Sairaanhoitaja Jenna Göransson, 37:

"Olen työskennellyt 12 vuotta sairaanhoitajana hematologian vuodeosastolla. Osastollamme hoidetaan vakavasti sairaita ­syöpäpotilaita ja tehdään kantasolusiirtoja. Työni on kolmivuorotyötä.

Moni hoitaja pitää siitä, että vuorot vaihtelevat. Arkivapailla ehtii hoitaa asioita, urheilla ja esimerkiksi siivota rauhassa. Joskus on mukavaa olla vapaalla, kun kotona ei ole muita.

Saan voimaa liikunnasta. Jos ärsyttää ja väsyttää, laitan lenkkarit jalkaan ja lähden lenkille. Jo puolen tunnin päästä olen kuin eri ihminen.

Päivätyössä viikonloppu on vapaata, mutta meillä ei aina ole. Toisaalta meillä voi olla joskus kolmekin vapaapäivää peräkkäin.

Jos minulla on esimerkiksi viisi päivää töitä, yksi vapaa, neljä päivää töitä ja taas vain yksi vapaa, en palaudu niin hyvin kuin toivoisin. Myös iltavuorosta aamuvuoroon meneminen on kuormittavaa. Silloin ehdin käydä kotona vain nukkumassa.

Kun kaipaan rauhoittumista, pidän oman hetken. Käyn saunassa ja laitan kasvonaamion. Jos töiden välissä on vain yksi vapaapäivä, en sysää sille kaikkia kauppa-asioita. Pyhitän sen vain olemiselle ja nauttimiselle.

Miksi työ maistuu puulta? Lue psykologin vinkit, joiden avulla jaksat paremmin töissä

Yövuoroista jää usein univelkaa. Kun tulen viimeisestä yövuorosta kotiin, en voi ruveta nukkumalla nukkumaan. Pyrin nousemaan puolen päivän aikaan, että saan illalla unta, ja näin tasaamaan univelkaa vapaalla. Silloin saatan nukkua helposti kymmenen tuntia putkeen.

Ajattelen, että vuorotyö on myös mahdollisuus. Minulla on viisivuotias lapsi. Jos minulla on viikonloppuvuoro, pystyn olemaan arkena hänen kanssaan.

Noudatamme töissä yhteisöllistä työvuorosuunnittelua. Se tarkoittaa sitä, että ­suunnittelemme itse omat vuoromme. Näin jokainen voi ilmaista, mistä pitää ja mikä tukee omaa jaksamista.

Jotkut haluavat tehdä enemmän iltavuoroja, jotkut aamuja. Lopuksi esimies tarkistaa, että miehitys on riittävä ja jokaisessa vuorossa on tarpeeksi kokeneita hoitajia paikalla.

Hoitaminen on henkisesti raskasta, mutta raskaisiin asioihin on mahdollista saada tukea. Niiden kanssa oppii myös tietyllä lailla elämään.

Kun aloitin hoitajana, näin työstä unia ja se pyöri usein mielessä. Nykyään työ tulee harvoin kotiin.

Jos joka asia jäisi mieleen pyörimään, mielenterveys menisi. Meidän osastollamme eivät herkimmät sielut ehkä pysty olemaan. Hyvä työilmapiiri lisää jaksamista. Töihin on mukava mennä.

Työni on palkitsevaa. Kun onnistumme ja potilaat paranevat, tulee olo, että tämä meni oikein."

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 11/2020.