Oletko jo kokeillut takiaisenjuurta, tammenterhoja tai nokkosen siemeniä? Näin vahvistut luonnon voimakasveilla

Vaikka villiyrttikausi on parhaimmillaan alkukesällä, Suomen luonnosta löytyy monia syötäväksi kelpaavia ja herkulliselta maistuvia kasveja myös syksyllä. Yrttiterapeutti Henriette Kress suosittelee tutustumaan niihin ennakkoluulottomasti.

”Kun luonnonantimia opettelee käyttämään uudella tavalla, saa aivan uudenlaisia makuelämyksiä.”

Monet villikasvit sisältävät myös paljon ravintoaineita, jotka antavat voimaa jaksaa pitkän talven yli. Niitä kannattaa säilöä esimerkiksi kuivaamalla. Kress vinkkaa myös kokeilemaan vanhoja tuttuja luonnonantimia uusin tavoin.

Kun käyttää tuttuja marjoja eri tavalla kuin aikaisemmin, ruokavalio saa mukavan piristysruiskeen.

”Mustikoista voi esimerkiksi keittää mustikkamehua ja tehdä siitä herkullista marmeladia.”

marmeladi valmistuu nopeasti. Lämpimän mustikkamehun sekaan laitetaan liivatetta ja annetaan niiden sulaa hyytelöksi. Seokseen voi halutessaan lisätä hieman sokeria. Sen jälkeen hyytelö kaadetaan uunivuokaan ja laitetaan jääkaappiin jäähtymään yön yli.

”Aamulla marmeladin voi jakaa pieniksi annospaloiksi. Meillä kotona se katoaa parempiin suihin aivan hetkessä.”

Mehumaijaan jäänyt mustikan hedelmäliha kannattaa hienontaa ja muotoilla pieniksi levyiksi. Sen jälkeen ne voi laittaa kuivuriin kuivumaan.

Kuivatut mustikkalevyt sisältävät paljon ravintoaineita, ja niitä on helppo ottaa mukaan esimerkiksi retkille ja liikuntaharrastuksiin.

Juolukka

Juolukka on yleinen suovarpu ja mustikan lähisukulainen. Se kasvaa märillä kankailla, soiden reunalla ja järvien rannoilla. Juolukan poiminta ajoittuu noin puolta kuukautta myöhäisemmäksi kuin mustikan.

Vaikka juolukan sadot ovat yleensä suuria, sitä hyödynnetään aika vähän. Se johtuu siitä, että juolukan marjat ovat maultaan melko mietoja.

Juolukkaa kannattaa kuitenkin ehdottomasti kerätä, sillä se sisältää runsaasti C-vitamiinia, erilaisia kivennäis- ja hivenaineita ja antioksidantteja. Se sopii erinomaisesti hillo- ja mehumarjaksi. Jos hilloihin tai mehuihin haluaa voimakkaamman maun, juolukan sekaan voi lisätä vaikka mustikkaa ja puolukkaa.

Juolukkamehusta voi tehdä samaan tapaan marmeladia kuin mustikkamehusta.

Tammenterho

Tammenterhoihin eli tammen tuottamiin pähkinöihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Niistä tehtyä jauhoa voi käyttää samaan tapaan kuin mantelijauhoa esimerkiksi pannareissa ja vohveleissa. Jälkiruokien harmaata väriä ei kannata pelästyä, sillä tammenterhot maistuvat herkullisilta.

Tammenterhot sisältävät muun muassa proteiinia, hiilihydraatteja ja kivennäisaineita. Terhoja käytettäessä on syytä kuitenkin muistaa, että ne sisältävät runsaasti tanniineja, jotka voivat aiheuttaa esimerkiksi vatsaoireita.

Ennen käyttöä terhot onkin hyvä jauhaa ja liottaa kylmässä tai kuumassa vedessä niin pitkään, että kitkerä maku poistuu. Sen jälkeen jauhe kuivataan, minkä jälkeen se on valmis käytettäväksi.

Nokkosen siemen

Nokkosen siemenet ovat todellista voimaruokaa, jota kannattaa säilöä talvea varten. Ne ruokkivat kehoa syvältä asti ja auttavat jaksamaan. Kuivattuja siemeniä voi lisätä esimerkiksi 0,5–3 teelusikallista smoothien joukkoon. Lisäksi nokkosen siemenet tuovat lämpimiin ruokiin umamin makua.

Oikea aika kerätä nokkosen siemennorkkoja on yleensä elo- tai syyskuussa, kun nokkosen kukinnot ovat painavia ja menevät hieman alaspäin runkoa pitkin.

Siemennorkot kannattaa riipiä irti varsista ja laittaa kuivuriin kuivumaan. Jos kuivuria ei ole, norkot voi laittaa myös huoneenlämpöön kuivumaan. Kun norkot ovat kuivuneet, ne täytyy siivilöidä. Siivilöidessä niistä häviävät poltinkarvat ja myös mahdollisesti mukana olevat etanat.

Voikukanjuuri

Voikukka on villiyrtti, jonka juuri kannattaa hyödyntää loppukesällä. Kasvi kannattaa kaivaa lapiolla maasta, minkä jälkeen siitä voi erottaa juuren.

Hyvä tapa nauttia voikukanjuurta on valmistaa siitä teetä. Karvasta makua voi tasoittaa esimerkiksi lisäämällä teehen vähän sitruuna- tai mustaherukkamehua, timjamia, kuminaa tai kanelia.

Voikukanjuuresta valmistettu tee puhdistaa ja vahvistaa maksaa, munuaisia ja haimaa. Se sopii erityisen hyvin ihmisille, jotka työskentelevät liuottimien kanssa.

Teetä ei kuitenkaan kannata juoda kovin myöhään illalla, sillä se lisää voimakkaasti virtsaneritystä.

Takiaisenjuuri

Takiaisen nuoret kukkavarret ovat alkukesän herkkua. Loppukesällä taas voi nauttia takiaisenjuurista, jotka maistuvat hieman pähkinäiseltä, makealta ja karvaalta.

Kotona takiaisen juuri kannattaa pestä ja viipaloida. Sen jälkeen sen voi maustaa lorauksella sitruunamehua, jonka happamuus tasoittaa karvasta makua.

Takiaisenjuuri hellii ja vahvistaa maksaa. Siksi se sopii hyvin ihmisille, jotka työskentelevät erilaisten kemiallisten aineiden kanssa.

Takiaisenjuuren kerääminen vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä. Takiainen viihtyy soraisassa maassa, minkä takia juuren kaivaminen esiin vaatii yleensä paljon aikaa.

Väinönputkenjuuri

Väinönputkea kutsutaan suomalaisessa muinaistiedossa karhunkasviksi, koska sen syöminen antaa lisää voimia ja auttaa jaksamaan paremmin. Lisäksi se maadoittaa ja auttaa seisomaan tukevasti maan pinnalla.

Syksyllä väinönputkesta käytetään takiaisen ja voikukan tapaan juuri. Juuren palasia voi pureskella sellaisinaan tai niistä voi keittää teetä.

Väinönputkenjuuri vahvistaa ruoansulatusta ja keuhkoja. Lisäksi se voi auttaa lievittämään voimakkaita kuukautiskipuja.

Asiantuntijana yrttiterapeutti Henriette Kress