Kun Tunna Milonoff uupui, unohteli asioita ja eristäytyi, puoliso Jenni Milonoff oli kovilla: ”Parisuhteemme on ollut kriisissä”
Loputon puhuminen on ollut Tunna ja Jenni Milonoffin supervoima. Tunnan uuvuttua dialogi väheni mutta ei kadonnut.
Kesäisenä torstaiaamuna vihmoo vettä. Se ei ole sen enempää Tuomas ”Tunna” Milonoffin kuin Jenni Milonoffinkaan mieleen. Yrittäjäpari voi parhaiten korkeapaineessa.
”Kun talvehdimme Intiassa ja taivas oli jatkuvasti pilvetön, heräsin aina hyvällä fiiliksellä”, Tunna sanoo.
Hän on tuttu etenkin Madventures- ja Docventures-televisiosarjoista. Nykyään 51-vuotias Tunna on media-alan yrittäjä ja perustamansa tv-tuotantoyhtiö Gimmeyawalletin osakas. Hän luennoi työuupumuksen ehkäisemisestä ja tekee podcastia työelämän rakenteista. Jenni, 44, järjestää tapahtumia, kuten Joogafestival Helsinkiä ja Entheos Festivalia. Koulutukseltaan hän on joogaohjaaja ja sirkustaiteen opettaja.
Matalapaineesta huolimatta molemmat voivat nykyisin varsin hyvin verrattuna viime vuosiin: kumpikin on selviytynyt työuupumuksesta. Tunna kertoi omista kokemuksistaan keväällä julkaistussa kirjassaan Liekki.
Avioliittokaan ei ole säästynyt kolhuilta.
”Parisuhteemme on ollut kriisissä”, Jenni sanoo.
”Olemme olleet yhdessä 24 vuotta. Uupumukseni on ehdottomasti ollut suhteemme kovin koetinkivi”, Tunna kertoo.
Pari tutustui 2001 sokkotreffeiltä, kun yhteiset ystävät yhyttivät heidät. Alkuvaiheessa Jenni otti ohjat käsiinsä. Treffeillä hän vinkkasi Tunnalle, että tämän kannattaisi varmaan pyytää häneltä puhelinnumeroa. Pari meni naimisiin 2003, ja heillä on nyt 14- ja 13-vuotiaat pojat.
Vuosien varrella Tunna ja Jenni ovat eläneet pitkiä pätkiä etäsuhteessa Tunnan reissupainotteisen työn vuoksi. Puolison ollessa poissa Jenni on kannatellut arkea.
”Tiesin, mihin ryhdyn. Elimme jo seurustelun alussa etäsuhteessa, koska Tunna lähti heti kuvaamaan ulkomaille ja minä opiskelin Turussa. Kun lapset syntyivät, halusin olla heidän kanssaan pitkään. Onnekkaasti sain olla kotona viisi vuotta”, Jenni sanoo.
Etäsuhde toimi molemmista hyvin. Erossaolon vastapainoksi heillä oli paljon yhteistä aikaa. Perhe vietti talvisin kuukauden pari Intiassa, kunnes esikoinen aloitti koulun. Tunnan yrittäjyys ja Jennin äitiyslomat mahdollistivat omannäköisen arjen.
”Olemme onnekkaita, kun olemme voineet määritellä perheemme aikataulut itse. Toisaalta se on ollut sudenkuoppa. Kukaan muu ei ole ollut näkemässä, että vauhti on liian kova”, Jenni sanoo.
”Ei minun työni loppunut koskaan. Tein talvilomilla Goallakin töitä, sillä parhaat ideat syntyivät siellä”, Tunna kertoo.
”Tunnistan yhä puolisoni silmistä sen katseen, kun uusi idea syntyy”, Jenni jatkaa.
Väsymys hiipi parin elämään pikkuhiljaa. Oli paljon kivoja töitä ja toivottua pikkulapsiarkea. Ja sitten olikin kaksi uupunutta rinnakkain. Jennin työuupumus puhkesi ensin keväällä 2020.
