TÄHÄN TARVITTAIS SELLAINEN aurinkoinen, energinen ja herttainen tyyppi. Yksi nimi nousee esiin: Tuija Pehkonen, 37. Häntä on pyydetty juontajan pestiin useasti juuri näillä saatesanoilla.

”Joo, minähän olen iloinen, energinen ja herttainen”, Tuija myöntää.

Tässä kohtaa suuri yleisökin nyökkäilee. Moni muistaa hänet hyväntuulisista ohjelmista. Sellaisista kuin Kesä­terassi, jossa aurinko paistaa, kaikki hymyilevät ja välillä joku hyppää taustalla uima-altaaseen.

Terassilla Tuija nähdään tänäkin kesänä, ja hän menee sinne mielellään.

Mutta jokin herttaisen juontajan imagossa on alkanut hiertää.

”Jos se on ainoa määritelmä minusta, se käy aika kapeaksi.”

Viime vuosina se on käynyt. Vähitellen Tuija on alkanut oivaltaa, ettei aina hymyilevä, sopuisa hahmo ole kuitenkaan kokonainen kuva siitä, mitä hän on.

”Rakastan viihdettä, mutta minulla on myös paljon sanottavaa. Haluan puuttua työssänikin epäkohtiin.”

Iloinen imago on silti ollut se tutuin Tuijalle itselleenkin. Kiltti tyttö. Kunnollinen ja tunnollinen. Sellainen hän myöntää olleensa aina. Koulussa keskiarvo oli aina yli ysin, ja aikuisena Tuija on viimeiseen saakka vältellyt ärsyttämästä ketään.

Sävyisä maine on seurannut, kun Tuijasta on tullut yksi Suomen suosituimmista juontajista. Vuosia julkisuudessa on kertynyt jo sen verran, että kiltin tytön brändi on myös istunut tiukassa – eikä Tuijakaan ole kyseenalaistanut sitä.

Ehkä niin olisi edelleen, ellei hän olisi tullut ensimmäistä kertaa raskaaksi kolmisen vuotta sitten.

EI SINUN NYT KANNATA tähän pestiin lähteä. Kyllä sinä sitten vauvan synnyttyä ymmärrät. Sanat eivät löytäneet Tuijan tajuntaan ihan heti. Hän ei nimittäin ollut kuullut vastaavia koko uransa aikana. Sitten hän ymmärsi: hänen edessään oleva ihminen teki siinä juuri päätöksen hänen elämästään hänen puolestaan.

Oli vuosi 2020 ja Tuija odotti esikoistaan miehensä, lumilautailija ja juontaja Eero Ettalan kanssa.

”Ensimmäisen raskauteni aikana tulin ensimmäistä kertaa elämässäni tietyllä tavalla syrjityksi. Jouduin tilanteisiin, joissa minulla ei enää ollutkaan päätösvaltaa elämästäni sen vuoksi, mitä olin tai miltä näytin. Se pysäytti.”

”Olin aina uskonut siihen, että olen ansainnut asemani työelämässä itse. Yhtäkkiä minulle näytettiinkin kaapin paikka: et sovi tänne vatsasi tai vastasyntyneen lapsesi kanssa. Se oli raju kokemus.”

Raskauteensa saakka Tuija oli elänyt pitkälti uralle. Työskenneltyään kuusi vuotta Radio NRJ:n juontajana hän oli hypännyt yrittäjäksi ja tavoitellut uusia ja kiinnostavia projekteja. Niitä hän oli myös saanut. Mutta sitten työelämän tuntui pysäyttävän paitsi koronapandemia, myös hänen kasvava vatsansa.

”Jännitin, miten raskauteni vaikuttaa uraani: toivoin, ettei vaikuttaisi, ja samalla pelkäsin reaktioita. Olisi ihanaa kertoa sitä tarinaa, että 2000-luvulla nämä asiat eivät enää vaikuta mihinkään, mutta kyllä ne vaikuttavat.”

