Voiko ihmisen keho olla hämmentynyt ja ymmällään? Epätietoinen siitä, mihin suuntaan pitäisi mennä? 14-vuotiaana tanssija Laura Allosen keho ei oikein tiennyt, mihin ryhtyä. Pituuskasvu hidastui, eikä keho tuottanut yhtään murrosiän merkkiä. Oli vain. Eleli hissukseen.

Kouluterveydenhoitaja lähetti Lauran tutkimuksiin. Epäiltiin keliakiaa tai kilpirauhasen vajaatoimintaa. Tyttö sai lähetteen Lastenklinikalle tarkempiin tutkimuksiin. Laura ramppasi klinikalla äitinsä kanssa monta kuukautta. Verikokeita otettiin ”noin 20 litraa”. Teinityttöä jännitti. Mikä ihme häntä vaivasi?

Lopulta syy selvisi. Lauralla on miehen kromosomit 46xy. Hän on intersukupuolinen. Sikiöaikana kehityksessä on tapahtunut mutaatio.

Laura on ulkoisesti nainen, mutta hänellä ei ole lainkaan munasarjoja. Keho ei siis pysty pumppaamaan mistään naishormoni estrogeenia. Mieshormoni testosteroniakaan ei erity.

– Sokki on liian voimakas sana. Olimme koko perhe aika hämillämme siitä, mitä tämä oikein tarkoittaa, Laura kertoo nyt.

Teini-ikäisenä häntä hävetti. Miten tavallisella tytöllä voi olla miehen kromosomit? Se tuntui liian rouhealta.

Laura ei kertonut kromosomeistaan edes lähimmille ystävilleen, vaikka oli muuten avoin tutkimuksista.

– Se oli häpeällinen asia. Olin luonteeltani kiltti, ujo ja tunnollinen. Tuli tunne, että apua, olenkin erilainen ja jotenkin täysin outo! Pelkäsin, ettei minua hyväksytä. Myöhemmin tunne helpotti, kun tutustuin paremmin intersukupuolisuuteen. Varsinkin äiti haki asiasta paljon tietoa.

Harvempi teini miettii asioita, joita Laura alkoi pohtia. Mikä minussa on geenien ja perimän vaikutusta? Mikä taas johtuu ympäristöstä ja kasvatuksesta?

– Olin aina ollut sellainen farkut ja tennarit tyttö, kundimainen. Nyt ajattelin, että johtuuko se kromosomeista.

Toisaalta Laura tykkäsi myös tyttöjen jutuista. Hän r­akasti Spaissareita, Spice Girlsejä. Kuten myös hänen toinen veljensä.

– Ennen kaikkea olen Laura, oma ainutlaatuinen persoona, yksilö ja ihminen.

Moni on nähnyt Lauran lavalla, jos on käynyt Cheekin konsertissa. Lasten Hevisaurus-musikaalissa Linnanmäellä hän pyöri viidakon ketteränä apinana.

Laura on helsinkiläinen ammattitanssija. Hän syntyi espoolaisperheen kuopukseksi 28 vuotta sitten. Hänellä­ on kaksi isoveljeä. Isä on eläkkeelle jäänyt lentäjä, äiti psykologi. Laura on esiintynyt lukuisissa musikaaleissa ja teatteriesityksissä paitsi tanssijana myös laulajana.

Jo pikkutyttönä hän pani kuulokkeet korville ja luukutti Beach Boysin Surfin’ USA -kappaletta. Hän lauloi täysillä ja esiintyi antaumuksella vanhemmilleen. Into­himosta tuli aikuisena ammatti.

– En oikein edes pysty kuvailemaan sitä. Saan valtavasti energiaa yleisöltä.

Äiti patisti Lauran ensimmäiselle tanssitunnille 12-vuotiaana, kun tämä luopui telinevoimistelusta. Se oli alkanut tuntua liian kaavamaiselta. Poikamaisessa, jäntevässä ja ketterässä kehossa oli potentiaalia. Show- ja jazz-tanssi olivat suurta rakkautta ensi tahdeista lähtien.

– Ajattelin heti, että vitsi tämä on siistiä! Tanssissa ­yhdistyvät musiikki, liike ja vahvat tunteet. Endorfiini virtaa. Se on taianomaista.

Suomessa syntyy intersukupuolisia vauvoja muutama vuodessa. Kaikkia ei tunnisteta, koska kaikilla ei ole ­ulkoisia erityispiirteitä. Jokainen lapsi on ominaisuuksiltaan ainutlaatuinen. ­Sukukromosomien variaatioita on ­monia, kuten xxy, xyy tai xxx. Naisen suku­kromosomipari on xx ja miehen xy.

