Onnea, onnea vaan! Onnitteluja otettiin tänä kesänä Vanessa ja Jari Kurrin perheen espoolaiskodissa vastaan useammankin kerran. Tytär Odessa pääsi kesäkuun alussa ylioppilaaksi ja reilu viikko myöhemmin äiti Vanessa sai tietää olevansa tuore Espoon kaupunginvaltuutettu.

Tytär on 19-vuotias, vain muutaman vuoden nuorempi kuin Vanessa vuonna 1999, jolloin hänet valittiin 22-vuotiaana Miss Suomeksi.

”Jo minun aikanani missikisat olivat tavallaan prinsessaunelmien rippeitä, ja nykynuorille koko instituutio edustaa yhä enemmän mennyttä aikaa. Ei taida olla pelkoa siitä, että omat tyttäreni innostuisivat vastaavista mittelöistä. Heillä on täysin muita haaveita.”

Tuoreen ylioppilaan lisäksi Vanessan ja Jarin katraaseen kuuluvat tyttäret Alissa, 16, ja Isla, 9, sekä 14-vuotias Paulus-poika. Perheen pienin on bichon frisé -koira Willa.

Misseys oli Vanessalle aikoinaan tärkeä kokemus, vaikka se olikin enemmän vain pienen tytön unelman täyttymys, ei mikään harkittu urasuunnitelma.

”Olin päättänyt opiskella tradenomin tutkinnon loppuun, ja sen tein. Mallin töitä jatkoin sen verran, mitä opiskeluilta ehdin.”

Parikymppisen opiskelijan elämässä tapahtui kuitenkin iso muutos heti missivuoden jälkeen. Seuraavana vuonna hän, silloin nimeltään Vanessa Forsman, tapasi kiekkolegenda Jari Kurrin.

Jarilla oli takanaan menestyksekäs NHL-ura. Lopettaessaan hän oli kaikkien aikojen eniten maaleja, syöttöjä ja pisteitä tehnyt eurooppalainen pelaaja, melkoinen kuuluisuus.

”Jouduin hurjaan myllytykseen. Se oli varmasti elämäni kovin vaihe. Olin nuori, enkä tajunnut esimerkiksi sitä, kuinka tunnettu Jari oli ja miten tarkkaan elämäämme seurattiin. Jari oli myös minua aikuisempi, nelikymppinen, joidenkin mielestä aika vanha minulle”, Vanessa muistelee.

”Selvisin kuitenkin hyvin nuoruuden julkisuudesta, koska olin kypsä ikäisekseni. Olin tottunut tarttumaan toimeen.”

Julkisuuden lisäksi toinen iso elämänmuutos oli, että parikymppisestä Vanessasta tuli uuden suhteen myötä uusperheen äiti. Perheeseen kuuluivat Jarin teini-ikäiset kaksospojat Ville ja Joonas, joiden äiti, Jarin entinen vaimo asui Yhdysvalloissa.

”Pojat asuivat meillä, kunnes lähtivät opiskelemaan. Tämän kevään ylioppilasjuhlat olivat perheemme toiset, sillä juhlimme kaksosten valmistumista 2000-luvun alussa.”

Vanessalla on kuusi vuotta nuorempi pikkuveli, joten hän oli luontevasti kaksosillekin lähinnä huolehtiva isosisko.

”En yrittänytkään olla mikään äitipuoli. Vastuu huushollista oli tietysti iso, mutta yritin vain selvitä.”

Ville ja Joonas ovat nyt 36-vuotiaita, ja he ovat osa perhettä, tärkeitä ja läheisiä. Lapsenlapsia Jarilla ei vielä ole.

Suurilla häillä kruunattu suhde on kestänyt jo yli kaksikymmentä vuotta. Vanessa Kurri kehuu mielellään miestään. Hän sanoo naureskellen, että jotain todistaa jo se, että he ovat edelleen yhdessä.

”En todellakaan olisi näin kauan mitään epämiellyttävää tai tylsää tyyppiä jaksanut katsella. Jari on hyväsydäminen, rento ja konstailemattoman aito, fiksu mies. Meillä on hauskaa yhdessä.”

Suhteen perusta ovat samanlaiset arvot, yhdessä elämisen vaivattomuus, ronski huumori ja molemminpuolinen kunnioitus.