Tyypillisimmin Tuijan kiilaaminen ulos projekteista oli verhottu huolehtimiseen. Tuijahan odotti ensimmäistä lastaan, joten ehkäpä hän ei ihan ymmärtänyt, mitä vauvan tulo tarkoittaisi? Mielikuva tuntui olevan, että tuleva äiti istuisi seuraavat vuodet kotona imettämässä. Se ärsyttää Tuijaa entistä enemmän nyt, kun hän tietää kokemuksesta asioiden oikean laidan.

”Imettämiseen vetoaminen saa aina minulla karvat pystyyn. Täysimetys on mahdollista, vaikka äiti kävisi töissä. Pitää vain jaksaa pumpata maitoa. On olemassa tuttipulloja, isiä, mummoja ja pappoja, ja aina voi myös imettää takahuoneessa”, nyt toista lastaan odottava Tuija sanoo.

Toinen olettamus tuli silmille, kun vauva syntyi ja Tuija liikkui myös ilman lasta.

”Miten monta kertaa minulta kysyttiinkään, että missä se lapsi on! Yksikään ei kyseenalaistanut, miten Eeron duunit sujuivat, kun lapsi oli tulossa. Kukaan ei kysynyt häneltä, että onkohan sinusta enää hyppäämään hyppyjä tai juontamaan näitä ohjelmia.”

Ikävät kokemukset saivat kuitenkin Tuijassa alulle muutoksen.

HMM, TUOLLA TAITAA TAPAHTUA jotain epäoikeudenmukaista. Nyt tuota ihmistä ei kyllä kohdella ihan oikein. Sellaisia asioita Tuija saattoi aiemminkin sivusilmällä havaita, mutta se ei aiheuttanut toimenpiteitä.

”Uraputkessa oli helppo vain painaa vauhdilla eteenpäin, vaikka jostain kuului jotain epämääräistä kohinaa. Vasta kun asiat sattuvat omalle kohdalle, niistä tuleekin tosi rajuja.”

”Kun ensimmäisen raskauden kokemukset saivat minut ensimmäistä kertaa elämässäni pysähtymään, aloin nähdä muutkin asiat selvemmin ja kirkkaammin.”

Se taas on johtanut toimenpiteisiin.

”Olen esimerkiksi ottanut esihenkilöasemassa olevan tyypin kanssa puheeksi syrjintätapauksen ja sanonut miespuoliselle kollegalle, etten pidä hänen tavastaan kommentoida ulkonäköäni. Sen jälkeen kun havahduin näihin asioihin, niitä ei enää ole voinut olla näkemättä. Samoja lappuja ei vain ole pystynyt enää laittamaan silmille.”

Laput ovat pudonneet myös oman käytöksen suhteen. Tuija on tajunnut, että toteuttaa itsekin helposti kuvioita, joita ei sen enempää edes ajattele. Ihmisiin on vain yksinkertaisesti istutettu hyvin tiukkaan tiettyjä automaatioita, jotka ohjaavat – usein huomaamatta.

Vaatii jonkinlaisen pysähdyksen havahtua niihin. Nykyään Tuija muistuttaa itseään jatkuvasti siitä, ettei lokeroisi ketään.

”Tarvitseeko minun ostaa kummitytölleni vaaleanpunaisia kukkapantoja ja hempeitä röyhelömekkoja, vai voinko sen sijaan viedä hänelle leijonapehmon? Ne ovat pieniä asioita, joita toteuttaa huomaamattaan.”

”On noloa saada itsensä kiinni siitä, miten paljon oma ajattelu nojaa olettamuksiin tai ulkoapäin opittuihin malleihin. Huomaan nykyään olevani siinä valppaampi ja olen siitä ylpeä.”