Aiemmin vauvan epäselvä sukupuoli aiheutti paljon hämmennystä. 1950-­luvulla Yhdysvalloista levisi vahva käytäntö, että lapsen tila piti kor­jata kirurgisesti heti, jos sukuelimissä oli poikkeavuutta. ­Ihmisen oli oltava selkeästi joko tyttö tai poika. Varhaisista vuosista ja toimenpiteistä vaiettiin.

Nykyään Suomessa mietitään, pitäisikö virallisissa kaavakkeissa olla myös muita vaihtoehtoja naisen tai miehen rinnalla. Voisiko rastittaa esimerkiksi kohdan muunsukupuolinen?

Kysymys saa Laurankin mietteliääksi. Hän ei ole varma, valitsisiko enää sukupuolekseen naisen, jos muitakin vaihtoehtoja olisi olemassa.

– Intersukupuolisuus on niin vahvasti osa identiteettiäni. Olen sen suhteen täysin avoin. Haluan kertoa asiat niin kuin ne ovat. Toivon, että siitä on apua muillekin.

Osa vanhemmista intersukupuolisista aikuisista on kokenut lapsena tehdyt operaatiot traumaattisiksi: ­­En siis kelvannut sellaisena. Miksi mielipidettäni ei kysytty?

Lääketieteessä synnynnäinen ominaisuus sai tuolloin sairauden leiman. Lauran vanhahtava diagnoosi on Swyerin syndrooma, joka kuulostaa häiriöltä, poikkeavalta tilalta. Antiikkisin termi intersukupuolisuudelle on hermafrodiitti.

Lauran kehoa heräteltiin liikkeelle lempeästi. Hänellä oli omien ­sanojensa ­mukaan aivan ihana ­endokrinologi, joka ­patisti vastaanotolla olleen ­äidin tai isän ­välillä käytävään.

– Teininä tuntui tosi hyvältä, että sain puhua aika aroistakin asioista rauhassa.

Lääkäri määräsi estrogeenia ja kelta­rauhashormonia. Estrogeeni oli välttämätöntä, jotta luusto vahvistui ja murrosikä alkoi.

Lauralla oli vielä yli parikymppi­senä 15-vuotiaan luusto. Vuosien hormoni­hoidon ansiosta se tavoitti lopulta oikean iän.

Lue myös: Hormonit – elämän ihmeaineet

Estrogeeni kasvatti rinnat, joihin Laura on tyytyväinen. Mikään povikuningatar ei tanssin pyörteissä pärjäisikään. Kelta­rauhashormonilääkitys tuo kuukautiset.

– Kyllähän se välillä tuntuu ihan hullulta, että minulla on menkat. Yksi riesa!

Et voi saada biologista lasta, lääkäri sanoi Lauralle ­eräällä vastaanottokäynnillä. Uutinen järkytti.

– Pidättelin kyyneliä. Isä tuli autolla hakemaan äitiä ja minua. Autossa purskahdimme molemmat itkemään.

Asiaa on itketty myös parhaiden tanssikaverien kanssa porukalla. Lopuksi on niistetty nenät ja palattu maan kamaralle. Eihän yksikään nuori nainen voi olla varma, ­että saa biologisen lapsen.

Jos Laura haluaa joskus lapsen, se onnistuu vain lahjoitetun munasolun avulla. Se tarvitsee mukavan pesän eli toimivan ja hyvässä kunnossa olevan kohdun. Tämä on yksi lisäsyy syödä estrogeenia.

Toinen vaihtoehto on adoptio.

– Jos ja kun lapsi joskus sitten kasvaa tuolla vatsan ­alla, niin eiköhän se minun omani ole, Laura hymyilee.

Asia ei ole kuitenkaan millään tavalla ajankohtainen. Laura ei ole edes varma, haluaako hän lapsia. Aika näyttää. Nyt hän on onnellinen ­täti. Toisella veljellä on parivuotias tytär, ­joka on vienyt Lauran sydämen. Myös muutamalla ystävällä on lapsi.

Kaikissa seurustelusuhteissaan ­Laura on kertonut intersukupuolisuudestaan heti. Miehet eivät ole juosseet karkuun. Kuka nyt pelkkiin kromo­someihin ihastuisi.

Laura seurusteli neljä vuotta näyttelijä Kai Vaineen kanssa. Suhde päättyi eroon viime syksynä.

– Tulimme siihen tulokseen, että olisimme molemmat onnellisempia jossakin muualla. Kävimme eroa ­läpi, ja nyt olemme ystäviä. Meillä on hyvät välit, ja olen siitä tosi iloinen. Mutta olihan se surullista ja vaati aikansa.

Kun pariskunta tapasi, he hankkivat yhdessä koiran. Labradorin­noutaja Reino asustelee nykyään vuorotellen molempien luona.

Pitkien työpäivien jälkeen Laura rentoutuu säkkituolissa Reiska kainalossa. He katsovat yhdessä leppoisia sarjoja Netflixistä.