Kasvattajana Vanessa arvelee olevansa tiukempi kuin miehensä, mutta periaatteet ovat yhteiset. Arki sujuu toinen toistaan tukien.

”Jari on meistä se järkevämpi ja suunnittelevampi puolisko. Olen iloinen myös siitä, että hänellä oli valmiiksi kokemusta isyydestä, hän on kantanut oman vastuunsa lapsista. Runsaan kuudentoista vuoden ikäeroa en ole koskaan miettinyt. Ei hän tunnu sen vanhemmalta kuin minäkään.”

Kotiäiti-sanalla on joissakin piireissä ollut hiukan kyseenalainen maine. Tasa-arvoisessa pohjoismaisessa perinteessä kotiäidit ovat toisinaan joutuneet perustelemaan valintaansa.

Vanessa Kurri on aina kantanut tittelinsä ylpeästi, muiden mielipiteet eivät häntä hetkauta. Hän ei ole mielestään uhrautunut eikä jäänyt paitsi mistään, vaikka ei ole varsinaisesti luonut omaa uraa.

Pariskunta on asunut koko suhteensa ajan Espoossa, ja kaikki yhteiset lapset ovat syntyneet Suomessa. Jari on tehnyt ajoittain töitä ulkomailla ja matkustellut paljon, mutta perhe ei ole muuttanut miehen työn perässä.

On ollut luontevaa, että Vanessa Kurri on kantanut päävastuun lapsista.

”En suunnitellut kotiäitiyttä kuten en mitään muutakaan asiaa elämässäni. Tämä on oma valintani ja meidän perheellemme sopivin ratkaisu. Koen olevani onnellinen ja etuoikeutettu, että olen voinut elää näin. Meillä on nämä lapset ja olen saanut hoitaa heitä itse. Minulle ei ole mitään tärkeämpää kuin olla äiti.”

Vanessa muistelee, että hän ei erityisesti haaveillut suurperheestä, vaikka onkin aina ollut lapsirakas.

”Lapset tulivat ja näin elämä asettui. Kunnianhimoisuus tarkoittaa minulle vastuun ottamista. Siinä olen hyvä.”

Vanessan kotiäitiyttä ei ole hänelle suoraan ihmetelty, mutta sen hän on huomannut, että kaikki eivät täysin ymmärrä, mitä työ on.

”Kerran kun vein aamulla lapset kouluun, eräs oppilashuollon henkilö sanoi, että onhan se ihanaa, kun voit mennä kotiin jatkamaan unia. Siis mitä? Enpä ole näinä vuosina ikinä sellaista tehnyt”, Vanessa sanoo virnistäen.

Toimettomana Vanessa Kurri ei ole ollut. Kodinhoidon ja omien työprojektiensa lisäksi hän on huolehtinut lasten harrastuksista sekä tehnyt paljon hyväntekeväisyystyötä lähinnä lasten ja nuorten sekä viime vuosina myös vanhusten parissa.

”Minulle on tärkeää, että näen auttamiseni tuloksen, tiedän, mihin apuni ja rahani menevät. Olen kuljettanut tavaroita vähävaraisille ja nyt viimeksi kuluneen vuoden aikana olen ollut myös vanhusten kaverina.”

Vanessa ei ole koskaan tehnyt hyväntekemisestä numeroa, tärkeintä ei ole kiitoksen saaminen.

”Kaikki auttaminen ja osallistuminen on minulle luontevaa. Olin samanlainen jo lapsena. Saan hyvän mielen, jos voin olla avuksi ja onnistun tekemään jonkun iloiseksi.”

Vanessa uskoo, että jokainen hyvä teko menee yhteiseen pottiin.

”Hyvä tulee aina takaisin, muodossa tai toisessa. Kun tekee muille hyvää, itsellekin tapahtuu hyviä asioita ennemmin tai myöhemmin.”

Lasten koulujen vanhempainilloissa Vanessa on juuri se vapaaehtoinen, joka ilmoittautuu esimerkiksi yhdysvanhemmaksi luokkaretkeläisten mukaan.

”En ole ollut kiinni päivätöissä, joten on helppo tarttua hommiin vapaaehtoisena.”

Uusien haasteiden edessä Vanessa Kurri on ollut peloton ja utelias.

