”Kehoni oli vahva jo lapsena. Voitin ikäiseni pojat kädenväännössä. Koulussa välitunneilla riehuin ulkona ja juoksin pallon perässä. Vaikka vietin paljon aikaa myös tyttökavereideni kanssa, minun sanottiin olevan ’yksi jätkistä’. En koskaan ymmärtänyt, miksi en voinut olla yksi tytöistä.

Olen liikkunut aina puhtaasta ilosta liikkumiseen ja sen tuomaan jännitykseen. Lapsena harrastin partiota ja pelasin lentopalloa. Kokeilin myös monia muita lajeja, kuten yleisurheilua ja pesäpalloa.

Kun kehoni alkoi muuttua teini-iän kynnyksellä, oloni oli ristiriitainen. Rintani alkoivat kasvaa ja lantio pyöristyä, mutta silti halusin painia poikien kanssa jalkapallokentällä niin kuin ennenkin. Kehoani kommentoitiin törkeästi. Aikuiset hämmästelivät, kuinka rintani olivat kasvaneet. Koulussa minua kuvailtiin poikamaiseksi.

Urheilu oli suuri apu. Urheillessa sain olla oma itseni eikä minun tarvinnut täyttää tyttöyteen liitettyjä odotuksia.

Lapsena suosikkiohjelmani oli Gladiaattorit. Ihailin sitä, kuinka voimakkaita ja kykeneviä kilpailijat olivat. Fyysisen voiman kehittäminen kiehtoi minua, mutta nuoruudessani 1990-luvun Järvenpäässä ei ollut tarjolla mahdollisuuksia voimailuharrastukseen, varsinkaan tytöille.

Aloitin painonnoston ja voimailun vuonna 2015, kun kaipasin uutta fyysistä harrastusta opintojen ja äitiysvapaan päättymisen jälkeen.

TREENAAN NOIN NELJÄ KERTAA VIIKOSSA. Voimaharjoittelun lisäksi harjoittelen kestävyyttä, liikkuvuutta, koordinaatiota, tasapainoa, nopeutta ja ketteryyttä. Suosikkiliikkeeni ovat maastaveto ja tukin tai tangon ylös työntäminen.

Painonnosto ja voimailu ovat kasvattaneet itsevarmuuttani. Ne ovat lisänneet ymmärrystä, hyväksyntää ja rakkautta kehoani kohtaan, kun tiedän, mihin se pystyy. En mieti treeniä tehdessä, miltä pakarani näyttävät monen toiston jälkeen. Tai kuinka litteän vatsan tai suuret hauikset saan, kun jaksan treenata ahkerasti. Urheilen, koska haluan selvittää, kuinka vahva ja taitava voin olla.

Voimailu tuo elämääni tavoitteita ja sitä kautta merkityksellisyyttä. Siitä tulee kehooni vahva ja kykenevä olo ja tunnen itseni terveeksi. Painonnosto saa minut tuntemaan, että hallitsen itseäni ja ympäröivää maailmaa.

Yleensä naisen oletetaan olevan heikompi sukupuoli. Feminiinisyys esitetään herkkänä ja kauniina ja maskuliinisuus miehisenä ja vahvana. Painonnostossa ja voimailussa saan rehellisesti olla aggressiivinen, maskuliininen ja jopa ruma menettämättä naiseuttani. Rujoutta jopa pidetään lajissa hienona asiana. Se on vapauttavaa.

Mielestäni fyysinen vahvuus on naisellista. Toivoisin, että jokainen saisi määritellä itse, mitä oma feminiinisyys ja maskuliinisuus ovat.

Kisasin ensimmäiset Vahvin laji -kilpailuni vuonna 2020. Viime vuonna sijoitun neljänneksi Suomen vahvin nainen -kilpailussa ja voitin Voimalajiliiton Vahvin-lajien Suomen mestaruuden. Voittaminen ei itsessään tuntunut merkittävältä vaan se, että uskalsin kisata. Kilpailuissa on monta eri lajia, joissa koetellaan kokonaisvaltaista voimaa. Onnistuminen paineen alla oli palkitsevaa.

Olen ohjannut crossfit-tunteja ja painonnostoa nuorille. Nuoria on ihanaa ohjata, koska he ovat vilpittömiä, avoimia ja rehellisiä ja heiltä saa suoraa palautetta. Puhun kehoista ja minäkuvasta paitsi liikunnan parissa myös kuvataiteen tunneilla, joita opetan lukiossa. Nuoret sanovat minulle usein, etten ole tyypillinen opettaja. Haluan omalla esimerkilläni näyttää, ettei kenenkään tarvitse olla odotusten mukainen, jotta voisi olla hyvä jossakin.

Kehosuhteeni on tällä hetkellä hyvä ja terve. Olen kiitollinen siitä, että kehoni on ollut aina ehjä pieniä revähdyksiä lukuun ottamatta. Hiljattain olen alkanut huomata, ettei kehoni ole enää parikymppinen. Se tarvitsee enemmän huoltoa, hellyyttä ja lepoa suhteessa kovaan treeniin. Jos tunnen pientäkin kipua tai kolotusta, hoidan kivun kuntoon ennen kuin alan treenata isommilla painoilla.

TOIVON, ETTÄ JAKSAN HARJOITELLA vielä pitkään nousujohteisesti ja pystyn lisäämään kiloja tankoon. Olen painonnostossa Masters-sarjassa, joka on tarkoitettu yli 35-vuotiaille. Samassa sarjassa on yli 80-vuotiaita painonnostajia, jotka treenaavat edelleen aktiivisesti. He ovat uskomattomia. Haluan olla mummona sellainen.

Toisaalta toivon, että osaisin hyväksyä ikääntymiseni lempeästi. Jos en enää kykene painonnoston kaltaiseen raskaaseen urheiluun, toivon löytäväni uusia tapoja liikkua ja purkaa energiaa.

Tyttäreni on teini-ikäinen. Kun olin itse hänen ikäisensä, olisin kaivannut elämääni aikuista, joka olisi sanonut, että saan olla juuri niin ronski ja räväkkä kuin olen. Tyttöjen käytöstä ja kehoja kontrolloidaan ulkoapäin syntymästä asti. Jokaisen lapsen ja nuoren pitäisi saada kasvaa ja kehittyä rauhassa.

Haluan jatkossakin olla nuorille esimerkki. Jos voin jäädä edes yhden nuoren mieleen kannustavana aikuisena, joka kohotti nuoren itsetuntoa tai toi liikunnan osaksi hänen elämäänsä, olen onnistunut.”

Julkaistu Trendissä 3/22.