Vuosi sitten tammikuussa Laura ­aloitti­ terapian. Sen ­ansiosta hän sanoo olevansa tänään onnellinen. Hymyilevä ja rento.

– Halusin tietää, kuka todella olen ja mitä haluan elämältäni. En oikein ollut sinut itseni kanssa. Olin sulkeutunut ja levoton. Löysin ihanan terapeutin.

Kiltti nuori nainen oppi ilmaisemaan myös vihaa ja surua. Laura huomasi yllättäen, että hän saa lisää ener­giaa, kun pystyy ilmaisemaan tunteita vapautuneesti.

Terapeutti iloitsi muutoksesta vuoden lopussa.

–Hän sanoi, että huomaatko, miten eri tavalla puhut nyt itsestäsi ja tunteistasi. En enää ulkoista tunteitani, vaan ne tulevat aidosti sisältä päin. Se oli iso oivallus. Olen nyt paljon enemmän läsnä kaikessa mitä teen.

Laura lisää, ettei hän tietenkään ole alle kolme­kymppi­senä valmis ja valaistunut ihminen. Matka jatkuu pienin askelin eteenpäin.

Lue myös: Opi sietämään ahdistusta

Terapiassa Laura käsitteli myös intersukupuolisuuttaan. Hän kävi läpi vanhoja lääkäripapereitaan ja äidin keräämää tietoa aiheesta.

Tuntui erikoiselta lukea itseä koskevia asiakirjoja, ­jotka oli kirjoitettu ulkopuolisen näkökulmasta: ”Vastaanotolle tulee 14-vuotias terve tyttö...”

Tuon tytön tarinasta tuli oma, iso osa persoonaa.

– Jotkin asiat tapahtuvat tarkoituksella. Uskon, että jonkinlainen maailman energia tai kohtalo johdattaa meitä. Tykkään pohdiskella ja ajatella tällaisia.

Tanssijan ammatti ei ole Suomessa helpoimmasta päästä. Kilpailu on kiivasta ja esiintymismahdollisuuksia rajalli­sesti.

Laura on ollut onnekas. Hän on tehnyt töitä alalla 17-vuotiaasta saakka. Rakkain tanssilaji on contem­po­rary jazz.

Tanssija haaveilee myös omista koreografioista, joita hän on jo tehnytkin jonkin verran. Olisi myös mielenkiintoista lähteä kokeilemaan siipiään ulkomaille.

Parhaillaan Laura harjoittelee Mamma mia -musikaalia varten. Hän on siinä ”front dance girl”. Ensi-ilta on toukokuussa.

Laura on keväällä mukana myös dokumenttissa, jossa käsitellään intersukupuolisuutta. Hän ei ole koskaan ­tavannut toista intersukupuolista ihmistä. Nyt sekin käy luontevasti.

Vuosi sitten tanssija aloitti uuden harrastuksen, Wushu-­kungfun. Se on kiinalainen itsepuolustuslaji. Lauran lahja­kas keho oivalsi nopeasti, mistä oli kysymys. Hän eteni alkeiskurssilta ripeästi eteenpäin. Korkeimmilla tasoilla taistellaan jo sapelin kanssa.

– Siihen en ole sentään vielä tarttunut!

Kaikista ammatillisista haaveista huolimatta Lauralla on yksi, paljon isompi unelma. Hän haluaa elää onnellisena.

– Suurin haaveeni on sisäinen rauha ja tasapaino. Ilman sitä millään ulkoisilla saavutuksilla ei ole merkitystä. ­Meriitit ja menestys ovat sen rinnalla aika pieni juttu.

26. lokakuuta vuonna 2017 oli merkittävä päivä Lauran elämässä. Hän latasi kotonaan Instragramiin postauksen, jossa kertoi, että on inter­sukupuolinen.

Kun teksti oli valmis, hän empi hetken. Sitten hän ­veti syvään henkeä ja painoi ­nopeasti kosketusnäytön painiketta ”jaa”.

– Tyrkkäsin kännykän kauemmaksi ja yritin olla katsomatta sitä. Mutta en malttanut kuin muutaman ­minuutin.

Ensimmäinen kommentti oli ystävältä. Teksti­kentässä luki lyhyesti: Arvostan. Pian viestejä sateli sadoittain.

Positiivisen palautteen vyöry laskeutui Lauran har­teille kuin lämmin huopa. Hienosti tehty! Osa kertoi omista kokemuksistaan: Olen samanlainen kuin sinä!

Laura halusi kertoa asiasta julkisesti, jotta se tulisi ­ihmisille tutuksi. 26.10. vietetään kansainvälistä inter­sukupuolisten päivää (Intersex Awareness Day).

Lauran äiti kertoi, että huomasi tyttäressään muutoksen postauksen jälkeen. Silmiin oli syttynyt uudenlainen valonpilke.

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 4/2018.