Pelko halvaantumisesta opetti Tutteli Hammermannille nöyryyttä: ”Oli vaikea hyväksyä, etten kävelisi enää normaalisti”
Kirvelevät kokemukset johdattivat Tutteli Hammermannin löytämään kutsumuksensa. Hän sai vuosia hoitaa muita, mutta sitten hän itse sairastui. Tuli aika miettiä, mitä on hyväksyminen.
Kasvukausi kukoistaa Talinlehdon viljelypalstalla Helsingissä. Käytävän molemmilla puolilla näkyy käden jälki. On perunaa, porkkanaa, salaattia, sipulia, valkosipulia, härkäpapua, kesäkurpitsaa, lehtikaalia, tilliä, persiljaa sekä monenlaista keskikesän kukkaa ja marjapensaita.
Syksyllä korjataan sato talteen, mutta nyt nautitaan vielä kesästä. Palstojen yllä leijailee oreganon ja mintun tuoksu.
Käytävällä seisoo pitkä ja hoikka nainen, joka juttelee parin muun palstaviljelijän kanssa. Kaupunkiviljely on heille yhteisöllinen harrastus.
Tutteli Hammermannille palsta on toinen koti. Aamuisin hän pakkaa reppuunsa termospullon ja eväät ja kävelee palstalle. Palstalla on aikaa miettiä menneitä. Tutteli alkaa kertoa elämästään ja siitä, kuinka hän on valinnut hyväksynnän katkeruuden sijaan.
Voiton merkki ja murheet
”Lähtökohtani olivat vaikeat. Elin turvattoman lapsuuden äidin, sisarusten ja isäpuolten kanssa. Äitini oli kaunis hämäläistyttö ja luonnonlapsi. Elämämme oli epävarmaa, miehet määrittelivät pitkälti äidin elämää.
Äidin miehet vaihtuivat. Hän oli kolme kertaa naimisissa. Minulla, veljelläni ja siskollani on kaikilla eri isä. Yksi isäpuolistani oli ilkeä. Hän vihasi minua. Koin jatkuvaa uhkaa. En saanut kasvaa aidoksi itsekseni.
Minusta tuli itseni ja heikkojen puolustaja. Se heijastui myöhemmin myös omiin avioliittoihini. Minun oli vaikea uskoa, että olen arvokas ja että minua voi oikeasti rakastaa. Olin varovainen ja pidin ihmisiä etäällä itsestäni.
Biologinen isäni oli venäjänjuutalainen. Olen törmännyt matkani varrella ihmisiin, jotka tunsivat hänet. Minulle on kerrottu, että isä oli hyvin pidetty ihmisten viihdyttäjä, mutta omat ongelmansa oli hänelläkin.
Isäni antoi minulle nimeksi Victoria Tutteli Hammermann. Kauan kaivatun lapsen saaminen oli hänelle victory, voitto. Tutteli-nimen hän ilmeisesti nappasi Zacharias Topeliuksen opettavaisesta sadusta Parempi tie, joka kertoi Tuttelista ja Puttelista. Se on kertomus siitä, miten meillä on vapaus ja vastuu valita tie, jota kuljemme.
Koin lapsuudessani paljon hylkäämistä. Uskon, että jo silloin minuun kylvettiin maailmanparantajan siemenet.”
”Jos jää kiinni vanhoihin tarinoihin, luo itselleen kärsimystä.”Tutteli Hammermann
Liian suora sihteeri
”Olen tehnyt koko ikäni paljon töitä. Minut tunnetaan Yleisradion suorasuisena televisiokuuluttajana, joka sai potkut. Käytin tuolloin ensimmäisen avioliittoni myötä tullutta sukunimeä Mensonen. Olen kuitenkin toiminut hyvin monenlaisissa tehtävissä.
Valmistuin alun perin HSO-sihteeriksi, mutta en viihtynyt niissä hommissa pitkään. Olin varmaankin sihteeriksi liian suora ja itsepäinen.
Minulla on ollut aina voimakas tarve auttaa ja muuttaa ihmisten elämää paremmaksi. Mielestäni meidän kaikkien tulisi auttaa toisiamme oman osaamisemme kautta. Työn pitää olla merkityksellistä. Ihmiset ovat onnellisia, kun he tuntevat olevansa hyödyksi.
