Miksi aina käy näin, vajaa nelikymppinen työterveyslääkäri Eira Roos tuskaili vaa’alla kuusi vuotta sitten. Hän teki väitöskirjaa, oli stressiä, huonosti nukuttuja öitä sekä kaksi lasta. Kiloja oli taas kertynyt.

– Jatkuva jojoilu kypsytti. Mietin, mitä voisin vielä tehdä, jotta en aina päätyisi samaan tilanteeseen, hän muistelee.

Eira kuuluu siihen enemmistöön suomalaisia, jolla on taipumus lihoa.

Samaan aikaan kun hän tuskaili painonsa kanssa, hän väitteli tohtoriksi työikäisten lihomisesta. Kiloja tuli, vaikka lihavuustutkijalla oli hallussaan kaikki maailman tieto painonhallinnasta.

Eiran tutkimuksessa neljäsosa työntekijöistä lihoi merkittävästi eli vähintään viisi prosenttia 5–7 vuoden aikana. Lisäkilot vaikuttivat kokonaisvaltaisesti: ne jopa heikensivät tutkittavien työkykyä. Painonnousu ei silti johtunut työoloista, vaan syyt olivat yksilöllisiä.

Keski-iässä elintavat saattavat liukua nautiskelun puolelle. Ruoka maistuu ja arkiliikunta jää. Se ei silti täysin selitä sitä, miksi yksi lihoo, vaikka näyttäisi elävän samanlaista elämää kuin hoikkana pysyvä kollega.

Tämä ajatus auttoi myös Eiraa suhtautumaan omaan painoonsa ymmärtäväisemmin.

Hän tietää, että hankalistakin lähtökohdista huolimatta omaan painoon on aina mahdollista vaikuttaa.

Lue myös: Kannattaako ikäihmisen laihduttaa? 10 vinkkiä, joilla kilot eivät ainakaan lisäänny

Ovatko vanhempasi ylipainoisia? Synnyitkö alateitse vai keisarileikkauksella? Saitko rintamaitoa? Moni painoon vaikuttava asia liittyy elämän ensihetkiin.

Alttius ylipainoon periytyy. Jos vanhemmille kertyy herkästi kiloja, näin käy muita todennäköisemmin lapsellekin.

Ylipainoisilla on normaalipainoisiin verrattuna enemmän liikalihavuuteen liitettyjä geenejä.

– Perimä voi olla joko siunaus tai kirous.

Ylipaino on yhdistetty myös elimistön mikrobistoon, joka vakiintuu osin jo vaippaiässä. Mikrobisto, jossa on kattava kirjo hyviä bakteereja, pitää suoliston tasapainossa ja tukee painonhallintaa. Tiedetään, että lihavien lajikirjo on köyhempi kuin normaalipainoisten.

Alatiesynnytys ja imetys tuovat hyviä mikrobeja. Sen sijaan varhaislapsuudessa syödyt antibioottikuurit näivettävät mikrobistoa. Tilannetta voi olla vaikea korjata myöhemmin.

Lapsuudella on vaikutus tulevaisuuden painoon toistakin kautta. Aikuiset, joiden lapsuudenkodissa syötiin säännöllisesti terveellistä ruokaa ja liikuttiin, pysyvät muita todennäköisemmin normaalipainoisina.

– Terveet elämäntavat olisi hyvä omaksua jo lapsena, koska aikuisena niitä on vaikeampi opetella. Itselleni kävi juuri näin.

Eiran tarina on tyypillinen. Usein paino-ongelma on ollut läsnä elämässä niin kauan kuin ihminen muistaa.

Jo lapsena kouluterveydenhoitaja kiinnitti huomiota tytön pyöreyteen.

Yksinhuoltajaäidin perheessä ei perustettu ruokarytmistä. Kasviksista tunnettiin kurkku ja tomaatti leivän päällä. Suvussa on paljon ylipainoisia, ja liikunnasta lähinnä vitsailtiin.

