PERNIÖN ASEMAN KUPEESTA lähtee rehevien lehmusten ja omenapuiden reunustama vanha tienpohja. Paikoin näkyy kiviaitaa, ja kesällä aidan vieressä kypsyvät ahomansikat. Tunnelmallinen tie kulkee ylös mäelle isoon puutaloon.

Tiestä näkee, ettei se ole aikoihin ollut käytössä, koska taloon ajetaan nyt toista reittiä. Kermanvärinen talo on kuitenkin täynnä elämää.

Kirjailija Venla Hiidensalo katsoo kotipihasta avautuvaa peltomaisemaa.

”On hienoa, kun talo on näin korkealla ja näkymä jatkuu pitkälle.”

Kun Venla vuosi sitten kävi puolisonsa Timo Mäkisen kanssa katsomassa tulevaa kotiaan, silloiset asukkaat antoivat heille omenoita. Seuraavana yönä omenien tuoksu valtasi helsinkiläisen kerrostaloasunnon.

”Se edesauttoi ostopäätöstämme. Tuoksu leijui ilmassa kuin kutsu.”

Venla ja Timo olivat kiintyneitä synnyinkaupunkiinsa Helsinkiin. Maalle muutto alkoi kuitenkin houkuttaa, kun pariskunnan lapset syntyivät. Varsinais-Suomi tuntui hyvältä suunnalta, sillä Venlan parikymppinen tytär opiskelee Turun yliopistossa.

”Perniöstä en tiennyt mitään, mutta talo oli juuri sellainen kuin halusimme: yli satavuotias hyväkuntoinen hirsitalo. Edelliset omistajat ovat pitäneet taloa kunnossa rakkaudella. Kahden pienen lapsen kanssa ei voi ostaa remonttikohdetta.”

VENLA, TIMO SEKÄ LAPSET Otso, 3, ja Helmi, 1, muuttivat uuteen kotiinsa viime pääsiäisenä. Venla toteaa, että maallemuutto tai mikään muukaan elämänmuutos ei käy hetkessä ja kivuttomasti.

”Instagram on täynnä tilejä, joissa eletään unelmaa ja postataan kauniita kuvia vanhoista taloista ja puutarhoista. Todellisuudessa ison elämänmuutoksen tekeminen on hankalaa, kun pitää repiä itsensä irti niin monesta asiasta.”

Talo oli alun perin Paarskylän kartanon tilanhoitajan talo. Edelliset asukkaat jättivät paljon talon henkeen sopivia huonekaluja, mistä Venla on ikionnellinen. Hän on tykästynyt etenkin tunnelmallisiin vanhoihin kaappeihin ja piironkeihin sekä mittojen mukaan teetettyyn verannan ruokapöytään.

Vahvat värit tekevät kodin tunnelman. Makuuhuoneen tapetissa toistuvat samat sinisen ja poltetun oranssin sävyt kuin viereisen keittiön seinissä ja kaapistossa.

”Lämpimien sävyjen yhdistelmät viehättävät minua. Tämän talon voimakkaat värit muistuttavat Meksikosta. Olen matkustellut siellä paljon”, Venla kertoo.

Sisäpihan puoleisessa kulmassa on edellisten asukkaiden musiikkihuone eli nykyinen lueskeluhuone. Lipaston päälle Venla on koonnut meksikolaisten kuvien ja esineiden kokoelman, jossa pääkallot ja kukkakuviot rönsyilevät sulassa sovussa. Sateenkaaren väreissä hohtava kattokruunu sopii rehevään tyyliin.

PUNAISET PORTAAT vievät yläkertaan, jossa on Venlan työhuone. Pöytä tuli muutossa Helsingistä, mutta työtuoli oli talossa. Edellisellä tuolillaan Venla ehti kirjoittaa neljä romaania, kunnes kangas kului puhki. Nyt hän istuu puisella tuolilla.

Ikkunan alla kasvaa vaahtera. Sen isot lehdet suojaavat kesäisin pahimmalta paahteelta.

”Tuntuu kuin istuisi majassa puun alla.”

Venlan mukaan vanha maalaismiljöö tukee luovuutta. Kauneus virittää aistit.

Venla kirjoittaa parhaillaan viidettä romaaniaan. Se kertoo pietarinsuomalaisten vaiheista vallankumouksen jälkeen. Kirjan alkuosa sijoittuu 1900-luvun alkuun – aikaan, jolloin tätä taloa alettiin vasta rakentaa.

”On inspiroivaa, että talo ja monet sen esineistä ovat nähneet romaanissa kuvatun ajan.”

Pihan laidalla on iso, valkeaksi maalattu talousrakennus, jonka vintille Venla vetäytyy etäpalavereihin. Sadesäällä vintille voi mennä lasten kanssa askartelemaan.

Venla on järjestänyt kirjailijaystävänsä Katja Kallion kanssa Kello viiden salonki -nimisiä kirjallisuusiltoja kirjakaupassa Helsingissä. Hän toivoo, että ainakin osa salongeista voitaisiin järjestää Perniössä joko yleisötilaisuuksina tai videomuotoisina. Talousrakennukseen mahtuisi vaikkapa pop-up-kahvila ja muutakin toimintaa.

”Kaikki on vasta mietinnässä, mutta paikka tarjoaisi mahdollisuudet moneen”, kirjailija pohtii.

Juttu on julkaistu Eevassa 11/22