Tom Pöysti ja Mato Valtonen eivät pelkää epäonnistumista: "Itselleen on osattava myös nauraa"
Tom Pöysti ja Mato Valtonen ovat kuin Tiku ja Taku. Heiltä eivät jutut eikä energia lopu kesken. Kaksikko kiertää eri puolilla Suomea puhumassa esimerkiksi siitä, mitä on hyvä elämä ja hyvinvointi.
Punainen puutalo seisoo korkealla rinteessä. Sisällä palaa takassa tuli ja valoisalta lasiverannalta aukeaa upea näkymä talviselle merenlahdelle.
”Onko se saukko, liikkuuko se? Tuolla avannon luona, niemen kärjessä!” Tom Pöysti sanoo toiveikkaana.
”Kyllä taitavat silmäsi keksiä nyt omiaan, minusta se on kivi, ei se liiku mihinkään”, Mato Valtonen vastaa rauhallisesti.
”Niin, kyllä se taitaakin olla vain kivi”, Tom jatkaa pettyneenä.
Punainen puutalo on Tomin koti, jonka hän on itse rakennuttanut. Lasiverannalla olisi myös jalustalla seisova kaukoputki, josta saukon eksistenssin voisi helposti tarkistaa. Se ei kuitenkaan ole nyt olennaista, vaan se, että ollaan hetkessä läsnä ja tehdään yhdessä huomioita siitä, mitä luonnossa tapahtuu.
Rakkaus luontoon on yksi asia, joka näitä kahta yhdistää.
Nuoremmalle polvelle nämä herrat eivät välttämättä ole tuttuja, mutta jos olet syntynyt 1970-luvulla tai ennen sitä, tiedät takuulla, keitä he ovat.
Mato Valtonen oli yksi legendaaristen Sleepy Sleepers- ja Leningrad Cowboys -yhtyeiden keulahahmoista. Hän myös näytteli Aki Kaurismäen elokuvissa, ja olipa hän yksi tuon ajan suosituimmista radiojuontajista.
Tom Pöysti taas tunnettiin näyttelijänä 1980–1990-luvuilla, jolloin hän oli esillä ihan joka paikassa: televisiosarjoissa, elokuvissa ja teatterissa. Ja tietysti hänet tunnetaan myös siksi, että Lasse Pöysti oli hänen isänsä.
Nykyisin nämä kaksi muodostavat Tomato-puhujaduon. Mato sai idean nimeen ketsuppipurkista.
”Istuin kerran huoltoasemalla syömässä, kun silmäni osuivat ketsuppipurkkiin, jossa luki meidän nimemme, Tom ja Mato, Tomato!” Mato kertoo.
Parivaljakko ei vielä tuolloin tehnyt keikkoja yhdessä.
”Minulla kun ei ole mitään suodatinta, joka sanoisi, että mieti nyt vielä hetki, soitin siltä istumalta Tompalle ja ehdotin, että meistä tulisi hyvä duo.”
Tom piti ajatusta kutkuttavana.
Pöystistä tuli puhuja 1990-luvun alussa, kun häntä pyydettiin puhumaan hiihtokeskusten rinnetyöntekijöille palvelun parantamiseksi. Hän teki sen niin elävästi ja hauskasti, että kohta keikkoja oli jonoksi asti.
Valtosen puhujaura lähti liikkeelle samoihin aikoihin – häntä pyydettiin erään firman tilaisuuteen puhumaan Leningrad Cowboysin menestyksestä otsikolla: Mistä nuo ideat tulevat?
Vastauksen konkari löysi luovuudesta, ja siitä hän halusi puhua lisää. Pian hän oli yksi Suomen kysytyimpiä puhujia aiheesta.
Tom ja Mato ovat erikseen ja yhdessä niin sanottuja asennepuhujia, joiden esityksen toivotaan innostavan työntekijöitä ja erilaisia yhteisöjä muutokseen: voimaan paremmin ja onnistumaan paremmin työssään.
Kaksikko uskoo, että hyvä itsetunto on avain muutokseen ja se löytyy vain hyvän itsetuntemuksen kautta. Epäonnistumista ei pidä pelätä, ja itselleen on osattava myös nauraa.
Pitäisi löytää itsestä se leikkivä lapsi, joka lähtee kaikkeen uuteen mukaan uteliaisuudella, rohkeudella ja intohimolla.
