Aurinko on vasta kiivennyt taivaalle lämmittämään alkusyksyn kuulasta aamua, kun Vappu Pimiän kännykkä piippaa: En ehdikään tasalta. Nähdään viisi yli seitsemän.

Tekstiviesti on Kirsi Alm-Siiralta. Kuutta yli, Vappu vastaa ja kiskoo lenkkitossuja jalkaan kotinsa eteisessä. Kahdeksan yli siellä, Kirsi kuittaa.

Kello on 7.09, kun ystävykset hölköttelevät toisiaan vastaan kotikulmillaan Helsingin Ullanlinnassa.

Ensin halataan, sitten Vappu moiskauttaa suukon Kirsin poskelle. Sen jälkeen otetaan kännykät esiin ja tehdään jokaviikkoisesta yhteistä juoksulenkistä lyhyt Insta­gram-päivitys:

– Huomenta ruususet, vaaleaveriköt tervehtivät someseuraajiaan. Molempien silmissä on ripsivärin sijaan unihiekkaa.

Pastellinsävyiset kivitalot jäävät taakse, kun naiset lähtevät hölkkäämään kohti merenrantaa ja seitsemän kilometrin pituista reittiä. Vappu pyytää Kirsiä hidastamaan tahtia. Kuulumisten vaihtaminen on yhtä tärkeää kuin kuntoilu.

– Jaamme toisillemme kaiken, elämän koko kirjon: puhumme niin menetyksistä, peloista ja rakkaudesta kuin iltapuvuista, ripsiseerumeista ja somepäivityksistäkin, ystävykset kertovat.

– Yhteisen lenkin jälkeen minusta tuntuu usein siltä kuin olisin ollut terapiassa, Kirsi jatkaa.

Minuuttiaikataulu kertoo siitä, että naiset kunnioittavat toistensa aikaa.

Vappu, 43, työskentelee juontajana ja yksityisyrittäjänä, Kirsi, 47, uutis­ankkurina, ryhmäliikuntaohjaajana ja sivutoimisena yrittäjänä. Molemmilla on kaksi tytärtä, laaja ystäväpiiri ja monenlaisia liikuntaharrastuksia. Päivät ovat täysiä ja jos aikataulut elävät, niin kuin ne usein tekevät, siitä on kohteliasta ilmoittaa.

Tosin kerran Kirsi nukkui pommiin ja myöhästyi aamulenkiltä tunnin. Siitä selvittiin anteeksipyynnöllä, kuten myös silloin, kun Vappu unohti Kirsin syntymäpäivän. Pikkujutut eivät nakerra välejä, kun toinen on paljon enemmän kuin pelkkä lenkkikaveri.

Vapulla oli paplarit päässä ja häämeikki tekeillä, kun naiset kohtasivat ensimmäisen kerran ­ohimennen ­helsinkiläisessä kampaamossa 2006. Ystävyys alkoi kuusi vuotta myöhemmin. Vappu oli jo silloin eronnut ensimmäisestä avioliitostaan ja saanut hiljattain esikoistyttärensä nykyisen aviomiehensä Teemu Huuhtasen kanssa.

Kirsin ja hänen silloisen miehensä Kalle Siiran esikoinen oli nelivuotias ja kuopus juuri syntynyt. Lähes naapureina asuvat äidit alkoivat tehdä yhdessä vaunulenkkejä.

– Löysimme toisistamme sielunsiskot. Kuuntelemme molemmat herkällä korvalla intuitiotamme. Jos toinen tuntuu luotettavalta, uskallamme olla avoimia, Kirsi ja Vappu kertovat.

Kun vauvat kasvoivat, vaunut vaihtuivat juoksulenkkareihin. Lenkeistä tuli ystävysten omaa aikaa.

Kirsiä ja Vappua yhdistää intohimoinen suhde työhön. Kumpikin tuntee olevansa rakastamassaan kutsumusammatissa. Kaikki eivät sitä ymmärrä.

Kun Kirsi palasi ensimmäiseltä äitiyslomaltaan neljän kuukauden jälkeen uutisankkuriksi, osa hänen tuttavistaan arvosteli ratkaisua. He kysyivät Kirsiltä, rakastaako hän uraansa enemmän kuin lastaan. Tämä teki aluksi töitä parina päivänä viikossa.