”Muistan, miten seurasin silloisen työpaikkani etäkokousta Zoomissa ja kysyin samaa asiaa kolmesti ymmärtämättä vastausta. Tajusin, että jokin on vialla.”
Palattuaan äitiyslomalta päivätyöhönsä Jenni teki vuosia töitä aamuin ja illoin. Sirkuksen opettamisen lisäksi hän pyöritti vaatebrändiään Ilo by Dakinia, jonka hän perusti kuopuksen äitiyslomalla. Vaatebisnes on nykyisin tauolla.
”Helmasyntini on ollut yltiöpäinen reippaus. Tykkään ryhtyä toimeen ja teen paljon. Se kääntyi tavallaan minua vastaan ilman, että itse tajusin.”
Jenni oli sairauslomalla kahdesti ja palasi asteittain töihin. Liikkeestä tuli lääke.
”Jooga pelasti minut. Matolla pystyin rauhoittamaan autonomisen hermostoni. Lisäksi juoksin. Pystyin pitämään itsestäni huolta, mikä saattoi näyttää ulospäin vähän ristiriitaiselta”, Jenni sanoo.
Jennin uupumuksen aikoihin Tunna kiersi kuvaamassa televisioon Madventures Suomi -sarjaa.
”Se oli minulle intohimotyö, joka antoi paljon voimaa. Toisaalta olin paljon poissa kotoa enkä ehkä pystynyt tukemaan Jenniä tarpeeksi”, Tunna sanoo.
Väsymys kärsi Milonoffeilla ikään kuin inflaation, ja siitä tuli uusi normaali. Kun Tunnan uupumus kärjistyi 2022, Jenni tokaisi miehelleen, että kaikki ovat väsyneitä.
”Nokittelimme, että kummalla tässä nyt on enemmän lautasella. Se on tapa kuitata toisen väsymys sen sijaan, että vain kuuntelisi”, Jenni sanoo.
Kun Tunna palasi työmatkoiltaan kotiin, hän yritti tehdä kaikenlaista muttei pystynyt oikein mihinkään.
”Aivoni olivat tiltissä. Asiat alkoivat kasaantua ja laskut jäädä maksamatta”, Tunna sanoo.
”Tunna oli paikalla mutta omissa maailmoissaan. Esiin nousi häpeää ja riittämättömyyttä. Hän nukkui paljon. Kun Tunna meni lukemaan iltasatua kuopukselle, hän nukahti pojan viereen. Yhteinen aikamme kutistui”, Jenni muistelee.
”Uupuneena aikaa ja energiaa oli yhtäkkiä vähemmän. Parisuhteelle ei jäänyt aikaa, vaikka sitä olisi pitänyt vaalia. Näin toisen ihmisen mutten pystynyt olemaan hänelle läsnä”, Tunna jatkaa.
Oman kyvyttömyyden tiedostaminen paineisti Tunnaa lisää ja loi noidankehän. Hän tunsi riittämättömyyttä ja huonommuutta.
”Siinä tilassa jokainen Jennin lause tuntui arvostelulta. Kuulin hänen sanansa niin, että tuotakaan asiaa et pysty hoitamaan. Enkä oikeasti pystynyt.”
”Työuupumus valuu etenkin puolisoon. Eniten pelkäsin silti, että se valuu lapsiinkin.”
Puoliso muuttui. Jennistä tuntui, että Tunna alkoi sulkeutua, ja tuttu liekki tämän silmissä sammui. Puoliso alkoi myös unohdella asioita.
”Olimme sopineet, että Tunna vie poikamme harrastukseen maanantaisin, jolloin olin iltatyössä. Monta kertaa minulle tuli intuitiivinen tunne, ettei Tunna muista sopimusta. Soitin ja muistutin. Muutaman kerran joku isovanhemmista tuli pelastamaan tilanteen”, Jenni kertoo.