”En pelkää epäonnistumista. Mitä sitten! Suhtaudun kaikkiin tarjouksiin uteliaasti ja intuitiolla.”

Vanessa lähti rohkeasti mukaan Tanssii tähtien kanssa -kisaan vuonna 2007. Seuraavana vuonna hän oli yhden kauden myös ohjelman juontaja. Työ oli haastavampaa kuin ruudusta näkyi. Paulus oli silloin alle vuoden ikäinen, ja Vanessa imetti vauvaa kulisseissa kesken suoran lähetyksen.

Vuonna 2015 Vanessa oli myös mukana Uuden Iloisen Teatterin suositussa kesärevyyssä.

”Menin koelauluun ja pääsin mukaan. Olen kaikkea muuta kuin perfektionisti. Ei minun tarvitse olla täydellinen. Hyötyä oli myös siitä, että olin harrastanut nuorena tanssia sekä laulua, ja missivuonna olin tottunut esiintymään.”

On trendikästä olla paras versio itsestään. Siitä puhutaan ja siihen pyritään. Ajatus kuulostaa Vanessasta lähes huvittavalta.

”En suoraan sanottua oikein edes ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Minäkin olen milloin minkäkin näköinen ja kuntoinen. Hyvin olen milloin milläkin versiollani pärjännyt.”

Vanessa on lukenut elämäntaito-oppaita, mutta hän suhtautuu niihin kepeän realistisesti.

”Tunnen itseni aika hyvin. Ei minun tarvitse näin nelikymppisenä enää etsiä itseäni, tiedän jo vahvuuteni ja heikkouteni. En todistele mitään, en itselleni enkä varsinkaan muille, vaan yritän hyödyntää osaamisiani eri elämän alueilla. Olen mikä olen ja näillä mennään.”

Tärkeä oppi on ollut, että elämä on helpompaa, jos ei vertaile itseään muihin eikä halua kaikenlaista uutta niin hirvittävästi koko ajan.

”Vertaileminen ei ole minun juttuni. Se johtaa vain uusien asioiden haluamiseen, ja haluamisen maailma on petollinen. Siinä todellisuudessa mikään ei ole koskaan kylliksi, jatkuvasti pitäisi haluta lisää.”

Vanessa pysähtyy miettimään, olisiko jokin asia, josta hän erityisesti haaveilee.

”Sellaista ei tule heti mieleen. Ei ole mitään, mitä haluaisin juuri nyt saavuttaa. Näin on hyvä.”

Ei mikään draamakuningatar vaan pikemminkin huoleton keskitien kulkija, Vanessa Kurri kuvailee itseään.

”En ole kauhistelija tai valittaja enkä todellakaan ’nyt mie romahan’ -tyyppiä. Ymmärrän ihmisiä, joiden elämässä on suunnattomasti huippuja ja laaksoja. Sellaisella on varmasti puolensa, mutta itse en ole sellainen.”

Vanessa Kurri sanoo, että hän valitsee aina tien valoisan puolen. Äiti on kertonut, kuinka tytär jo pienenä heräsi joka aamu hymyillen.

”Elämänasenteeni on yhä sama. Voin itse vaikuttaa siihen, millainen päivästäni tulee.”

Lapsuuden perheessään Vanessa oli keskimmäinen lapsi, ehkä sekin vaikutti luonteeseen. Elämä oli helpompaa ilman esikoisuuden paineita.

Omissa lapsissaan hän näkee paljon sekä omiaan että Jarin piirteitä.

”Ehkä kuopus on eniten kuin minä, hymyilevä ja leikkisä.”

Vanessa kaivaa esiin kännykän ja näyttää kuvan, yhden harvoista sosiaalisen median päivityksistään. Siinä hän on pukenut aamutakin päälle toppatakin ja vetäissyt kampaamattoman tukkansa peitoksi villamyssyn. Meikistä ei näy rippeitäkkän, kun espoolainen kotirouva lähtee viemään lapsia kouluun.

”Olen ehdottomasti kepeä ihminen. Itseironia on lempilajini, leikittelen sillä. Lapset sanoivat, että olen nolo, ettei sellaista päivitystä voi laittaa. Sanoin, että kyllä voin.”