Kun stipluja tulee, niille nauretaan ja niistä opitaan, ja sitten riennetään vähän viisaampina kohti seuraavia seikkailuja. Innostuksen liekkiä pitää ruokkia, eikä sen pidä antaa sammua.
”Koskaan ei ole tullut oloa, että anna nyt jumankauta minunkin puhua.”
Yhteistyö toimi heti ensimmäisestä keikasta lähtien.
”Olemme lavalla kuin Tiku ja Taku, kun toinen lopettaa, toinen on jo vauhdissa. Mutta osaamme me antaa myös tilaa toisillemme, eikä koskaan ole tullut oloa, että anna nyt jumankauta minunkin puhua.”
Sanoo Tom, joka taitaa olla tästä kaksikosta se puheliaampi. Tom puhuu koko kehollaan, ilmeillään ja äänenpainoillaan – niin kuin isänsä – vaikka kyllä hän näyttää ja kuulostaa ihan itseltään.
Mato vaikuttaa Tomin rinnalla rauhalliselta ja harkitsevalta.
Keikoilla tulee joskus haasteeksi se, että miesten tapa keskittyä on hyvin erilainen.
Tom ei mieti esitystä etukäteen, vaan puhua pölpöttää aivan viime hetkeen asti ennen lavalle astumista. Se on tapa, jonka hän oppi näyttelijäaikoinaan.
Mato taas tarvitsee hiljaisuutta, jotta hän voi käydä esityksen läpi ensin mielessään. Silloin Tomin pulina voi ottaa pannuun.
”Kolme minuuttia ennen esitystä sanon Tompalle, että pidä nyt se turpas kiinni”, Mato sanoo.
Tom ei ole millänsäkään, hän tietää kyllä, että puhuu paljon.
”Ainoa asia, jota minä pelkään, on hammaslääkäri, koska silloin minun olisi oltava kymmenen minuuttia hiljaa”, Tom vitsailee.
Kolme tärkeää
USKON
Tom: Luonnon voimaan, sen rikkauteen ja haurauteen.
Mato: Siihen, että ihmiskunta pystyy ratkaisemaan ongelmansa – isoa asennemuutosta kyllä tarvitaan
ILOITSEN
Tom: Iloisista ihmisistä, jotka osaavat leikkiä tosissaan.
Mato: Pienistä asioista, niin kuin tähtitaivaasta.
LUOTAN
Tom: Uuteen päivään.
Mato: Ystävyyteen ja rakkauteen.
Menestys ilman iloa, sydäntä ja tarkoitusta on pikemminkin tragedia, Tom sanoi kerran automatkalla yhteiselle keikalle. Mato talletti ajatuksen mieleensä, ja siihen on palattu monta kertaa.
Miehet ovat pohtineet, mitä menestys oikeastaan on, koska sehän on eri asia eri ihmisille. Joku menestyy urheilussa, joku rakkaudessa, joku bisneksissä.
”Mutta kun pitää nuo kolme asiaa mukana, voi menestyä missä vaan”, Mato sanoo.
Tom jätti näyttelemisen aikanaan kahdeksan vuoden menestyksekkään uran jälkeen ja muutti Kuusamoon.
”Tajusin, ettei se näytteleminen ollut minun juttuni. Ajauduin laiskuuttani alalle. Sain tehdä töitä ihan huikeitten ihmisten kanssa, mutta minulla ei ollut sitä paloa, jonka näin muissa.”
Menestys, joka seurasi siitä, että teki jotain, jota ei edes halunnut tehdä, kääntyi itseään vastaan. Tom koki vierautta ja alkoi juoda. Kun sekään ei auttanut, hän otti ja lähti ihan muihin hommiin.
”Pestauduin ensin Norjaan kalatehtaalle ja myöhemmin hissipojaksi Kuusamoon. Oli hyvä, että lähdin, minulla oli ihan saatanan kivaa siellä.”
Jos menossa olisi puhujakeikka, Tom olisi nyt Madolle velkaa euron. Tom näet koettaa vähentää kiroilua. Kiroilu johtuu Madon arvelun mukaan siitä, että ruotsi on Tomin äidinkieli ja kirosanat ovat jonkinlaisia täytesanoja, joiden tarkoitus on luoda katu-uskottavaa vaikutelmaa.