MIKSI KUNNOLLISUUS JA TUNNOLLISUUS istuvat minussa niin tiukassa? Sen pohtimisesta Tuija on tehnyt julkista. Podcastissaan Kiltin tytön tottelemattomuuskoulu hän penkoo vieraidensa kanssa paitsi yhteiskunnan olettamuksia, myös omiaan. Ohjelmassaan Tuija sanoo olevansa ”mestarien opissa”: podcastin jaksoissa häntä ovat ohjanneet ulos kiltin tytön boksista muun muassa yrittäjä Sointu Borg, muusikko Alma ja valokuvaaja Meeri Koutaniemi. Uudella kaudella studioon astelevat esimerkiksi juontaja Marja Hintikka ja poliitikko Fatim Diarra.

”Viimeisen vuoden aikana olen pöyhinyt todella paljon ajatus- ja toimintatapojani. Lähes jokainen podin aiheista on lähtenyt minusta. Yhteiskuntaa ympäröivistä rakenteista paasaaminen ei auta mitään, jos ei suostu kohtaamaan samoja asioita itsessään.”

Kiltin tytön ominaisuuksia palastellessaan Tuija on löytänyt haasteikseen erityisesti muutaman asian. Ensimmäinen niistä on ahkeruus: se, mihin Tuija on pyrkinyt koko ikänsä.

”Ahkeruus aina palkitaan” vakiintui hänen iskulauseekseen jo lapsena. 12-vuotiaana Tuija meni ensimmäiseen työpaikkaansa iisalmelaiseen apteekkiin pyyhkimään pölyjä, ja sen jälkeen hänelle on ollut itsestään selvää tehdä ja tienata. Vanhempiaan Tuija ei koskaan nähnyt sairaus­lomalla, vaikka nämä olisivatkin olleet sairaita.

”Minulla oli pitkään sellainen malli, että vain laiskat pitävät sairauslomaa. Äitini ja isäni olivat molemmat tosi ahkeria ja työtä arvostavia. Vasta nykyään olen tajunnut, että omien rajojensa yli meneminen ahkeruuden, sinnikkyyden tai kunnianhimon takia ei ole järkevää. Se on typeryyttä.”

Vaikka Tuija on juuri nyt haalinut itselleen liikaa töitä, hän on oppinut priorisoimaan. Arvojaan miettiessään hän on huomannut, että arvoista on helppo puhua. Vaikeampaa on oikeasti elää niiden mukaan.

”Yleensä arvot eivät ole arvoja, jos niiden vuoksi ei joudu luopumaan jostain tai vähän kipuilemaan. Jos sanoo, että minulle perhe on tärkeä arvo, ja kuitenkin päivästä toiseen priorisoi työn ja menestyksen, silloin työ ja menestys ovat oikeita arvoja.”

”Siinä ei ole mitään väärää, mutta on hyvä tiedostaa, mitä ne oikeat arvot ovat. Olen miettinyt näitä asioita tosi paljon, ja se on kirkastanut arvojärjestystä itselleni. On itsestään selvää, että lapset ja perhe ovat minulle ne tärkeimmät asiat. Perhe ja uralla menestyminen mahtuvat kuitenkin samaan boksiin.”

VAPAUS VIETTÄÄ PITKÄ VIIKONLOPPU miehen ja lapsen kanssa mökillä. Se on menestystä, jos Tuijalta kysytään. Hän on huomannut, että usein menestys saattaa olla jotain muuta kuin äkkiseltään ajattelisi sen itselle olevan.

”Jos tavoittelee kolmea ylennystä tai neljää tonnia lisää liksaa, se tarkoittaa myös hemmetisti lisää vastuuta. Itseltään voi kysyä, toivonko oikeasti niin paljon rahaa, että haluan tehdä 12-tuntista työpäivää? Sillä sen se aika usein vaatii.”

”Sen sijaan, että kadehtii muita, kannattaa miettiä, mitä paketin mukana tulee. Joskus menestys – itselle tärkeät asiat – voivat jo olla meillä tai ainakin aika helposti saavutettavissa.”

