Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen kertoo minäkuvastaan, itsetunnostaan ja suhteestaan ulkonäköönsä Ihana juuri näin -juttusarjassa. Sarjassa haastatellaan ihmisiä, jotka tekevät somesta aidompaa.

”Kätilön työssä synnyttäjä on päätähti. Minun tehtäväni oli olla sivuroolissa. En miettinyt ulkonäköäni vaan keskityin siihen, miten huikeaa on naisen kehon kyky tuottaa elämää.

Kun minusta tuli Tehyn puheenjohtaja vuonna 2018, pomppasin maailmaan, jossa hiusten värillä on merkitystä. Olemustani alettiin arvostella. Olen tullut tahtomattani hyvin tietoiseksi ulkonäöstäni ja otan siitä paineita.

Naiset joutuvat mediassa erilaisen arvostelun kohteeksi kuin miehet. Minun hiukseni ja vaatteeni mainitaan medioissa usein, vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä jutun aiheen kanssa. Miesten ulkonäköä ei kommentoida.

Olen miettinyt, että tässäkö on kaikki, mikä minusta jää mieleen. Hiusteni väri, eikä se mitä sanon ja mitä yritän muuttaa.

Saan ulkonäköä koskevia viestejä myös tavallisilta ihmisiltä. Naisilta tulee palautetta vaatteista ja hiuksista, miehet kommentoivat painoani. Silloin ajattelen, että vastapuolelta on aseet loppu: ihmiset puuttuvat painooni, kun eivät keksi muuta. Tunnen surua viestien lähettäjiä kohtaan.

Terveydenhoitaja pani minut laihdutuskuurille, kun olin yhdeksän. Kehonkuvani murskautui ja sairastuin syömishäiriöön. Sen jälkeen ruoka ei ole ollut minulle normaali asia. Joudun yhä tekemään töitä sen kanssa, etten saisi syömisestä huonoa omaatuntoa.

Tunsin vielä aikuisenakin, etten sovi yhteiskuntaan, koska en mahdu painokäyriin. Olen laihduttanut elämäni aikana 250 kiloa. Välillä olen painanut 60 ja välillä 120 kiloa.

Maanantai oli minulle pitkään uuden laihdutuskuurin aloituspäivä. Nykyisin pystyn ajattelemaan maanantaita samanlaisena päivänä kuin muutkin. Se on minulle iso asia.

Minulle on tehty kaksi lihavuusleikkausta, viimeksi vuonna 2015. Hain apua terveyteni takia, en ulkonäön. En ole koskaan hävennyt painoani, eikä se ole estänyt minua tekemästä jotain tai vaikuttanut uraani.

Nyt olen kiitollinen terveestä kehostani ja siitä, mihin kaikkeen se pystyy: jaksan kiipeillä ja hyppiä kallioilla, kun käyn koiran kanssa metsälenkeillä. Niin ei ole aina ollut paino-ongelmieni takia.

Olen alkanut seurata ikääntymisen merkkejä. Se on uutta. Luulin, että minulla ei ole ikäkriisiä, mutta järkytyin, kun löysin hiuksistani harmaita. Epäilen myös, että tarvitsisin lukulasit, mutten tahdo hankkia niitä.

Kätilön työ teki minusta armollisemman ulkonäön muokkaamisen suhteen. Olen oivaltanut, miten paljon ulkonäön korjaaminen voi parantaa elämää, jos keho on vaurioitunut esimerkiksi syövän vuoksi.

Jokaiselle tekisi hyvää katsoa naisen kehoa välillä kätilön silmin ja ymmärtää sen uskomaton voima.”

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 12/2020. Muokattu 3.5.2023.