– Kukaan suvussamme ei liikkunut.

Aikuisena Eira laihdutti monta kertaa. Hän kokeili kaalisopat ja muut kitudieetit. Parikymppisenä putosi kerralla 30 kiloa.

Mutta aina paino hiipi vuoden kahden sisällä takaisin.

Rasvan ja sokerin himo on sisäsyntyistä. Ihmisen keho ja ruokahalu eivät ole muuttuneet kivikaudelta, jolloin energian mahdollisimman tehokas saanti oli elinehto.

Osa meistä pystyy kävelemään ongelmitta kaupan herkkuhyllyjen ohi, toiset päätyvät kotiin rouskuttamaan sipsejä. Ylipainon taustalla voi olla niin kutsuttu herkkuherkkyys, jonka voimakkuus vaihtelee eri ihmisillä.

Herkkuhimoa säätelevät kylläisyyshormonit. Tämäkin ominaisuus kulkee osin geeneissä. Kun herkkuherkkä näkee kaloritiheitä ruokia, aivojen mielihyväkeskuksessa syntyy vastustamatonta vipinää.

Toisilla karkit ja sipsit eivät kutittele tätä aluetta aivoissa samalla volyymilla.

– Ylipainoisille ruoka antaa isomman palkkion. Myös nälän tunne on osalla voimakkaampi ja osa sietää nälkää muita huonommin. Sitä ei voi voittaa kuin syömällä. Siksi vähäenergiset dieetit usein vain kasvattavat nälkää.

Yllättäen lihavuusleikkaus tai ruokahalua hillitsevä lääkitys saavat ihmisen tuntemaan olonsa herkemmin kylläiseksi.

– Moni saattaa hämmästellä, että tältäkö tuntuu, kun normaalikokoinen ateria riittää täyttämään mahan.

Lue myös: Anette Palssa: Tunnista valenälkä

Valtaosa syömiseen liittyvistä päätöksistä on tiedostamattomia. Jos voisi toimia vain tietoisen mielen mukaan, painonhallinta olisi helppoa. Mutta kun on ne tunteet.

Kasvuympäristö ja geenit vaikuttavat tunteiden säätelyyn.

Mieli on taitava perustelemaan, miksi kannattaa pitäytyä vanhoissa tavoissa sen sijaan, että pyrkisi muuttamaan tottumuksiaan, tietää syömiskäyttäytymiseen erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti Susanna Anglé.

– Ensimmäinen askel on huomata ja kyseenalaistaa oma mutkuttelu. Moni sanoo, että söisi kyllä lounaan, mutta kun töissä on kiirettä. Ihminen suojautuu muutokselta tällaisten ajatusten taakse.

Hänen mukaansa moni saattaa odottaa, että paino putoaa pelkällä mielenhallinnalla. Mieli on kuitenkin vain välillinen kampittaja. Terapeutin vastaanotolla ratkotaan myös käytännön pulmia.

– Onnistuisiko lounas, jos tekisi illalla eväät valmiiksi? Miten voisi oppia syömään aamiaisen?

Ihmiset tulkitsevat nälkää sen mukaan, millaisia kokemuksia siitä on. Siinä mielessä olemme kaikki tunnesyöjiä. Joillekin nälkä ei ole pelkkää energiavajetta vaan syvää turvattomuuden tunnetta, jopa pientä kuolemanpelkoa. Toisille vain ähkyn tunne merkitsee kylläisyyttä.

Tunnesyöminen voi olla niin voimakasta, että mieli tulkitsee lähes kaikki epämukavuudet näläksi.

– Keho viestiikin univajeessa tai stressissä, että on nälkä. Ihminen alkaa syödä, vaikka olisi hyvä rentoutua tai mennä nukkumaan.

Tämän tavan on saattanut oppia vahingossa. Moni on saanut lapsena lohdutukseksi tikkarin.

– Ruoka on helposti saatavilla. Sillä voi yrittää ratkaista pulman kuin pulman, Susanna Anglé sanoo.

