Rakastan värejä, etenkin vaaleanpunaista ja herkullisia väriyhdistelmiä. Inspiroidun lastenhuoneiden ja prinsessaleikkien maailmoista. Voisin elää röyhelöissä ja tyllihameissa ja syödä jäätelöä joka päivä. Kai tämä on jatkoa lapsuuden prinsessaleikeille, joita leikimme hiekkalaatikolla siskoni kanssa äidin ompelemissa prinsessapuvuissa.

Näin ei ole ollut aina. Olin nuorempana todella ujo. Halujeni, mielipiteideni ja tunteideni ilmaiseminen oli minulle lähes mahdotonta.

Yhdestä asiasta olin kuitenkin varma. Olin kiinnostunut taiteesta ja tiesin jo varhain, mille polulle lähtisin. Koulussa kirjoitin ystäväkirjoihin, että minusta tulee taiteilija. Opiskelin ensin Turun Piirustuskoulussa ja sen jälkeen Kuvataideakatemiassa Helsingissä.

Valmistuttuani Kuvataideakatemiasta taiteen tekeminen kuitenkin loppui lähes kokonaan. Olin kärsinyt pitkään huonosta itsetunnosta ja pelännyt epäonnistumista koko opiskeluajan.

Olin myös todella epävarma ilmaisemaan itseäni väreillä. Kotini ja pukeutumiseni pääväreinä olivat musta ja beige. Taiteenikin oli mustavalkoista. Tein pehmeitä hahmoja, jotka ilmaisivat tunteita, joita en osannut itse ilmaista.

Tarvitsin taukoa. Surffailin Euroopassa ja etsin omaa ääntäni. Matkalla kokemani asiat ja tapaamani ihmiset muuttivat minua ja kasvattivat itsevarmuuttani selvittää, mistä pelkoni kumpuaa.

Kun palasin Suomeen, vein loppuun mustavalkoisen taidemaailmani työstämällä siitä Huuto-työpajan. Siinä osallistujat ompelivat huuto­napin, joka ilmaisi kantajansa puolesta vaiettuja asioita, kuten turhautumista ja pelkoja.

Samalla itselleni tapahtui jotain. Lapsuudessa kokemani turvattomuuden tunne ja sen aiheuttamat pelon ja häpeän tunteet jäivät taakse ja pystyin ensimmäistä kertaa elämässäni olemaan oma itseni. Silloin myös värit tulivat elämääni.

Olen esteetikko. Rakastan kauniita asioita ja haluan ympäröidä niillä itseni. Kotini, taiteeni ja pukeutumiseni on kuin suuri taiteellinen kokonaisuus, elävä performatiivinen installaatio, jossa kaikki osa-alueet tukevat toisiaan ja kaikella on paikkansa.

Käytän värejä rohkeasti niin pukeutumisessa, sisustuksessa kuin taiteessani. Värit ovat minulle keino ilmaista itseäni ja luovuuttani. Ne tuovat minulle iloa, energiaa ja vapauden tunteen. Välillä tuntuu, etten vain näe värejä, vaan koen ne fyysisesti. Muotojen ja värien yhdisteleminen on kuin leikkiä, jossa ei lopulta ole vääriä ratkaisuja.

Kannan helposti maailman tuskaa harteillani, ja siksi yritän aina vaikeidenkin asioiden äärellä löytää edes hitusen myönteisyyttä, jotain mikä pitää pinnalla. Värit auttavat myös siinä.

Seinäveistosteoksissani tavoittelen kepeyttä, iloa ja vastapainoa maailman joskus kovin rankalle todellisuudelle.

Pidän leikkisyydestä enkä halua viettää päivääkään niin, ettei siinä olisi edes hiven naurua. Kaiken leikin ja naurun keskellä vaadin itseltäni todella paljon: täydellisyyttä ja kokoaikaista paremmaksi ihmiseksi kasvamisen kokemusta ja toteutusta.

Tulevaisuuden suurin tavoitteeni on päästää irti elämän hallitsemisesta, löytää kauneus keskeneräisyydestä, täydellisyys epätäydellisyydestä ja hyväksyä itseni ilman paremmuudentavoittelun taakkaa.

Nautin pukeutumisesta, kodin sisustamisesta ja taiteen tekemisestä, mutta tunnen vastuuta ilmastokriisistä ja luonnon monimuotoisuuden kadosta.

Vaatteeni ja iso osa kotimme tavaroista on ostettu kierrätettynä. Harkitsen uusia ostoksia pitkään ja yritän löytää kaiken aina ensin käytettynä, ennen kuin suuntaan kaupoille.

Käytän myös mielikuvitusta ja luovuutta sisustamisessa. Jos olen nähnyt jossain jotain, minkä haluaisin, etsin kirpputoreilta jotain, mikä muistuttaa näkemääni asiaa tai minkä pystyn muokkaamaan haluamakseni. Rakastan aarteenetsintää, ja leikin sitä kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa.

Luonto on minulle tärkeä voimavara. Olen lapsesta asti liikkunut paljon luonnossa, ja jo usean vuoden ajan olen kasvattanut itselleni ja puolisolleni ruokaa isäni pelloilla.

Rakastan peltotyöskentelyä, rikkaruohojen nyppimistä ja harventamista.

Pellolla ollessani pystyn päästämään hetkeksi irti kaikesta muusta, ajatukset hiljenevät ja silloin vain olen.

Yksi elämäni tärkeimmistä asioista on ehdottomasti ollut se, että olen saanut kasvaa ympäristössä, jossa olen voinut kasvattaa kasveja sekä nähdä ja ihmetellä, miten pienestä siemenestä kasvaa ravintoa.

Muutama vuosi sitten opiskelin puutarhuriksi. Oli vapauttavaa päästä hetkeksi taidekuplan ulkopuolelle. Opiskelu antoi uusia kokemuksia ja näkökulmia elämään ja taiteeseen.

Taiteilijan ja puutarhurin työssä on yhtäläisyyksiä. Molemmissa on tiettyä epävarmuutta ja asioita, joihin ei pysty itse vaikuttamaan. Kuvataiteilijana pitää hyväksyä hylätyksi tuleminen ja säilyttää silti usko itseensä ja tekemiseensä. Sama pätee ruuan viljelyyn. En voi vaikuttaa säähän ja ilmastoon, joten sato joko onnistuu tai ei.

Pitää osata päästää irti hallinnasta, olla hetkessä ja säilyttää usko tulevaan.”

Juttu on julkaistu Trendissä 2/2023.