei kyseinen ihminen osaisi hallita tunteitaan. Kyse voi olla kuormittavasta elämäntilanteesta, mutta esimerkiksi myös siitä, että on PMS.”