– Vapun kanssa en joutuisi koskaan käymään tällaista keskustelua. Meille kysymys äitiyden ja uran yhdistämisestä on absurdi. On itsestään selvää, että nainen voi saada molemmat, Kirsi sanoo.

Ystävykset ovat puhuneet paljon myös jaksamisesta ja levon merkityksestä.

–Teemme molemmat paljon ja joskus liikaa. Silloin kehotamme toisiamme hiljentämään vauhtia, vaikka peilistä katsoo takaisin samanlainen työmyyrä, Vappu jatkaa.

Hänen mielestään Kirsi ei aina ymmärrä, kuinka hyvä ja arvostettu tämä alallaan on. Siksi Vappu on opettanut ystävälleen jämäkkyyttä ura-asioissa.

– Keskustelemme avoimesti rahasta. Usein Vappu kehottaa minua laittamaan palkkiopyyntööni nollan lisää. Sanotaan, että miehet saavat enemmän palkkaa, koska he kehtaavat pyytää. Väitettä ei pidä yleistää. Vappu ei mene nöyristelemään yhteenkään palkkaneuvotteluun. Tarvitsen sellaisen ihmisen kirittämään minua, Kirsi sanoo.

Mutta jaetaan lenkillä muutakin kuin uravinkkejä.

– Taidan erota, Kirsi tunnusti Vapulle noin vuosi sitten alkusyksyllä. Silloinkin oltiin juoksulenkillä ­rannalla.

Vappu oli hiljaa ja antoi ystävänsä puhua. Kirsin avioliiton tilanne ei tullut hänelle yllätyksenä, sillä he ovat aina uskoutuneet toisilleen rehellisesti. Avioeron kokenut Vappu tiesi, että eniten ystävä kaipaisi kuuntelemista.

– Vappu osaa nähdä asioita monelta kantilta. Hän ei kuitenkaan koskaan tuputa neuvojaan. Hän aistii, milloin kannattaa olla vain läsnä, Kirsi sanoo.

Tarvittaessa kumpikin uskaltaa kertoa kaunistelematta mielipiteensä. Vapun puolisolla Teemulla oli muutama vuosi sitten työelämässä raskas vaihe, joka ­heijastui ­parisuhteeseen. Kun Vapulla oli avioliitossaan vaikeaa, Kirsi yritti saada ­ystäväänsä näkemään ristiriidat myös puolison näkökulmasta.

– Kirsi sanoi suoraan, että puolisokin on välillä kovilla minunlaiseni vahvan ja itsepäisen ihmisen kanssa. Arvostan rehellisyyttä, Vappu kertoo.

Hän taas on herätellyt ystäväänsä suorin sanoin silloin, kun tämä ei ole pitänyt tarpeeksi tiukasti kiinni rajoistaan.

–Kirsi kääntää vielä toisen posken sen jälkeen kun häntä on lyöty henkisesti. Tätä piirrettä minun on vaikea ymmärtää hänessä. Nuorempana katsoin itsekin huonoa kohtelua mutta olen oppinut pitämään puoleni. Nykyään minua ei kohdella kaltoin, ei työelämässä eikä ihmissuhteissa, Vappu toteaa.

Neuvoja annetaan tasapuolisesti.

– Vaikka Vappu on minua nuorempi, joissakin asioissa hän on käynyt enemmän elämänkoulua kuin minä, Kirsi huomauttaa.

Luottamus on Vapulle ja Kirsille tärkeintä. Ystävän salaisuudet pidetään ja toisen menestyksestä iloitaan.

– Toisen saavutuksia voi ihailla ja niistä voi inspiroitua, mutta kateus ei kuulu ystävyyteen, he painottavat.

Kirsin mielestä Vapussa on parasta lojaalius ja häpeämättömyys. Tämä tunnustaa ystävälleen mehevimmätkin mokansa, joista ei kehtaa julkisesti puhua.

Vappu arvostaa Kirsissä erityisesti porilaista jämptiyttä ja hillitöntä huumorintajua. Tämä on yhteisissä hetkissä täysillä läsnä ja hersyvän hauskaa seuraa.

– Mikset sano, että parasta minussa on helvetin hyvä ulkonäköni? Kirsi heittää ja purskahtaa nauruun.

Vapun mielestä juuri tässä he ovat keskenään erilaisia. Kirsi muistaa usein mainita, että näyttipä ystävä hyvältä eilen televisiossa.