Ruoka symboloi hengissä säilymistä. Köyhyystutkimukset paljastavat, että lihavuus on yleisempää huonompiosaisilla. Ilmiötä ei selitä kokonaan se, että terveellinen ruoka maksaa enemmän.

Köyhissä oloissa on ehkä jouduttu stressaamaan, saako ylipäätään syödäkseen. Ja kun ruokaa on, sitä tankataan, oli nälkä tai ei.

– Ruoalla saatetaan pyrkiä lääkitsemään kaikenlaista turvattomuutta. Se on ensimmäisiä asioita, mitä ihminen saa synnyttyään.

Jos on tottunut olemaan isokokoinen, lihavuus voi tut - tuudessaan tuoda turvaa, vaikka tiedostaisi terveysriskit.

Taustalla voi piillä trauma. Esimerkiksi seksuaalisella häirinnällä ja raiskauksella voi olla yhteys ylipainoon.

– Ihminen voi kasvattaa syömällä ympärilleen symbolisen panssarin, jonka kokee suojelevan itseä pahalta maailmalta.

Lue myös: Kannattaako laihduttaa yhdessä vai yksin?

Kun Eira Roos tutki työikäisten painonnousua, hän ymmärsi, kuinka voimakasta syyllisyyttä ja häpeää ihmiset kantoivat omasta painostaan.

– Ihmiset kritisoivat heti kärkeen painoaan.

Susanna Anglén mukaan ihminen määrittelee herkästi itsensä lähes kokonaan kokonsa perusteella.

Kun tutkittiin painonhallinnassa onnistuneita, huomattiin, että he arvostivat itseään ja halusivat tehdä itselleen hyvää. Hyvien asioiden lisääminen toimii paremmin, kuin huonojen karsiminen ja itserankaisu.

Itsensä arvostus voi löytyä tekojen kautta. Kokeile tehdä toisin, vaikka pelottaa.

– Joskus minäkuva voi korjaantua, kun matkii itsevarmoja ihmisiä, eli alkaakin käyttäytyä heidän tavoin, Anglé vinkkaa.

Jos kehonkuva on kielteinen, kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka hyvin oma keho toimii. Reidet saattavat olla selluliitista röpelöiset, mutta entä sitten. Jalat ovat kantaneet näin pitkälle.

Olisi hyvä kuunnella, mitä keho kaipaa. Kun viimeksi söit paremmin ja nukkua enemmän, millainen olo tuli?

– Ihannemaailmassa kieltäisin laihduttamisen ja kehottaisin kohentamaan omaa hyvinvointia laajemmin. Laihtuminen voisi tulla sen sivutuotteena mukavana yllätyksenä, Eira Roos sanoo.

Painonnousu voidaan saada hallintaan pelkästään sillä, että alkaa vihdoin elää omannäköistään elämää.

Kun Susanna Anglé kysyy asiakkaaltaan, millaista elämä olisi, jos painonhallinta onnistuisi, syy saattaa olla, että laihempana voisi aloittaa tanssiharrastuksen ja käyttää hihattomia paitoja.

– Autan asiakasta pohtimaan, mikä estää tekemästä näitä asioita jo nyt. Meillä kaikilla on oikeus voida hyvin. Moni elää kehonsa vankina sitku-elämää. Jos unelmana on tanssia, mikään ei estä. Myös unelma painonhallinnasta voi toteutua samalla.

Mutta entä jos kilojen kertyminen nakertaa uskoa itseen? Huono itsetunto ja ylipaino kulkevat tutkitusti käsi kädessä. Kun paino putoaa, ihminen voi yllättyä, että itsetunto ei kohentunutkaan.

Voimaantuminen on painonhallinnassa tärkeää. Psykoterapiasta tai muusta ammattiavusta voi olla hyötyä, jos kehonkuva on hyvin kielteinen, takana on monta laihdutuskertaa, painon jojoilua tai suhde ruokaan on mennyt mutkikkaaksi.