Madon suuri elämänmuutos oli lähteä bändistä, josta oli tullut hänelle kahdessakymmenessäneljässä vuodessa kuin toinen perhe. Vuoden 1998 lopulla Mato oli kiertänyt maailmaa Leningrad Cowboysin kanssa yli kymmenen vuotta.
”Tyttäreni olivat 8- ja 10-vuotiaita, enkä ollut koskaan kotona. Päätin painaa stop-nappia ja hypätä siitä bussista pois.”
Yhteiset automatkat keikoille ovat muodostuneet kaksikolle tärkeiksi.
”Auto on hyvä paikka keskustelulle, koska molemmat katsovat eteenpäin, eikä siinä voi nähdä toisen ilmeitä”, Tom sanoo.
Miehet ovat huomanneet, että heitä yhdistää todella moni asia. Kumpikin on ollut ensin taiteilija ja siirtynyt puhujapuolelle suurin piirtein samaan aikaan.
Molemmat löysivät puhumisesta uuden intohimon ja molemmat kiersivät ensin tahoillaan yksin Suomea. Kummallakin on pitkä parisuhde ja perhe kasassa. Ja sitten on vielä se rakkaus luontoon ja huoli sen tulevaisuudesta.
”Olemme myös molemmat tehneet tahoillamme isoja elämänmuutoksia ja mokiakin, joista on noustu ylös ja jatkettu eteenpäin”, Mato sanoo.
Tom on puhunut julkisuudessakin siitä, miten alkoholista muodostui hänelle yhdessä elämänvaiheessa ongelma. Matokin on pohtinut suhdettaan alkoholiin kirjassaan Rakkaani Alkoholi (Tammi 2011).
Madon elämän aallonpohjat eivät kuitenkaan liity alkoholiin, vaan pieleen menneisiin bisneksiin.
”Kaatuminen ei haittaa, kunhan kaatuu eteenpäin”, Tom sanoo.
Koska kaatuminenkin vie eteenpäin tai uusiin suuntiin.
Reissussa Tom on yleensä kuski ja Mato istuu pelkääjän paikalla, koska se on miesten asuinpaikkoja ajatellen logistisesti järkevää. Ajatuksia vaihdetaan joskus tiukasti, mutta kaksikko ei riitele.
”Me emme kyseenalaista toistemme ajatuksia, vaan haastamme ja provosoimme, koska se on kivaa”, Tom kertoo.
”Ikä on opettanut sietämään erilaisuutta ja sitä on ehtinyt tutustua myös omiin huonoihin puoliinsa”, Mato jatkaa.
”Olemme tehneet isoja mokia, joista on noustu ylös ja jatkettu eteenpäin.”
Ihminen muuttuu koko ajan. Tom on täysin sitä ajatusta vastaan, että synnymme jonkinlaisiksi, että kaikki olisi geeneissä jo valmiina.
”Tiedän, että muutun koko ajan ja se on minusta hirveän jännää, koska voin löytää itsestäni uusia piirteitä, innostuksen lähteitä ja ärsytyksiä.”
Kaksikko on yhtä mieltä siitä, että mielipiteitään ja näkemyksiään voi ja pitäisikin pystyä muuttamaan, koska maailma ja ihmiset muuttuvat.
”Aina oikeassa olevat ihmiset ovat rasittavia, koska he ovat radikalisoituneet omiin ajatuksiinsa, eikä sellaisten kanssa kannata viettää aikaansa”, Mato sanoo.
Erilaiset kaverukset oppivat toisiltaan. Kun Mato on yksin keikalla, jossa joutuu yöpymään, hän käväisee hotellin ravintolassa lähinnä tankkaamassa, koska ihmisen pitää syödä.
”Jos Tomppa on mukana, keskusteluihin ravintolapöydässä osallistuvat tarjoilijat, joku mukaan tempaistu ohikulkija, viereinen pöytäseurue ja joskus kokkikin”, Mato kertoo.
Ahaa, näinkin voi menetellä, Mato on alkanut ajatella. Hän on ryhtynyt virittelemään keskusteluja ventovieraiden kanssa myös yksin keikkaillessaan.
Tom on oppinut Madolta, että jos saa hyvän idean, sitä ei kannata muhitella vaan panna se heti käytäntöön. Tom ihailee myös Madon taitoa kirjoittaa.
