Hääpukuyrittäjä Niina Kuhta kertoo minäkuvastaan, itsetunnostaan ja suhteestaan ulkonäköönsä Ihana juuri näin -juttusarjassa. Sarjassa haastatellaan ihmisiä, jotka tekevät somesta aidompaa.

”Vartaloihannettani muokkasivat jo yläasteella leffat ja muotikuvat. Sain niistä sellaisen käsityksen, että naisella pitäisi olla isot rinnat ja kapea vyötärö. Isot rinnat minulla onkin ollut aina mutta kapeaa vyötäröä ei koskaan.

Nuoresta asti olen ajatellut, että minun pitäisi näyttää erilaiselta kuin näytän. Olen kamppaillut kilojeni kanssa yli 20 vuotta ja tuntenut tarvetta laihduttaa. Olen kokeillut vuosien varrella milloin mitäkin dieettiä ja osallistunut myös television laihdutusformaatteihin.

Painoni on jojoillut. Välillä kiloni ovat olleet mielessäni iso asia, välillä pienempi. Minulla on kehostani myös hyviä ajatuksia. Pidän hoikista ja lihaksikkaista käsistäni ja jaloistani. Keskivartalolihavuuttani vihaan.

Nuorempana minua häiritsi kehoni ulkonäkö, nykyisin ylipainon vaikutus terveyteeni. Minulla on ollut kipuja ja kohonnut verenpaine.

Pyrin huolehtimaan itsestäni nykyisin liikkumalla säännöllisesti. Uin, vesijuoksen ja lenkitän koiriamme.

Suhtautumiseni ruokaan on myös muuttunut terveellisemmäksi. Ennen söin paljon ravintolaruokaa ja ­eineksiä, nyt kokkaan enemmän itse tai syön mieheni laittamaa ruokaa. Syön mahdollisimman puhtaita, prosessoimattomia ja kasvisvoittoisia aterioita.

Itsetuntoani eivät määritä kiloni vaan saavutukseni. Elämänkatsomukseni on peräisin Yhdysvalloista, missä kävin lukion loppuun ja työskentelin yhden kesän ­sairaalassa vapaaehtoisena.

Amerikkalainen ajattelutapa kohottaa eikä lannista. Olen omaksunut sieltä ajatuksen, että jos kaadun, nousen ylös ja teen paremmin.

Epäonnistuminen ei kuulu ajatuksiini. Olen parhaimmillani nurkkaan ahdettuna, kun joudun käyttämään luovuuttani. Olenkin uskonut teinistä asti, että pystyn menestymään, mutta sen eteen pitää tehdä työtä. Menestys ei tule ilmaiseksi.

Amerikkalaista työkulttuuria rakastan. Siellä tehdään 80-tuntisia viikkoja. Minäkin tein 20 vuotta pitkää päivää, jotta sain yritykseni menestymään. Työskentelen edelleen kuutena päivänä viikossa, mutta en tee enää mielettömän pitkiä päiviä.

Ikääntyminen ei pelota minua terveysasioita lukuun ottamatta. Äitini kuoli 63-vuotiaana vaikean sairauden takia.

Äidin menetys oli pahinta, mitä elämässä voi olla. Sen jälkeen piti aloittaa kaikki alusta. Äiti oli elämäni nainen ja minulle ihan kaikki kaikessa.

Olen oivaltanut, että elämä on matka, jonka kuljemme. Mikään ei pysy samanlaisena, vaan eteen tulee ylä- ja alamäkiä.

En halua vanhana keinutuolissa harmitella, miksi jätin jotain tekemättä. Siksi yritän vetää aina täysillä, tehdä parhaani ja heittäytyä elämään.”

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 10/2023.