Kuvittele maailma, jossa itkuiset glittermeikit ovat kauniita ja Disney-prinsessat masentuneita. Lana Del Reyn samettinen ääni julistaa, että olemme syntyneet kuolemaan. Valaistus on vaaleanpunaista ja huumori mustaa. Jos saat kiinni tunnelmasta, olet todennäköisesti törmännyt sad girl -estetiikkaan.

Surullisen tytön someilmiö levisi 2010-luvun alussa, kun Instagram perustettiin ja Tumblr eli kultakauttaan. Nuoret, masentuneet tai melankoliaan taipuvaiset naiset löysivät somesta paikan purkaa niitä tunteitaan, joista on vaikea puhua julkisesti.

Sad girl -postaus voi olla esimerkiksi kuva, jossa pinkin taustan päällä lukee kimaltavilla kirjaimilla jotain surullista mutta söpöä, kuten: Tarvitsen ystäviä, jotka tajuavat, että minut pitää kutsua juhliin, vaikka en aio tulla.

”Olen saanut paljon lohtua surullisen tytön estetiikasta. Siinä on parantavaa huumoria: joku toinenkin on tuntenut tämän ja saanut sen ilmaistua nokkelasti. Se helpottaa”, Taika Mannila sanoo.

Mannila, 31, on taiteilija, kuvittaja ja DJ-duo D.R.E.A.M.:n toinen jäsen, joka alkoi viisi vuotta sitten purkaa tunteitaan Instagramissa #whatagirlfeelz-tunnisteella. Monet postauksista olivat puhdasta sad girliä, vaikka Mannila ei tietoisesti siihen pyrkinytkään.

Mannila rakastui Instagramiin: siellä muualla halveksitut asiat, kuten tyttöys, suuret tunteet ja kimallus, olivatkin tärkeitä ja tykkäämisen arvoisia.

”Löysin tyttöverkoston, jota olisin kaivannut jo nuoremmassa iässä.”

Elokuvaohjaaja Sofia Coppolan hailakan vaalenpunaisissa maailmoissa tyttöys on usein tärkeää ja haurasta, mutta samalla melankolia kuvataan vaarallisen kauniisti.

Virgin Suicides -elokuvan kuuluisin repliikki on puhdasta sad girl -estetiikkaa – ja 20 vuotta edellä aikaansa. Kun mieslääkäri ihmettelee itsemurhaa yrittäneelle teinille, miten niin nuori voi muka olla masentunut, tyttö vastaa: ”Selvästikään te ette ole ollut koskaan 13-vuotias tyttö.”

Elokuvassa nuoret naishahmot päätyvät itsemurhaan. Voiko kaunis kuoleman kuvaus olla haitallista? Kriitikoiden mukaan sad girl -estetiikka romantisoi masennusta, eivätkä passiiviset naishahmot sovi feministisiksi esikuviksi.

Feministiteoreetikko ja sad girl -taiteilija Audrey Wollen vastaa arvosteluun toteamalla, että nykyinen some-estetiikka uudelleenmäärittelee surullisen tytön käsitettä: tytöt ottavat surullisuuden omaan käyttöönsä.

”Onhan siinä riski, jos masentuneena viettää kaiken aikansa muiden masentuneiden seurassa. Silloin surusta tulee uusi normaali. Mutta vaarallisempaa on, jos nämä tarinat eivät saisi olla esillä”, Mannila sanoo.

Romantisoinnin sijaan surullisen tytön estetiikan tarkoituksena on purkaa mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa ja häpeää. Virgin Suicidesin lääkärikohtaus kolahti Mannilalle, joka on läpi elämänsä kuullut, etteivät hänen surulliset tunteensa ole tarpeeksi vakavia.

”Minulle on sanottu usein, että ei elämä ole niin vaikeaa, piristy. Internetissä sitä on vähemmän.”

Mannila haki apua ahdistukseensa ensimmäistä kertaa 19-vuotiaana, mutta onnistui aloittamaan terapian vasta yhdeksän vuotta myöhemmin. Sillä välillä hän haki vertaistukea ja lohtua somesta.

”Instagramiin on paljon helpompi päästä kuin terapiaan.”

Moderni ihannenainen ottaa rohkeasti tilaa itselleen, mutta Mannilaa ärsyttää ajatus siitä, ettei naiseus saisi olla myös ujoa ja surullista.

“En koskaan tuntenut kuuluvani niin sanotun Beyonce-feminismin piiriin. Sellaiseen, jossa tuulikone puhaltaa, eikä saa pyydellä anteeksi. Vaikka fanitan superstaroja, he ovat usein itsevarmoja tavalla, johon en koskaan pystyisi.”

On vapauttavaa ajatella, että melankolia ja julkinen epävarmuus ovat aktiivista kapinaa patriarkaatin ihanteelle, jossa vain vahvin pärjää. Mannilalle Instagramin vaaleanpunaiset kuvat antavat hallinnan tunnetta.

”Ei kauneus ole ainoastaan niiden etuoikeus, joilla on hyvä fiilis.”

Juttu on julkaistu aiemmin Trendissä.