”Minulla itselläni on dysleksia, joten kirjoittaminen ei ole helppoa ja lukeminenkin on hidasta.”
”Me ollaan kuin poliisipari: toinen osaa kirjoittaa ja toinen puhua”, Mato vitsailee.
Seitsemänkymmentä on uusi viisikymmentä, näin voi ajatella, kun katselee ja kuuntelee näitä kahta kohta 70-vuotiasta miestä. Mikä on ikinuoruutenne salaisuus?
”Uteliaisuus, helposti innostuminen, nauraminen ja kunnostaan välittäminen. Käyn kaksi kertaa viikossa salilla ja joogassa kerran viikossa”, Mato paljastaa.
Tom viihtyy uimahalleissa.
”Lenkille minua ei saa, mutta uin viime vuonna 500 kilometriä. Uimahallit sopivat minulle, koska siellä on muita ihmisiä ja saan höpötellä eläkeläisten kanssa”, Tom kertoo.
Molemmat käyvät säännöllisesti terveystarkastuksissa.
”On mukavaa nukkua levollisesti, eikä pohtia huolestuneena, että mitenkähän se minun maksani jaksaa”, Tom sanoo.
Molemmat asuvat ”landella”, Mato Lohjalla ja Tom Tammisaaressa. Myös asuinpaikka tukee miesten mielestä fyysistä ja henkistä hyvinvointia. On lumitöitä, tontin raivaamista, puunkaatoa ja polttopuiden tekemistä.
"Kun on iloa, sydäntä ja tarkoitusta, voi menestyä missä vaan.”
Miten gurut ohjaavat omaa elämäänsä, mihin elämänohjeisiin he itse nojaavat?
Madolla on ollut vuosia motto, että mulkkujen kanssa hän ei tee päivääkään töitä. Kaikissa ihmisissä on ärsyttäviä ja huonoja piirteitä, myös itsessä, se pitää hyväksyä, mutta erikseen ovat negatiivisuuden kylväjät.
”Elämäni on paljon helpompaa ja saan aikaan paljon enemmän asioita, kun en ole turhaan allapäin jonkun ikävän tyypin takia. Saan luovuutenikin paremmin käyttööni”, Mato sanoo.
Tomia ohjaa ajatus, että jokainen uusi aamu pitää sisällään mahdollisuuden.
”Kun asiat eivät mene niin kuin olen suunnitellut, muistutan itseäni, että huomenna on taas uusi mahdollisuus onnistua.”
Myös silloin, jos kaikki menee pitkään hyvin, on syytä olla hereillä. Tom uskoo seitsemän vuoden sykleihin, joissa ihminen tutustuu ja oppii uusia asioita, omaksuu ne, ja kun niistä tulee rutiinia, saattaa mielenkiinto lopahtaa.
Näin voi käydä uuden työn tai vaikka parisuhteen kanssa, jos ei ole tarkkana.
”Kun huomaan itsessäni turtumista, koetan keksiä jotain, josta saan uutta haastetta, jotta mieleni virkistyy”, Tom sanoo.
Molemmat ovat huomanneet, että heillä asiat ovat hyvin, koska keikalta kotiin palatessa matka tuntuu aina lyhyemmältä, kun on koti ja vaimo, jonka luo palata.
”Ihminen on rikas, kun hänellä on omasta mielestään tarpeeksi, ja olemme Tomin kanssa tulleet siihen tulokseen, että me olemme todella rikkaita.”
Mato Valtonen
on muusikko, elokuvanäyttelijä, yrittäjä, kirjailija ja puhuja. Hänet tunnetaan erityisesti Sleepy Sleepers- ja Leningrad Cowboys -yhtyeiden yhtenä keulahahmona. Mato, 69, asuu vaimonsa kanssa Lohjalla, hänellä on kaksi aikuista tytärtä. Mato harrastaa perhokalastusta, moottoripyöräilyä ja joogaa.
Tom Pöysti
on entinen näyttelijä, Telviksellä palkittu vuoden 1983 paras miespuolinen televisioesiintyjä, yksi Komediateatteri Arenan perustajista, nykyinen puhuja ja valmentaja. Tomilla, 69, on kuusi lasta, hän asuu Tammisaaressa vaimonsa kanssa. Tom harrastaa lintuja, uintia ja kulinarismia.