Työskentelin toistakymmentä vuotta päivähoitoliikkeessä ja Helsingin kaupungin sosiaalitoimen luottamustehtävissä. Lasten aseman parantaminen on aina ollut minulle sydämen asia. Ehkä sekin kumpuaa omasta lapsuudestani.
Olen pohtinut elämän suurta kysymystä: miksi tulemme tänne? Ajattelen, että tehtävämme on oppia oikeita ja tärkeitä asioita. Olemme tulleet tänne tekemään hyvää ja jakamaan asioita toisten kanssa.
Emme ole täällä vain itseämme vaan myös toisiamme varten. Elämän suuressa kuvassa emme ole edes muurahaisen kokoisia, vaan pienen pieniä hiukkasia. Siksi itsekeskeinen elämä on hukkaan heitettyä.
Olen aina ollut suorasanainen. En kuitenkaan ole tarkoituksellisesti halunnut loukata ketään tai aiheuttaa harmia. Olen horoskoopiltani jousimies ja luonteeltani totuuden torvi. Se on välillä aiheuttanut ikäviä tilanteita.
Minulla on ollut taipumus sanoa asiat ääneen ennen kuin olen ajatellut ne loppuun. Tämän vuoksi minua on myös pidetty hankalana naisena, josta on joskus pitänyt jopa päästä eroon.”
Pettymyksen kyyneleet
”Ehdin työskennellä Yle TV1:llä kuuluttajana parikymmentä vuotta. Joulun ja uudenvuoden välissä vuonna 1994 luin televisioyleisölle kuulutuksen, joka muutti totaalisesti elämäni suunnan.
Kyseessä oli vuonna 1979 ensi-iltansa saanut amerikkalainen elokuva Ilmestyskirja. Nyt. Tämä Francis Ford Coppolan ohjaama elokuva sijoittuu Vietnamin sotaan, jota käytiin vuosina 1955–1975. Ajattelin vilpittömästi, että haluan kertoa ennen elokuvaa hieman tuosta sodasta, jotta myös nuoremmat katsojat tietäisivät siitä.
Yritin kaivaa tietoa uutistoimituksesta, mutta sitä ei löytynyt. Lopulta otin käteeni Otavan tietosanakirjan, josta keräsin tietoa Vietnamista ja sen historiasta. Kirjoitin pitkän ja huolellisen tekstin.
Astuin studioon täysin kirkkain silmin. Minulla ei ollut aavistustakaan, että joku älähtäisi kuulutuksestani tai että olisin itse tehnyt mitään edes arveluttavaa. Halusin vain välittää tietoa.
Kuulutuksen jälkeen menin kuuluttajien huoneeseen. Siellä soi puhelin. Minulle kerrottiin, että nyt tuli väärä kuulutus. Minua kiellettiin antamasta lausuntoja mihinkään.
Purskahdin kyyneliin ja menin tyttäreni luokse itkemään. Tammikuun alussa työsuhteeni päätettiin.”
Kiinalainen onnenpotku
”Aika pian kuitenkin ymmärsin, että olin saanut onnenpotkut. Olin jo tuolloin loppusuoralla kiinalaisen lääketieteen opinnoissani. Olin jo aiemmin tuumannut, että voi kun saisin potkut, niin pääsisin tekemään sitä, mitä oikeasti rakastan.
Elämä muistutti minua, että sitä saa, mitä tilaa. Minusta tuli kiinalaiseen lääketieteeseen perehtynyt terapeutti ja yrittäjä.”
Vielä Ylessä työskennellessäni olin nähnyt televisiosta ohjelman, jossa esiteltiin shiatsu-hierontaa. Se näytti lempeältä. Ajattelin, että haluan päästä kokeilemaan sitä. Kirjakaupassa käteeni osui kirja, jossa kerrottiin shiatsusta.
Aloin tehdä hoitoja ystävilleni. Tiesin, että nyt olin löytänyt oman juttuni. Kävin Frantsilan Koulutuskeskuksen järjestämiä shiatsu-kursseja ja lopulta lähdin opiskelemaan perinteistä kiinalaista lääketiedettä. Se tuntui alusta alkaen luonnolliselta.