Sen sijaan Vanessa ei koskaan laita sosiaaliseen mediaan kaunisteltuja tai muokattuja kuvia itsestään tai perheestään. Kasvattamisessa hän uskoo enemmän tekoihin ja malliin kuin sanoihin.

”Lapset ovat nähneet, että äiti kelpaa juuri sellaisena kuin on. Arki on kätevämpää ilman ripsenpidennyksiä ja tekokynsiä, eikä tytöilläkään ole niitä. Minulta ei taatusti saa mallia, että kropan pitäisi olla juuri tietynlainen tai että jokin vaate ei kelpaisi.”

Äitinä Vanessa on aika tiukka, välillä lasten mielestä todella nipo.

”Vanhempana minun onkin oltava jämpti ja tylsä. Esimerkiksi kännykät kerään toisinaan keittiön pöydälle rauhoittumaan.”

Ketään lapsista ei ole painostettu mihinkään harrastuksiin tai tekemisiin, vaan jokainen on saanut kokeilla asioita ja pärjätä oman kiinnostuksensa mukaan.

”He ovat kaikki urheilullisia. Isommat tytöt harrastivat muun muassa joukkuevoimistelua, mutta se on jäänyt, Isla pelaa jalkapalloa, ja Paulus on innokas kiekkoilija.”

Vanessa itse on kuntoillut milloin minkäkin verran, oman intonsa ja aikataulujensa mukaan.

”Mallina jouduin miettimään ulkonäköäni ja toki haluan välillä laittautua kauniiksi, mutta olen oppinut olemaan myös armollinen itselleni. Pyrin liikkumaan, mutta esimerkiksi kuntosalilla käyminen ei ole minun juttuni.”

Nyt hän yhdistää kuntoilunsa lasten harrastusten lomaan.

”Teen kävelylenkkejä nuorimpien urheilutreenin aikana. Se on käytännöllistä, ehdin odotellessa kävellä puolitoista tuntia.”

Tarjous tupsahti viime vuoden lopulla ilman suunnittelua ja haaveilua – kuten moni muukin asia Vanessan elämässä.

”Minua pyydettiin mukaan politiikkaan. Mietin hetken, että miksei, ehkä näin on tarkoitettu. Minulla ei ollut mitään hävittävää. Suostuin intuition ohjaamana.”

Vanessa Kurri lähti kunnallisvaaliehdokkaaksi, koska tajusi olevansa myös kokemukseltaan sopiva. Puolue, kokoomus, oli hänelle luonteva valinta, ja Vanessa listaa olevansa hommaan myös ’aika pätevä’.

Hänestä on äitiysvuosien aikana kasvanut hyvä organisoija, ja hän uskaltaa ottaa vastuuta. Hän on toiminut eri järjestöissä, ja lisäksi hän tuntee kaupunkilaisten asioita eri-ikäisten lasten, nuorten, ruuhkavuosivanhempien sekä myös ikä- ihmisten kannalta.

Vaalikampanja jäi varsin vaatimattomaksi, budjetti oli maltillinen eikä Vanessa koronan vuoksi juuri kiertänyt turuilla ja toreilla.

”Olin iloisesti yllättynyt, kun sain yli 800 ääntä. Olen kiitollinen ja tyytyväinen jokaisesta äänestä, ja yritän toimia niin hyvin kuin pystyn.”

Tietysti häntä jännittää, kun työ alkaa nyt elokuussa 2021.

”Olen aika realistinen. Tutustun asioihin, katson mitä voin tehdä ja tartun toimeen.”

Suuresta äänimäärästä huolimatta Vanessa ei myönnä haaveilevansa eduskuntavaaliehdokkuudesta.

”Otan päivän kerrallaan. Elän tyytyväisenä ja yritän hoitaa mahdollisimman hyvin ne asiat, jotka kulloinkin ovat vastuullani.”

Kuopus Isla on kuitenkin jo ajatellut äitinsä yhteiskunnallisen uran jatkoa. Kun kotona iloittiin läpipääsystä ja isosta äänimäärästä, tytär kysyi:

”Äiti, mikset sinä voisi pyrkiä presidentiksi?”

Vanessa Kurrin henkilöhaastattelu on julkaistu Eevassa 8/2021. Artikkelia on päivitetty 15.11.2021.