Kun Tunna meni ruokakauppaan, hän saattoi seisoa leipähyllyn edessä osaamatta valita. Arjen aikatauluissa oli vaikea pysyä.
”Pallot alkoivat pudota”, Tunna sanoo viitaten siihen, millaista ruuhkavuosia oli jonglöörata uupuneena.
Lopulta hän meni työterveyslääkärille ja sai diagnoosin vakavasta masennuksesta, vaikkei tuntenut olevansa masentunut. Työuupumukselle kun ei ole lääketieteellistä diagnoosia.
Tunnasta juuri työuupumuksen epämääräisyys tekee siitä vaikean tunnistaa ja hyväksyä. Kun ihmisellä on fyysinen sairaus, muut ymmärtävät sen helpommin. Joskus se näkyy jopa ulospäin.
”Uupuneella ei ole näkyvää haavaa, joka paranisi. Ei myöskään ole ennustetta sairauden kestosta eikä hoitoa, joka välttämättä toimisi. Kun jäin sairauslomalle, muu maailma jatkoi elämistä kuten ennenkin. Tunsin häpeää, ulkopuolisuutta ja arvottomuutta.”
Kotiin eristäytyminen sairauslomalla rasitti parisuhdetta entisestään. Turvallisessa paikassa Tunna saattoi ladata ulos patoutuneita tunteita.
”Se on ollut Jennille äärimmäisen kuormittavaa. Työuupumus valuu etenkin puolisoon. Eniten pelkäsin silti, että se valuu lapsiinkin. Yritin suojella heitä esittämällä, että kaikki on hyvin.”
”Sanoin Tunnalle heti, että kohtaus johtuu hänen työtahdistaan. Se oli ollut valtaisa kesälomasta asti. Tunna laittoi kaiken pikkulapsiarjen piikkiin.”
.
Tunnan työuupumus kesti jälkikäteen ajatellen vuosia. Ensimmäiset merkit saattoi nähdä jo kolmetoista vuotta sitten, eivätkä ne olleet lieviä.
Joulun välipäivinä 2012 Tunna sai kotona Helsingissä sydämen eteisvärinäkohtauksen. Siinä sydämen eteisten sähköimpulssit kulkevat epäjärjestyksessä muuttaen rytmin epäsäännölliseksi.
Tunna oli kauhuissaan. Hänestä tuntui, että hurjasti takova sydän tulee ulos rinnasta. Kaksikosta rennompi Jenni ei huolestunut – kunnes laittoi kätensä puolisonsa rintakehälle. Sitten hän soitti ambulanssin.
”Sanoin Tunnalle heti, että kohtaus johtuu hänen työtahdistaan. Se oli ollut valtaisa kesälomasta asti. Tunna laittoi kaiken pikkulapsiarjen piikkiin. Kuopuksemme oli syntynyt toukokuussa”, Jenni kertoo.
Tunnan työkuormaa oli Jennin mukaan silloin vaikea ottaa puheeksi, sillä ura oli niin iso osa puolison identiteettiä. Tämä taas ajatteli, että töitä oli vähänlaisesti.
”Melkein suutuin, kun Jenni sanoi, että olen tehnyt liikaa duunia. Tein vähemmän töitä kuin koskaan! Vertasin määrää 20-tuntisiin päiviin, joita olin tehnyt pitkään. En myöskään vielä tiennyt, että intohimotyössäkin voi uupua”, Tunna sanoo.
Pari viikkoa kohtauksen jälkeen pari lähti vuotuiselle latautumismatkalleen Goalle, missä hermosto sai rauhoittua. Toisaalta se sai Tunnan taas jaksamaan ja jatkamaan entiseen malliin. Kun eteisvärinäkohtauksia tuli myöhemmin kaksi lisää, hän aloitti lääkityksen.
”En silti vieläkään ajatellut, että syy olisi työssä”, Tunna kertoo.
