”VUONNA 2018 TUTUSTUIN TYYPPEIHIN, jotka olivat käyneet pistoshoidoissa ja muissa kauneusoperaatioissa. Näin, miten joidenkin lopputulokset näyttivät kivoilta, ja halusin myös kokeilla.

Minulle on aina ollut tärkeää pitää huolta ulkonäöstäni. Äitini on erikoiskosmetologi, ja hän on opettanut minulle ja veljelleni ihonhoitoa jo nuorena ja opastanut tuotteiden käytössä.

Kun panostan ulkonäkööni, tunnen mielialani olevan automaattisesti parempi. Kehtaan puhua äänekkäämmin, ja tuntuu, että voin tehdä mitä vain.

Siksi ehkä innostuin pistoshoidoistakin: halusin näyttää poikkeuksetta freesiltä. Vuosien aikana minulla täytettiin kyynelurat, posket, nenä ja leuka. Myös huuliani symmetrisoitiin hiukan.

Kun näin yhden kivan muutoksen, aloin miettiä, mitä muuta kivaa voisin kokeilla. Se lähti liikkeelle lumivyöryn lailla.

Poskiini tosin laitettiin täytettä, vaikken ollut täysin varma, halusinko sitä. Istuin kuitenkin jo penkissä, kun sitä pohdittiin, joten päätin: miksipä en kokeilisi.

Nyt tuntuu epäeettiseltä, että joku katselee toisen kasvoja ja ehdottelee, mitä niille kannattaisi tehdä, jotta näyttäisi hänen mielestään paremmalta.

JOKIN AIKA SITTEN minua alkoi pelottaa, että alan näyttää muodottomalta. Halusin, että omat piirteeni tulevat taas esille. Pelkäsin myös, että täyteaineet leviävät haitallisesti.

Väitetään, että täyteaineet poistuvat 6–12 kuukauden aikana, mutta ainakaan minun kohdallani se ei pitänyt paikkansa. Uskon, että minulla on yhä jäämiä vuonna 2018 laitetuista aineista.

Siksi päätin poistattaa täyteaineet. Nyt täytteitä on poistettu jo neljästi.

Lääkärit varoittivat, että aluksi kasvot voivat näyttää omaan silmään oudolta. Minäkin mietin, lähtikö kyynel­uristani muutakin kuin täytteet, niin kuopalla ne olivat. Mutta vanhoihin valokuviin verratessa sain todisteen, että ne olivat sellaiset kuin aiemminkin.

Pelkäsin, että katuisin poistoa, mutta olen ollut pelkästään tyytyväinen. Turvotus on lähtenyt kasvoista, ja se on ihanan ja virkistävän näköistä.

Kaikista pistoksista en ole luopunut. Botoxia olen ottanut pari kertaa otsaani. Olen huomannut, että se on vienyt päänsäryt, kun en enää rutista kulmiani.

HALUAN RIKKOA somesisällöilläni ’normaalin’ miehen määritelmiä. Yhä vallitsee esimerkiksi ajatus, että meikkituotteita käyttävä mies on automaattisesti homo. Haluan painottaa, että itsensä ehostaminen on kaikissa muodoissa ok, eikä ole cool puuttua toisten ulkonäköön vain siksi, ettei se istu omaan visioon viehättävästä tai maskuliinisesta miehestä.

Itse en meikkaa, mutta pidän ihonhoidosta. Puhdistan ja kosteutan raivolla. Rakastan Cliniquen Moisture Surge -voidetta sekä Overnight Maskia, joka on hyvä yön ajaksi jätettävä naamio. Se ei tuki ihoa mutta on sopivan rasvainen ja elvyttää ihoa ihanasti. Lisäksi käytän seerumeita. Kerran kuussa käyn solariumissa tai käytän itseruskettavaa, sillä minusta on kiva, että iho näyttää eloisalta.

Isoin aikavarkaani on hiukset. Ne määrittelevät koko ulkonäköni. Jos hiukset ovat huonosti, tunnen näyttäväni muutenkin huonolta.

Käyn suihkussa iltaisin, joten aamulla kastelen hiuksia, jotta saan ne hyvin. Sitten suihkin hiuksiini rakennetta Four Reasonsin suolasuihkeella, muotoilen mattavahalla ja viimeistelen hiuslakalla. Huonoina hiuspäivinä lippis hoitaa homman. Viime aikoina olen myös tykännyt pitää huppua päässä – tunnen näyttäväni salaperäiseltä mallilta.

Salilla käyminen auttaa ulkonäön kanssa, mutta hoitaa myös mieltä ja on sosiaalista. Nuorempana minulla oli syömishäiriökäyttäytymistä, mutta kun aloin käymään salilla 16-vuotiaana, löysin sen suhteen hyvän tasapainon.

NUORENA KOKEILIN kaikki tyylit läpi. Minulla oli esimerkiksi siniset ja pinkit hiukset, ja kokeilin erikoisempia pukeutumistyylejä. Perinteiset lätkäpojat eivät pitäneet sellaisesta – minulle sanottiin, että sä et kuulu tänne, sä oot homo. Siihen aikaan oli automaattisesti homo tai metroseksuaali, jos näytti persoonalliselta.

Nyt olen alkanut fiilistellä klassista komeutta. Saan nykyään kehuja miehiltä ulkonäkööni ja salituloksiini liittyen, sekä salitreeniäni kysellään. Nykyään minulle on ihan sama, erotunko joukosta vai en. Pidän siitä, että vaikka olen täysin oma itseni, olen myös tietyllä tapaa geneerinen ja helposti lähestyttävä.

Ehkä halullani sopeutua joukkoon on syvempi merkitys. Olen aina ollut äidin poika, ja saanut olla juuri sellainen kuin olen. En ollut isäni kanssa nuorempana kovin läheinen, ja tuntui, että hänen oli vaikea katsoa erilaista pukeutumistani ja ulkonäköni ehostamista. En saanut isoimman miesroolihahmoni hyväksyntää ja vahvistusta sille, että riitän juuri sellaisena kuin olen.

Nyt olemme tietysti keskustelleet asiasta ja päässeet yhteisymmärrykseen. Ehkä siksi haluan näyttää siltä, että saisin arvostusta nimenomaan miehiltä.

Olen yksi pojista, pelaan lätkää, enkä näytä sen erikoisemmalta kuin muutkaan – ja se sopii minulle.”

Juttu on julkaistu aiemmin Trendissä 4/2022.