Vaikka lapsi­perheen arki on toisinaan kuluttavaa, usein unohdetaan, miten paljon se antaa. Kun halaan lapsiani ja olen heidän lähellään, saan siitä valtavasti energiaa. Silloin muistan, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Lasten lisäksi koen luonnon voimauttavaksi. Käyn metsässä tankkaamassa energiaa, kun jokin ärsyttää tai olen väsynyt.

Vaikka työskentelen ulkonäkökeskeisellä alalla, ärsyynnyn, kun ulkonäköä pidetään liian tärkeänä. Ihmisiä ei pidä arvottaa ulkoisten piirteiden perusteella.

Minusta on surullista, että laihuutta ihannoidaan terveyden uhalla. Tuntuu pahalta, kun ulkonäköpaineet saavat nuoret ihmiset muuttamaan kehoaan ja sairastumaan syömishäiriöihin.

Kahden tyttären äitinä ajattelen tätä asiaa usein. En ikinä arvostele itseäni lasten edessä. Yhtenä päivänä tyttäreni kysyi minulta, mitä tarkoittaa ”läski”. Kerroin, että se on ruma sana, jota hänen ei pidä ikinä käyttää. Samalla iloitsin siitä, ettei se kuulunut hänen sanavarastoonsa.

Opin jo nuorena, että kiitollisuuden voima on valtava. Tärkeintä on pysähtyä miettimään, mikä elämässä on kohdillaan ja olla kiitollinen siitä. Valtaosa elinajasta koostuu arjesta, johon kuuluu pieniä vastoinkäymisiä ja saavutuksia.

Kun keskittyy hyvään, on helpompi uskoa kohtaavansa sitä myös tulevaisuudessa. Se johtaa onnellisempaan elämään ja siihen, että uskaltaa tavoitella unelmiaan.

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 1/2020.