Tuija on silti kiitollinen siitäkin elämänvaiheesta, kun kaikki paukut menivät työelämään. Edelleen hän haluaa, että rahaa on aina vähän säästössä.

”Tulen työläisperheestä, johon lama löi lapsuudessani aika kovaa. Mieleeni on jäänyt vahvasti, että mitä tahansa voi käydä.”

Se onkin Tuijan kiltin tytön haaste numero kaksi. Hän varautuu aina pahimpaan.

”Mietin, onko kaikki varmasti käsissäni ja mitä vielä voisin tehdä, ettei mitään pahaa vain tapahdu. Epävarmuuden sietäminen on minulle todella vaikeaa. Haluaisin kuitenkin opettaa paitsi itselleni myös lapsilleni sen, että lähtökohtaisesti kaikki menee hyvin.”

Äitiyslomalla hän on ajatellut kirjoittavansa kirjaa pod­castin teemoista silloin, kun vauva nukkuu päiväunia. Suunnitelmaan on kuitenkin tavoista poiketen jätetty pientä joustoa – ihan siltä varalta, että sieltä ei tulekaan hyvin nukkuvaa tyyppiä.

”Iso oppiläksyni on päästä eroon siitä ajatuksesta, että voisin itse kontrolloida ja päättää kaiken. Elämässä se ei aina mene niin. Voi puristaa, vääntää ja tehdä, mutta sitten joku voi vain kuolla, esihenkilö on mulkku tai toisaalta mitä tahansa upeaa ja yllättävää voi tapahtua. Tiettyyn rajaan saakka voi itse varmistaa asioita, mutta sitten on vain pakko päästää irti.”

ODOTTAESSA TOISTA LASTA työelämän töyssyt eivät ole päässeet enää yllättämään. Alkuraskaus oli silti toisella tapaa haastava. Tuija kärsi hyperemeesistä eli poikkeuksellisen voimakkaasta raskausajan pahoinvoinnista.

”Ensimmäiset neljätoista viikkoa oksensin 10–20 kertaa päivässä. Olin sairaalassa tiputuksessa. Pahinta ei kuitenkaan ollut oksentaminen vaan jatkuva pahoinvointi.”

”Pystyn edelleen nimeämään tuolta ajalta ne kolme ainoaa päivää, joina voin suht hyvin: tiputusta seuraava päivä, Venla-gaala ja gaalan jälkeinen päivä.”

Yksikään Tuijan yli 55 000 Instagram-seuraajasta ei olisi voinut gaalakuvista aavistaa totuutta. Sitä, että tavallisesti hän vietti päivänsä sängyn pohjalla ja juoksi välillä yökkimään pönttöön kaksivuotiaan esikoisensa ihmetellessä vessan ovella.

Lähes kaikki menonsa Tuija oli joutunut perumaan keksityillä tekosyillä, jotta alussa oleva raskaus ei paljastuisi.

”Somessa mietin, mitä ikkunaa tai kahvikuppia kuvaisin, että näyttäisi siltä kuin kaikki olisi hyvin. Jos olisin jäänyt sieltä kokonaan pois kolmeksi kuukaudeksi, se olisi ollut vähän kummallista.”

Tuija sanoo, että toisesta raskaudesta tuli todella perheen yhteinen.

”Eerolla oli lumilautailukausi parhaimmillaan, mutta hän joutui hoitamaan sekä lapsen että kaiken kotona. Välillä vanhempammekin olivat auttamassa.”

Viimeiset kuukaudet Tuija on voinut paremmin kuin koskaan ensimmäisessä raskaudessaan, jolloin myös kärsi pahoinvoinnista.

”Raskaana oleminen ei todellakaan ole minun palani kakkua. Vaikka olen kiitollinen pienestä poikasestamme ja siitä, että hän saa sisaruksen, raskausaika ei ole millään henkisellä tai fyysisellä tasolla minulle mukavaa.”

RASKAUDESTA ILOITSEMISEEN on liittynyt toinenkin iso ristiriita. Tuijan isä menehtyi huhtikuussa sairastettuaan pitkään.

