Miten lopetetaan suorittaminen ja varmistelu? Kuinka tuplahoivasta selviää? Juontaja Tuija Pehkonen joutui kysymysten äärelle, kun viime vuosien vastoinkäymiset veivät voimat. Uusiksi ovat menneet paitsi kalenteri, myös ajatusmaailma.
Syksyn alussa Tuija Pehkonen, 39, sanoi puolisolleen Eero Ettalalle ääneen ajatuksen, joka siinä hetkessä tuntui houkuttelevalta vaihtoehdolta.
”Pitäisikö meidän muuttaa maalle?”
Takana oli loma mökillä, minkä jälkeen perhe oli palannut keskustakotiinsa Helsingissä. Mökillä kaikki oli tuntunut helpommalta.
Oli vähemmän tavaroita ja kulmia, joihin parin 4- ja 1- vuotiaat pojat olisivat voineet itseään teloa. Oli myös luontoa ja iso piha, jossa temmeltää.
Kun Tuija aamuisin avasi ulko-oven merelle päin, hän tunsi, kuinka stressi katosi aaltojen mukana.
”Vesi on elementti, jonka pelkkä näkeminen rauhoittaa minua. Kun tulimme takaisin kaupunkiin, rintaan palasi tuttu, nopeutettu tu-tum-tu-tum. Syke palasi, vaikka olin vannonut loman alussa, ettei niin kävisi enää.”
Nopealle sykkeelle oli ollut syynsä. Lomaa edeltävä puolitoistavuotinen oli ollut täynnä epätodellisia tapahtumia. Tuijan isä menehtyi ja Tuija itse joutui verenmyrkytyksen vuoksi hengenvaaraan odottaessa toista lastaan.
Vauvavuoden aikana Tuija käsikirjoitti audiodokumentin, podcast-kauden ja podcastiin perustuvan Ei enää kiltti tyttö - oppitunteja tottelemattomuudesta -kirjan, joka julkaistaan lokakuussa.
”En halua puhua rankasta elämästä saati valittaa, sillä elämässäni on paljon etuoikeutettua ja ihania asioita. Mutta on selvää, että minulle ja perheelleni on tapahtunut uusia ja epätavallisia asioita. Ne eivät ole muuttaneet arvojärjestystäni, mutta tapahtuneet ovat muistuttaneet, että välillä on hyvä pysähtyä miettimään: miksi minä paahdankaan taas näin?”
Tuija päätti istua itsensä kanssa palaveriin. Hän alkoi käydä läpi kalenteriaan. Hän mietti jokaisen tapahtuman kohdalla, siirtääkö hän sitä vai kieltäytyykö siitä kokonaan. Hän myös merkitsi rukseilla lomapäivät.
”Vaikka olin pähkäillyt samojen asioiden kanssa kirjaa kirjoittaessani, vanhoista toimintamalleista irti päästäminen vaatii harjoittelua. Minulla kilttiin tyttöyteeni liittyy pysähtymisen pelko, joka korostui, kun elämässä tapahtui raskaita asioita. Uskon, että monella muullakin ahkeraksi kasvatetulla on sama pelko.”
”Elämässä tulee tilanteita, kun ei ole vaihtoehtoja. Ei kukaan itse valitse taakkaansa.”
Elämä heitti kierrepalloja Tuijan elämään vuonna 2023.
Talvella Tuijan isän kunto yllättäen heikkeni, ja Tuija kantoi huolta Iisalmessa asuvasta isästään. Samaan aikaan Tuija odotti toista lastaan ja hänellä diagnosoitiin raskaushyperemeesi, joka aiheuttaa poikkeuksellisen rajua pahoinvointia ja oksentelua.
”Oli repivää, kun ei voinut olla fyysisesti koko aikaa läsnä isäni luona. Esikoinen tarvitsi minua kotona ja isä Iisalmessa.”
Tuija pystyi vuorottelemaan isosiskonsa kanssa isän tapaamista, mutta silti huono omatunto vaivasi. Tilannetta, jossa huollettavana on samaan aikaan edellinen ja seuraava sukupolvi, kutsutaan tuplahoivaksi.
”Tilanne oli uusi meille kaikille. Sukupolvien ketjun roolit menivät uusiksi.”
Isä menehtyi maaliskuussa 2023. Saman vuoden kesällä Tuija sai verenmyrkytyksen, ja kuopus syntyi etuajassa kiireellisellä sektiolla. Kaksikko vietti viikkoja sairaalassa.
”Kävin lyhyessä ajassa läpi pelottavia ja myös ihania asioita. Kun tapahtui paljon, hyvätkin asiat, kuten muutto kaiken keskellä uuteen kotiin, tuntui kuormittavalta.”
