”ELÄMÄÄNI OHJAA arjen arvostaminen. Yritän tehdä jokaisesta päivästä mahdollisimman kivan ja nauttia siitä.

Iso osa arkeani ovat rutiinit. Nautin niistä, sillä ne helpottavat elämää ja vapauttavat aivokapasiteettia kiinnostaviin asioihin, kun ei tarvitse miettiä pieniä käytännön juttuja.

Puhuimme yhtenä päivänä töissä ihmisten aamuista. Olin yllättynyt, että osa työkavereistani herää eri aikaan eri aamuina.

Itse herään arkiaamuisin aina samaan aikaan ja aamuni sujuu minuutin tarkkuudella samassa järjestyksessä: pesen hampaat, teen lyhyen aamujumpan, käyn suihkussa, syön aamiaisen ja luen Hesarin. Näin aamuni vain etenee tehokkaasti.

Aamujani sujuvoittaa myös se, että käytän paljon samoja vaatteita. Tiedän, mitkä sopivat yhteen, eikä minulla ole aamuisin asukriisejä. En kokeile eri yhdistelmiä, vaan otan kaapista vaatteet ja puen ne ylleni.

Olen löytänyt itselleni parhaat sukat ja alusvaatteet, ja ostan aina samoja. Minulle tuo iloa, kun sukkalaatikko on täynnä pelkkiä hyviä mustia sukkia. Käytän aina samaa, hyväksi havaitsemaani kosmetiikkaa.

Olen huomannut, että rutiinit sopivat minulle. Rytmin säilyttäminen auttaa voimaan paremmin ja nukkumaan hyvin. Voinkin paremmin arjessa kuin lomalla. Jos päivissäni ei ole rytmiä, minulla on vähemmän energiaa, nukun huonommin, eikä minulla ole samalla tavalla innostunut olo.

SÄÄNNÖLLISEN RYTMIN varjopuoli on, että se tarkoittaa joskus kiinnostavista ja kivoista asioista luopumista.

Syömme perheeni kanssa seitsemältä, ja yhteisessä ateriassa yhdistyvät kaksi tärkeää arvoani eli perhe ja ruoka. Mieheni on tässä vielä tarkempi: jos syömme viittä yli seitsemän, asiat ovat hänestä huonolla tolalla!

Ruuan jälkeen rauhoitun jo iltaan, enkä lähde mihinkään. Harrastuksille ja kavereiden näkemiselle on siis aikaa ennen seitsemää, ei sen jälkeen.

Siksi kärsin helposti fomosta eli paitsi jäämisen pelosta. Pelkään, että jään ulkopuolelle, kun laitan rutiinini ja oman hyvinvointini etusijalle.

Somekin lisää fomoa, jos näen muiden pitävän hauskaa tapahtumassa, jonka olen päättänyt jättää väliin. Vaikka somevertailusta puhutaan nuorten tyttöjen ongelmana, huomaan itsekin kärsiväni siitä toisinaan.

Fomoon auttaa se, että keskityn omaan elämääni, enkä mieti niin paljon, mitä muut tekevät.

”Etsimme pitkään sohvaa ja menimme pari vuotta sitten ostamaan perinteistä harmaata. Ihastuimme kuitenkin yllättäen Hakolan vaaleanpunaiseen versioon ja olemme olleet tyytyväisiä valintaan.”

RUTIINEISTA on paljon hyötyä töissä. Olen mukavuudenhaluinen, arvostan aikaani enkä halua tuhlata sitä. Kaikenlainen turha tekeminen ärsyttää minua.

Aamuihmisenä pyrin aloittamaan työt aamulla ja tekemään eniten ajattelua vaativat asiat ensimmäisenä. Jos minulla on paljon töitä, aloitan hommat mieluummin aikaisin aamulla kuin venytän työpäivää illasta.

Hyvinvoinnilleni on tärkeää, että erottelen työ- ja vapaa-ajan selkeästi. En katso sähköposteja työajan jälkeen tai tee töitä iltaisin. Saatan kuitenkin vähän miettiä jotain projektia tai se pyörii alitajunnassa. Usein saankin vapaa-ajalla parhaat oivallukseni.

Vapaa-ajallani tykkään ulkoilla ja liikun yleensä paikasta toiseen pyörällä tai kävellen. Arkiliikunta on minulle huomattavasti tärkeämpää kuin liikuntaharrastus. Ulkoilu auttaa nukkumaan paljon paremmin.

Rakastan ruokaa ja ruokakaupassa käymistä ja haahuilisin siellä mielelläni vaikka joka päivä. Siksi teemme suurostokset yleensä kerran viikossa ja tilaamme kerran kuukaudessa kaikkea painavaa ja säilyvää kotiin.

Meillä on myös arjessa ruokasysteemi: minulla ja puolisollani on molemmilla kaksi ruokavuoroa viikossa. Molempien pitää tehdä vähintään yksi kasvisruoka ja sitten voi halutessaan tehdä vuoroviikoin joko lihaa tai kalaa.

Tämä vapauttaa toisen puuhastelemaan muita juttuja silloin, kun ei ole ruokavuoroa, eikä kummankaan tarvitse miettiä koko viikon ruokalistaa.

HANKIMME pari vuotta sitten siirtolapuutarhamökin. Minulla oli töissä mentori ja kerroin hänelle, että haaveilen vanhasta puutalosta, ja hän neuvoi tutkimaan asiaa. Melkein saman tien löysimme huonokuntoisen yksilön, johon meillä oli varaa. Nyt minulla on pieni puutalo.

Elämääni rytmittävät sesongit, ja niiden merkitys on korostunut mökin myötä. Rakastan niiden vaihtumista ja syön paljon sesongin mukaan: en osaa ostaa tuoreita mansikoita talvella tai appelsiineja kesällä.

Rakastan sesonkeihin liittyviä juhlapyhiä ja tapoja. Laskiaisena keitämme kattilallisen hernekeittoa, leivon runebergintorttuja vanhalla reseptillä ja laskiaispullista testaamme usean leipomon versiot.

On mahtavaa suunnitella ruokia, miettiä, mitä laittaa, kun kevät taas koittaa ja miten kattaa pöydän. Työskentelen Fiskarsilla vintageastioiden parissa ja viehtymykseni niihin liittyy ruokaan. Saan usein astiasta idean, mitä ruokaa haluaisin laittaa sille.

Vaikka olen mukavuudenhaluinen ja rutiineista nauttiva ihminen, olen huomannut, että joskus kannattaa tehdä erilaisia asioita. Kuusi vuotta sitten olin lähdössä neljäksi viikoksi työmatkalle Kiinaan. Pelkään lentämistä ja yksin reissaaminen hirvitti.

Muutamaa viikkoa ennen lähtöä sain tietää olevani raskaana, enkä voinut siksi ottaa lennolla rauhoittavaa. Lähdin silti, ja kaikki meni hyvin. Kun palasin kotiin, olin koko vuoden voimaantunut. Tuo tapahtuma oli tärkeä itseeni uskomiselle: selvisin siitä, joten selviän monesta muustakin.”

Juttu on julkaistu Trendissä 2/2022.