Tärkeitä ovat ne ihmiset, jotka tykkäävät sinusta sellaisena kuin olet.

– Tukeudu muihin. Miettikää puolison tai ystävän kanssa, keventäisittekö yhdessä. Ei tarvitse pärjätä yksin, Susanna Anglé sanoo.

Eira Roos kyllästyi jojoiluun ja päätti opetella terveitä elintapoja. Vähän alle nelikymppiselle se ei ollut helppoa. Hänen piti miettiä, mitkä asiat vaikeuttivat juuri hänen painonhallintaansa.

Eira huomasi, miten stressi ja unenpuute vaikuttivat häneen.

– Ymmärsin, että stressi lisäsi syömistäni ja unenpuute aiheutti sen, että teki mieli kaikkea epäterveellistä. Herkkäunisena minun ei kannata tehdä yöpäivystyksiä.

Hän rauhoitti illat ja löysi säännöllisen elämänrytmin.

Jos ei ole lapsena omaksunut lautasmallia ja opetellut syömään kasviksia, on vaikea hahmottaa, kuinka paljon kasviksia pitäisi syödä, jotta vatsa täyttyisi vähäenergisestä ruoasta.

Eira aloitti kasvisten syönnin opettelun nollasta.

– Punnitsin vihannekset, marjat ja hedelmät, jotta saisin päivässä 600–700 grammaa. Syön yhä tuon määrän.

Lisäksi piti opetella liikkumaan. Eira hankki personal trainerin.

Ongelma oli, ettei liikunta tuottanut hänelle minkäänlaista mielihyvää. Sekin kulkee osittain geeneissä.

Ihmiset ympärillä puhuivat liikunnan riemusta, mutta missä se oli? Eira ihmetteli puolisoaan, joka ei mistään hinnasta halunnut jättää omia treenejään väliin.

– Tuli testattua kaikki saakelin tunnit. Lopulta tärppäsi.

Hän rakastui tanssiin.

– Oli vallankumouksellista löytää viimein laji, joka saa aikaan kylmiä väreitä.

Nykyisin hän harrastaa katutansseja ja zumbaa. Tanssitunneista ja kuntosalista tuli elämään tärkeä tukiranka.

– Harvoin mikään meno menee tuntini ohi.

Monien muutosten myötä Eiran paino putosi reilut kymmenen kiloa ja on pysynyt lähes samana viimeiset kuusi vuotta.

– Olo on mukavampi. Olen saanut liikunnan myötä paljon elämyksiä. Tiedän myös nyt, kuinka tärkeää on pitää kiinni oppimistani asioista ja minulle sopivista painonhallintakeinoista. Jos en pidä niistä kiinni, paino nousee uudestaan.

Nyt Eira luennoi oppimistaan asioista työterveyslääkärinä. Hän kehottaa suhtautumaan omaan painoon kuin pankkitiliin: on hyvä tietää, paljonko on kuussa kertynyt ja lähtenyt, ollaanko plussalla vai miinuksella. Vaa’an lukemiakaan ei kannata tuijottaa hysteerisesti, kunhan tiedostaa, missä suunnilleen mennään.

– Itselleen sopivaa painoa kannattaa tavoitella, sillä jo 3–5 kilon pudotus tuo merkittäviä terveyshyötyjä. En itse pääse taustallani normaalipainoni alarajalle. Sen tavoittelu ei ole järkevää eikä mielekästä.

Vaikka hän lopulta itse löysi liikunnan riemun, hän on sitä mieltä, ettei liikunnan tarvitse aiheuttaa euforiaa.

Myös turha syyllisyys kannattaa unohtaa. Jos painonhallinta tökkii tai paino ei putoa, Eira kannustaa ottamaan asian puheeksi.

– Lääkärille tai muulle ammattilaiselle pitäisi puhua juuri silloin, kun edistystä ei ole tapahtunut. Riittävä tavoite voi olla myös se, että painonnousu pysähtyy.

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 10/2020.