– Kehuminen on ihana tapa. Yritän opetella sitä itsekin, Vappu sanoo.

Repiviä riitoja kaksikon välillä ei ole ollut. Molemmat ovat sen verran joustavia, että arjen vastoinkäymisistä selviydytään puhumalla.

Erilaiset elämäntilanteet eivät ole lyöneet kiilaa ystävysten väliin. Vappu elää uutta kuherruskautta avioliitossaan. Kirsin lähes 20 vuotta kestänyt avioliitto päättyi tammikuussa.

– Arjessamme on edelleen paljon samaa: elämme ruuhkavuosia ja molempien lapsiluku on täynnä, Kirsi miettii.

Vapun esikoinen Viola on nyt yhdeksänvuotias, kuopus Selma kuusi. Kirsin esikoinen Stella on 13-vuotias, kuopus Patricia kahdeksan.

Vappu kuvailee elämänvaihetta seesteiseksi. Hänellä on ihana perhe, läheisiä ystäviä, kiinnostavia töitä ja unelmia, joita tavoitella. Myös Kirsillä on levollinen olo.

– Tuntuu vähän hassulta sanoa näin pian eron jälkeen, että minulla on hyvä olla. Tunnen, että perhe- ja työelämäni ovat tasapainossa, Kirsi sanoo

– Itsenäistyminen pitkän parisuhteen jälkeen on myös vaikeaa. Ihaninta on oman identiteetin herääminen.

Kirsin sinkkuelämä on tuonut ystävyyteen uuden mausteen.

– Lenkillä sanon Kirsille usein, että mennään jo sinun kuulumisiisi, sillä minun ovat tylsempiä, Vappu kertoo.

– Hän kannustaa minua ottamaan vapaudestani ilon irti, Kirsi jatkaa.

Vappu vakavoituu muistellessaan omia avioeron jälkeisiä vuosiaan. Ne olivat vauhdikkaita mutta eivät aina ­helppoja. Itsenäistyminen pitkän parisuhteen jälkeen on myös vaikeaa. Ihaninta on oman identiteetin herääminen.

– Eron jälkeen voi alkaa uusi kukoistus, molemmat tietävät.

Sen Vappu näkee nyt ystävässään.

–Kirsissä on elämän­iloa ja itsevarmuutta. Hänellä on pilkettä silmäkulmassa. Se ei tarkoita tietenkään sitä, että pitäisi juosta treffeiltä toisille. Pitkän liiton jälkeen on mukava nauttia positiivisesta huomiosta ja keskittyä rauhassa siihen, mitä elämältä haluaa, Vappu sanoo.

Hän on silti rohkaissut ystäväänsä liittymään nettideittailupalvelu Tinderiin. Sille tosin ei ole ollut tarvetta, sillä vientiä olisi muutenkin.

–Nuoret, hyvännäköiset miehet piirittävät häntä, Vappu kuvailee tohkeissansa.

Kirsi toppuuttelee suorapuheista ystäväänsä. Hän kuitenkin myöntää, että miehet uskaltavat lähestyä, eikä se tunnu pahalta.

Kymmenen tyylikästä leidiä on kokoontunut illalliselle helsinkiläiseen ravintolaan.

Bilemekkoihin ja korkokenkiin pukeutuneiden naisten laseissa kuplii samppanja. Yhteinen illanvietto on aina juhla.

Muutamia kertoja vuodessa Vappu kutsuu ystäviään yhteisen pöydän ääreen herkuttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Meno äityy riehakkaaksi heti sen jälkeen, kun hän on kohottanut maljan ja toivottanut kaikki tervetulleiksi.

Siksi hän varaa heille aina oman kabinetin. Jutut ovat sen verran äänekkäitä ja roiseja, että ne kannattaa kertoa suljettujen ovien takana.

Kirsi oli sopinut samaksi illaksi treffit, mutta niille ehtii vielä illallisen jälkeen. Ystävät menevät tärkeysjärjestyksessä tärskyjen edelle.

Kun viimeiseksi ruokalajiksi tarjoiltu mutakakku on nautittu, Kirsi kiittää riemukkaasta illasta, iskee Vapulle vaivihkaa silmää ja kertoo seurueelle lähtevänsä ”ulkoiluttamaan koiraa”.

Vappua hymyilyttää. Hän tietää täsmälleen, mitä sydän­ystävä tarkoittaa.