En ikinä itse selviäisi tuosta. Niin usein todetaan, kun joku kohtaa elämässään vaikeita asioita.
”Ehkä itsekin olisin joskus ajatellut niin. Mutta tosiasiassa elämässä tulee tilanteita, kun ei ole vaihtoehtoja. Ei kukaan itse valitse taakkaansa.”
Perhe on tärkein Tuijan arvojärjestyksessä, ja sen mukaan hän haluaa arvottaa aikaansa. Silti työ voi yhä hiipiä kuin varkain liikaa aikaa vieväksi asiaksi.
”Olen porskuttanut selviytymisvaihteella siitä asti kun pääsimme vauvan kanssa sairaalasta. Pysähtymisen pelko huutaa minulle: mitä sitten tapahtuu, jos sanonkin töille ei? Pyydetäänkö minua enää toista kertaa?”
Tuija on aina arvostanut ahkeruutta ja sitkeyttä, johon hän sai mallin vanhemmiltaan. Molemmat ominaisuudet linkittyvät kiltin tytön vyyhtiin. Samoja naiseuteen liittyviä paineita ja stereotypioita hän kuvaa tuoreessa kirjassaan.
Tuijan kohdalla tunnollisuus ja kontrollin tarve johtivat parikymppisenä syömishäiriöön.
Se alkoi hiljalleen välivuoden aikana, kun Tuija muutti omilleen. Tuija teki töitä, treenasi kahdeksan kertaa viikossa ja söi tiukan ruokavalion mukaan. Jos tiedossa olivat juhlat, hän paastosi.
”Onneksi ymmärsin, etten halua elää tuollaista elämää. Jälkeenpäin on helppo todeta, että yritin syömisen kontrolloinnilla lisätä uudessa ja epävarmassa elämänvaiheessa hallinnan tunnetta. Olin tuolloin tosi nuori. Onneksi osasin hakea ja sain apua opiskelijoiden terveydenhuollosta.”
Tuija on huojentunut, että hän sai kasvaa ilman somea.
”En voi edes kuvitella paineita, joita nuoret kantavat nykyään, kun minunkin nuoruudessani niitä oli jo valtavasti. Olen onnekas, ettei syömishäiriöni päässyt kroonistumaan. On surullista, että monella se kulkee mukana läpi elämän. Minäkin kannoin pitkään syömishäiriöstäni häpeää.”
”Muiden ei pitäisi tehdä naisen puolesta päätöstä, voiko hän ottaa tuoreena äitinä vastaan vaikka matkustamista vaativan työn.”
Viihdeohjelmien juontaminen niin radiossa kuin televisiossakin oli ensimmäiseen äitiysvapaaseen asti Tuijan ydintä. Tuija on aina myös innostunut helposti uusista asioita ja projekteista. Ne yhdistettynä sinnikkyyteen ja ahkeruuteen ovat tuoneet hänelle lukuisia näkyviä töitä media-alalla, esimerkiksi Tanssii tähtien kanssa ja Kenen kotona -ohjelmissa.
Äitiys ja raskaudet ovat kuitenkin aiheuttaneet yllättäviä tilanteita.
”Kun olin ensimmäistä kertaa raskaana, sain kuulla useammaltakin taholta, mitä voin ja mitä en voi lapsen syntymän jälkeen tehdä. Menetin töitä, vaikka olin hoitanut kaiken ahkerasti ja kuten pitääkin.”
Havainto oli Tuijalle käänteentekevä. Se sai Tuijan tarkastelemaan paitsi itseään, myös ympäröivää yhteiskuntaa laajemmin.
”Minun oli kohdattava se tosiasia, että asiat eivät aina ole todellakaan omissa käsissä. Elämä on pakottanut havahtumaan siihen, että kulman takana voi odottaa mitä tahansa – onneksi usein myös hyvää.”
Oivalluksen jälkeen Tuija on nostanut epäkohtia ja muita ammattitaitonsa puolia esiin esimerkiksi Kiltin tytön tottelemattomuuskoulu -podcastissa Yle Areenassa. Hän on myös ollut tekemässä Podmelle Konginkankaan onnettomuudesta kertovaa audiosarjaa.
Toisen lapsen odotus oli korjaava kokemus. Kun Tuija oli viimeisillään raskaana ja kuvasi Kesäterassi-ohjelmaa, raskautta ei nähty rajoitteena. Tuntui mahtavalta, kun tuottaja ehdotti, että Tuijan raskausvatsa voisi näkyä promokuvissa.
Tuijasta jokaisen vastuulla on olla toistamatta vanhoja rakenteita.
”Tietysti raskaus vaatii järjestelyjä työelämässä, mutta niin vaatii sekin, jos vaikka jalka katkeaa. Molemmat ovat osa elämää.”