Taloudellinen epävarmuus on ollut yksi Tunnan uupumuksen seuraus. Se on lisännyt stressiä.
”Koskaan aiemmin toimeentuloa ei ollut tarvinnut miettiä aktiivisesti. Sairastumisen jälkeen kaikki piti laskea entistä tarkemmin. Lainasin myös rahaa vanhemmiltani”, Tunna kertoo.
”Onneksi tililläkin oli puskuria”, Jenni sanoo.
Pahimmillaan Tunna pelkäsi, että perhe joutuu kadulle. Hän kuvailee olleensa selviytymistilassa, jossa näki vain uhkia. Pahinta oli silti se, ettei Tunna kokenut olevansa riittävä puoliso eikä isä.
”En pystynyt olemaan se järkähtämätön huolenpitäjä, selkäranka ja turva, jota parisuhde tarvitsee. Olen aina ollut vastuuntuntoinen, ja minulle on ollut tärkeää pitää huolta perheestä. Nyt sekin identiteetti hävisi ainakin hetkeksi.”
Tunna kääntyi sisäänpäin. Jenni haki mielenrauhaa joogasta ja meditaatiosta. Hän yritti auttaa puolisoaan kannustamalla tätäkin ulos ja lenkille.
”Aivoni pitivät tuollaisia vaatimuksia uhkana selviytymiselle. Lamaannuin, kun piti laittaa lenkkarit jalkaan ja Jenni vielä huusi vieressä”, Tunna kertoo.
”Tunsin surua siitä, etteivät keinoni ja tukeni riitä. Suru tuli ulos vihana. Välillä minun teki mieli ravistella Tunnaa, ja varmasti olen ottanutkin häntä olkapäistä kiinni ajatuksella, että nyt palaat tähän hetkeen”, Jenni sanoo.
Puolison uupumuksen pitkittyminen sai hänet ajattelemaan monta kertaa, että eikö vaikeaa vaihetta jo alkaisi riittää.
”Olemme aika samanlaisia vahvasti tuntevia ja empaattisia ihmisiä. Tunnemme myös toistemme tunteet vahvasti”, Jenni kuvailee.
”Tunteet sekoittuvat”, Tunna tarkentaa.
Kokemus opetti parille, miten erilaisia uupumukset ja niistä toipuminen ovat. Se, mikä auttaa yhtä, ei auta toista.
Aikoinaan juuri Tunna tutustutti Jennin meditaatioon. Uupuneena siitä tuli hänelle itselleen mahdotonta.
”Olen lukenut paljon itämaisista mielen filosofioista ja tunsin olevani lähes mielenhuollon ammattilainen. Ennen pääsin meditoimalla eroon huoli- ja uhka-ajatuksista, mutta nyt ajatusten väliin ei tullutkaan tilaa. Sen sijaan päässäni oli hirveä meteli koko ajan”, Tunna sanoo.
Kestääkö avioliitto? Sitäkin hän pelkäsi. Ajatus erosta oli silti niin kammottava, ettei sitä uskaltanut ajatella loppuun.
”Ammatillinen itsetuntoni oli romahtanut. Tunsin, että olin jo menettänyt työni ja siihen ripustamani identiteetin. Visio siitä, että menettäisin vielä perheenikin, tuntui yhtä pahalta kuin kuolema.”
Jenniä ärsytti, kun hän näki Tunnan ryhdin valuvan C-kirjaimen muotoon ja huomasi, ettei tämä siksi hengittänyt kunnolla. Hän korjasi puolison asentoa, onhan se hänen ammatillista osaamistaan. Sekin triggeröi, että Tunna jätti kaapinovia auki.
”Mutta parisuhde on myös tahdon asia. En missään vaiheessa tuntenut, että tämä oli tässä, vaikka tiukkoja hetkiä oli. Ennemmin ajattelin, että odotetaan nyt vielä hetki, eiköhän tämä tästä. Tiesin, että haluan olla Tunnan kanssa jatkossakin”, Jenni sanoo.