”Tunteet ovat olleet hyvin ristiriitaisia, kun elämän ääripäät, syntymä ja kuolema, ovat olleet samaan aikaan läsnä. Ajattelen kuitenkin niin, että kuolemakin kuuluu elämään. Onneksi ehdin kertoa iskälle juuri ennen kuin hän joutui sairaalaan, että meille on tulossa perheenlisäystä.”

Vaikka Tuija pystyi viimeisen vuoden aikana jollain tavalla valmistautumaan isänsä kuolemaan, se tuli kuitenkin yllättäen. Isä ei ollut vielä vanha, ja hänellä olisi voinut olla paljon hyviä vuosia jäljellä.

Yllättävää Tuijasta on ollut huomata se, että kuolema on edelleen piilotettu puheenaihe.

”Siinä on paljon tietynlaista hähmää, joka vaikeuttaa asian käsittelemistä. Kukaan ei edes puhu kuolemasta, vaan puhutaan pois nukkumisesta tai läheisen menettämisestä. Olen itsekin aina pelännyt kuolemaa ja se on ollut minulle vaikea ja vieras aihe.”

Tuija sanoo, että kuoleman normalisoiminen ja sen ottaminen mukaan osaksi elämää olisi kuitenkin tärkeää, sillä jokainen joutuu sitä kohtaamaan.

”Meidän pitäisi uskaltaa puhua enemmän kuolleista ihmisistä ja siitä, mitä kuolemassa tapahtuu, eikä piilottaa kaikkea kuolemaan kytkeytyvää. Olen kuullut monen sanovan ja ajatellut monesti itsekin, etten oikein tiedä, mitä voisin sanoa ihmiselle, jonka läheinen on kuollut. Silloin on helposti sanomatta mitään.”

Tuija myöntää, että hänellä itsellään asian lopullinen kohtaaminen on vielä kesken. Kun ympärivuorokautinen pahoinvointi lopulta helpotti, Tuija haali itselleen töitä vähän liikaakin. Hän tekee vielä ennen äitiyslomalle jäämistään kolmea podcast- ja tv-projektia yhtä aikaa. Lisäksi Tuija ja Eero ostivat vastikään uuden asunnon, jota remontoivat.

”En töitä kasatessani osannut varautua siihen, että elämääni tulisi myös surutyötä ja remonttityötä. Olisi mahtavaa, jos voisi aikatauluttaa surunsa. Toisaalta minulla ei ole ollut edes niitä aikataulutettuja hetkiä, vaan olen vain alkanut järjestää hautajaisia, hoitanut lasta ja tehnyt töitä. Jännitän sitä, mitä tapahtuu, kun mieleen tuleekin paljon tilaa. Tunnen, etten ole käynyt kaikkea isän kuolemaan liittyvää vielä läpi.”

Viimeisen vuoden aikana Tuija kävi usein isänsä luona hoitokodissa Iisalmessa ja oli tämän vierellä myös kuoleman hetkellä. Siitä huolimatta mielessä käy välillä ajatus: olisinko voinut tehdä enemmän?

”Esimerkiksi joulun alla en päässyt käymään, koska tulin kipeäksi. Silloin mieheni ja poikani menivät viettämään pienen joulun iskän kanssa. Nyt se tuntuu entistä tärkeämmältä.”

”Sydämessäni tiedän, että elämän asettamissa raameissa tein parhaani. Jossittelen silti monia asioita jälkeenpäin. Niinä hetkinä pyrin vaimentamaan sen liian kriittisen kiltin tytön, joka yrittää edelleen nostaa päätään.”

Tyyli Suvi Poutiainen

Meikki ja hiukset Tiina-Maria Valanti

Lavastus Tuomas Nortema

Juttu on julkaistu Trendissä 6/2023.

Jutun otsikkoa on muutettu 14.8.2023, kun Tuija Pehkosen toinen lapsi on syntynyt.