”Minusta on hienoa, että minua on raskaana ollessa ja tuoreena äitinä kysytty vaativiinkin projekteihin. Olen voinut itse päättää, haluanko lähteä niihin. Muiden ei pitäisi tehdä naisen puolesta päätöstä, voiko hän ottaa tuoreena äitinä vastaan vaikka matkustamista vaativan työn. Kukaan ei mieti samanlaisia kysymyksiä, kun on kyse isästä.”
Tuija on myös itse oppinut olemaan itselleen armollinen. Kuopus on huono nukkuja, ja väsymys painaa Tuijaa.
”En halua luoda sellaista narratiivia, että vauvan äiti ei voisi tehdä töitä. Mutta kun istuin itseni kanssa alas, piti tunnistaa tämäkin realiteetti. Kun on vuoden univelka, ei pysty samaan kuin aikaisemmin. En halua, että perheelleni jää minusta vain raato.”
”Vaikka tämä on jatkuvaa tasapainottelua, tunnen olevani etuoikeutettu ja onnellinen, että minulla on perhe ja saan tehdä kiinnostavia töitä.”
Työkone ei enää aukea iltaisin, kun Tuija on hakenut pojat päiväkodista. Sähköpostit saavat odottaa seuraavaan aamuun.
Kuluvana syksynä Tuija on palannut vanhaan terveeseen malliinsa – siihen josta hän keväällä hetkeksi lipsui. Nyt hän harjoittelee pysähtymistä ja huomaamaan: olen jo tehnyt paljon.
”Nyt otan askeleen taaksepäin. Se ei tarkoita, että pidän puolen vuoden sapatin, vaan että perhe ja oma rauha ovat nyt keskiössä.”
Tuija on esimerkiksi työtarjouksia saadessa tarkastellut suhdettaan ahkeruuteen.
”Arvostan yhä ahkeruutta, mutta minun täytyy olla tarkkana, ettei siitä tule arvoni perusta.”
Tuija on myös ymmärtänyt, että isojen asioiden käsittelylle pitää antaa aikaa ja tilaa.
”Kun päällä oli monia isoja asioita, oli vain selvittävä. Silloin tunteille ei ollut tilaa. Mutta onneksi ihmismieli on myös joustava eikä kaikkea tarvitse käsitellä kerralla. Onneksi elämä ei ole myöskään joko tai.”
”Kun pysähdyn, saatan hetkessä olla väsynyt ja surra isää. Seuraavassa hetkessä saatan tuntea pakahduttavaa onnea ja iloa. Ne eivät ole toisiltaan pois.”
Kiitollisuuden keskelläkin voi tuntea riittämättömyyttä, Tuija on huomannut.
”Olen päivittäin kiitollinen, että kaikki neljä olemme hengissä. Ei se tee minusta silti pyhimystä. Saatan hermostua, kun ruoka kiehuu kattilassa, yksi lapsi levittää tavaroita lattialle ja toinen karjuu mammaa. Tekee mieli huutaa, että hiljaa, yksi kerrallaan.”
Koska pikkulapsiarki on kiireistä, kaikkea ei ehdi. Tuija on päättänyt nipistää arjessa ystävien tapaamisesta ja liikuntakerroista.
”Olen aina ollut se, joka järkkää mimmiporukalle pikkujoulut ja tyttöjen illat. Rakastan sitä, mutta tällä hetkellä olen valinnut viettää viikonloput perheen kanssa mökillä. Se aiheuttaa kipuilua ja huonoa omatuntoa.”
Vaikka parinkymmenen vuoden takainen syömishäiriö tuntuu Tuijasta kaukaiselta asialta, täysin sinuiksi oman vartalonsa kanssa hän on tullut vasta iän ja raskauksien myötä.
Pilates ja treeniryhmän tapaaminen kerran viikossa huoltavat nykyään yhtä lailla Tuijan pääkoppaa. Liikkumisesta kiinnipitäminen on sekin Tuijalle omien rajojen kunnioittamista.
”Suorittaja minussa opettelee rajojen vetämistä koko loppuelämäni. Pyrin siihen, ettei minun tarvitse tietää enää asioita vuoden tai välillä viikonkaan päähän.”
”Isoin oppikoulu kaikessa on ollut, että pystyn vaikuttamaan joihinkin asioihin, mutten kaikkeen. Luojan kiitos en tiedä, mitä kulman takana on! En halua enää elää varautuen pahimpaan.”
Entä Tuijan kesällä haaveilema maallemuutto?
”Tässä on nyt vuosi touhotettu menemään. Ehkä juuri nyt ei ole aika uudelle projektille”, Tuija sanoo ja virnistää.
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 11/2024.