Ajattelin, että näinhän asioita kuuluu tehdä.
Tein asiakkailleni shiatsu-hoitoja, akupunktiota, kuppausta ja annoin ruokavalio-ohjeita. Opin myös pitämään itsestäni huolta.
Ennen olin usein väsynyt, ja minulla oli veltto olo. Jätin ruokavaliostani pois kolme valkoista eli maitotuotteet, vehnän ja sokerin. Minusta tuli kuin eri ihminen. Oloni oli virkeä, pääni toimi ja jaksoin hyvin.
Olin jo lapsena tottunut siihen, että vaivoja hoidettiin ensisijaisesti ilman lääkkeitä. Isoäitini teki vesihoitoja ja isoisoäitini paransi yrteillä. Kaipa olen saanut kipinän luontaiseen hoitamiseen jo äidinmaidossa.”
”Jatkoin perinnettä. Isoäitini teki vesihoitoja ja isoisoäitini paransi yrteillä.”Tutteli Hammermann
Aina kohti uutta
”Lopetin yritystoimintani ja jäin eläkkeelle. Sain auttaa ihmisiä yli kahdenkymmenen vuoden ajan.
Minulle ihmisten kohtaaminen on aina ollut hyvin tärkeää. Uskon, että olen perinyt isältäni rohkeuteni ja ulospäinsuuntautuneisuuteni. Tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja tykkään jutella myös tuntemattomille. Olen sillä tavoin vähän epäsuomalainen.
Hoitaessani toisia hoidin myös itseäni. Ymmärsin, että ihmisen terveys ja hyvinvointi perustuvat kokonaisvaltaiseen ajatteluun. Halusin antaa asiakkailleni tilaa ja aikaa, harvemmin hoitoni kestivät alle kaksi tuntia.
Kun suljin viimeisen kerran hoitolani oven, tunsin helpotusta. Se tie oli tullut päähänsä. Päästin irti.
Kaikella on aikansa ja tarkoituksensa. Jos jää kiinni vanhoihin tarinoihin tai ei uskalla mennä eteenpäin, luo itselleen kärsimystä. Hyväksyminen on olennainen osa muutosta.
En enää suunnittele elämääni eteenpäin, vaan pyrin elämään hetkessä.
Täällä viljelypalstalla luonto ja kasvit muistuttavat läsnäolon tärkeydestä. Kun kitken palsta-alueella rikkaruohoja, mieli tyhjenee kaikista muista ajatuksista. Se on minun meditaatiotani.”
Kovan paikan edessä
”Olen aina pitänyt itsestäni fyysisesti hyvää huolta. Liikkuminen jalan, pyörällä tai hiihtäen on ollut minulle luontaista. Olen kulkenut fillarilla paikasta toiseen ja rakastanut pitkiä kävely- ja juoksulenkkejä.
Olen ollut perusterve, eikä minun ole tarvinnut käyttää lääkkeitä. Ikävuosien karttumisesta huolimatta en edes ajatellut sairastuvani.
Vuonna 2019 oikea jalkani alkoi tuntua oudolta. Se ei oikein totellut. Ensin ajattelin, että minulla on kulumaa lonkassa. Sitten myös oikea käteni kipeytyi. Olin kaatunut hiihtolenkillä käteni päälle, joten luulin kipujen johtuvan siitä.
Lopulta kehoni koko oikea puoli oli omituinen. Menin lääkäriin, ja minulla todettiin kaularangan ahtauma. Se tuli minulle täytenä sokkina.
Minut leikattiin, mutta leikkaus ei palauttanut raajojen toimintaa. Leikkaus oli kuitenkin pelastukseni, sillä sen yhteydessä selkäytimeni todettiin olevan tosi pahasti puristuksessa. Kirurgin arvion mukaan olisi ollut vain ajan kysymys, että olisin saanut neliraajahalvauksen.
Liikuntakykyni rajoittuminen on ollut minulle suuri henkinen prosessi. Oli kova paikka tajuta, että en enää koskaan kävelisi normaalisti. Kadehdin ihmisiä, jotka liikkuivat vaivatta.