Aluksi Tunna suoritti toipumista ja taisteli hampaat irvessä tosiasioita vastaan. Lopulta häntä auttoi eniten asioiden syvällinen prosessointi ja hyväksyminen.
”Kun annoin itselleni luvan olla heikko, energiaa vapautui. Pikkuhiljaa se auttoi paranemaan. Minun piti käydä varjoissa, jotta pystyin pysähtymään arvojeni äärelle.”
Loputon puhuminen on pariskunnan supervoima. Jennin mukaan se on perintöä Tunnan lapsuudenkodista. Puolison uuvuttua dialogi väheni muttei kadonnut.
”Välillä olen ollut sitä mieltä, että olemme puhuneet jo ihan riittävästi, joten siirrytäänkö muihin hommiin”, Jenni sanoo ja naurahtaa.
”Puhumme ja puhumme, eikä se johda mihinkään. Mutta jos puhuminen loppuu, ihmissuhdekin yleensä loppuu. Uupuneena yhteyden vaaliminen oli vaikeaa, jopa mahdotonta. Lopulta saimme sen aina palautettua keskustelemalla”, Tunna lisää.
Se antoi voimaa uskoa tulevaan.
”Intohimoinen rakkaus on pysynyt välillämme. Olemme olleet toisillemme puolisoita myös uupuneina”, pari kertoo.
Joistain ystävistään he etääntyivät vaikeina aikoina. Toisaalta jotkin ystävyydet lähentyivät. Tunna teki menestyneet televisio-ohjelmansa toimittaja Riku Rantalan kanssa.
”Ihmiset hakeutuvat valoon varjojen sijaan. Kun oma energia muuttuu synkäksi, muut kaikkoavat. Se on luonnollista. Olimme Rikun kanssa kuin vanha aviopari. Sitten lähdimme eri suuntiin ja olemme nyt vähemmän tekemisissä. Joskus voi olla toisin. Emme missään nimessä ole vihamiehiä.”
Moni väsyy ja neljäsosa ihmisistä uupuu tai on vaarassa uupua työssä. Tunna on pohtinut syitä viime vuosina.
”Hälytyskellojen pitäisi soida. Kun kaikki ovat väsyneitä, uupunut ajattelee olevansa muita heikompi. Nyt tiedän olleeni vakavasti sairas ja että uupuneen aivoissa tapahtuu muutoksia. En ollut luulosairas tai vain vähän väsynyt. Se tuntuu huojentavalta.”
Toipuessaan Tunna hyväksyi, että hänen uupumuksensa todella johtui työstä. Hän oli vihdoin valmis luopumaan reissaajaidentiteetistä, joka ei palvellut häntä enää.
”Oivalsin, että kaikki muuttuu koko ajan. Jos sitä vastustaa, seuraa kärsimystä. En silti palanut loppuun työn määrästä vaan sen epämäärästä. Työhöni tuli uuvuttavia osatekijöitä. Intohimo muuttui salakavalasti kunnianhimoksi, vaikken janonnut kunniaa.”
”Minä en ole ikinä ripustautunut Tunnan työidentiteetteihin. Minulle hän on ollut innostuja ja hehkuttaja, liekin kaltainen ihminen. Siihen minä Tunnassa myös rakastuin”, Jenni sanoo.
Kirjaa kirjoittaessaan Tunna tutustui myyttiin Feenix-linnusta, joka sytyttää oman pesänsä tuleen ja kuolee liekkeihin. Sitten se syntyy uudelleen tuhkasta ja lehahtaa lentoon vahvempana kuin koskaan.
”Liekkini palaa taas. Vaalin sitä kuin kalleinta aarrettani ja pidän huolta, ettei se enää koskaan karkaa käsistä tai sammu. Jos liekki muuttuu siniseksi, on pysähdyttävä miettimään, mikä on vialla”, Tunna sanoo.
Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 8/2025.