Lopulta valitsin hyväksynnän. Nyt olen tällainen, ja minun täytyy vain osata nauttia elämästä tällaisena. Voin valita, myrkytänkö itseni negatiivisilla ajatuksilla vai keskitynkö asioihin, jotka ovat hyvin.
Sairauteni on opettanut minua myös ymmärtämään toisia, jotka kulkevat huonosti tai eivät pääse ollenkaan omille jaloilleen. Yleensä opimme myötätuntoa vasta, kun koemme itse jotakin vastaavaa.”
Elän nyt rauhallista mutta merkityksellistä elämää. Olen onnellinen. Rakastan hitaita aamuja. Teen joka aamu shindo-venytyksiä. Kehoni avaaminen ja herättely ovat minulle tärkeitä asioita. Koen kuntouttavani itseäni sillä, että lähden aina päivän mittaan liikkeelle.
Pidän mieleni uteliaana ja avoimena. Olen kiinnostunut monista asioista ja tykkään vielä seitsemänkymppisenäkin leikkiä. Seuraleikit ja pelit tuovat minulle iloa.
Leikkimielinen asenne tarkoittaa minulle sitä, että kykenen joka päivä näkemään maailman ihmeellisenä paikkana. Kun pitää sydämensä ja silmänsä avoinna, löytää aina edestään jotakin uutta, upeaa, ja mikseipä hauskaakin.
Suhtaudun vanhenemiseen hyväksyvästi. Jotkut ovat sanoneet minulle, että silmäkulmassani on kiva pilke, silmistäni näkyy iättömyys.
Arvostan, kun näen sitä myös muiden silmistä.”
”Minun oli vaikea uskoa, että olen arvokas ja että minua voi oikeasti rakastaa.”Tutteli Hammermann
Peilikuvassa rakkautta
”Olen sinut menneisyyteni kanssa. Kun mietin, mitä kaikkea elämässäni on tapahtunut, tulee mieleeni nöyryys. Suhtaudun kaikkeen siten, että minua on koulutettu hyväksymään asiat ja tekemään asioita yhä paremmin.
Jälkimmäisen avioliittoni jälkeen kävin pitkän psykoterapian. Opin sen, että olen arvokas tällaisena kuin olen. En voi enää hukata itseäni. Viihdyn hyvin itsekseni, mutta olen avoin uudelle rakkaudelle. Saan myös paljon voimaa tyttärestäni, lapsenlapsistani ja ystävistäni. Käyn myös lukupiirissä ja espanjan kielen ryhmässä.
Osa itseni arvostamista on opetella kuuntelemaan itseäni yhä tietoisemmin. Olemme jokainen omanlaisemme. Kenenkään ei pitäisi kulkea tietyn kaavan mukaan, seurata tiettyjä ihmisiä tai ajatella kapeasti vain yhdellä tavalla.
Olen kiitollinen siitä, että olen uskaltanut olla rohkea. Meillä jokaisella on oikeus kulkea omaa polkuamme ja toimia itselle tärkeiden asioiden puolesta, vaikka se ei aina olisikaan niin helppoa. Kun tänä päivänä katson itseäni peiliin, minun ei tarvitse hävetä kovin paljon.
En oikeastaan unelmoi enää mistään suuremmista. Minulle tuo rauhaa kiitollisuus kaikesta hyvästä, jota minulla on juuri nyt.
En ole perinteisessä mielessä uskovainen, mutta uskon kaitselmukseen tai johdatukseen. Jotakin meitä korkeampaa täytyy olla. Rakkautta on monenlaista. Uskon nyt, että voin rakastaa ja että minua voi rakastaa.”
TutteliHammermann
(entinen Mensonen) on eläkkeellä oleva luontaisalan yrittäjä. Hän toimi toiminut 20 vuoden ajan kiinalaiseen lääketieteeseen perehtyneenä terapeuttina. Hänet tunnetaan myös televisiokasvona ja entisenä Yleisradion televisiokuuluttajana. Tutteli asuu Helsingin Pitäjänmäellä ja harrastaa kaupunkiviljelyä
Juttu on ilmestynyt Voi hyvin -lehdessä 9/2021. Sitä on päivitetty.
