Kun laulaja Suvi Teräsniska uupui, hän ymmärsi, että tarvitsee rajoja ja rauhaa voidakseen hyvin. Nyt hän opettelee olemaan ylpeä urastaan ja sanoittamaan tunteitaan ääneen – ja sen hän on aloittanut keikkalavoilta.
Tänään väsyttää. Niin laulaja Suvi Teräsniska, 36, saattaa nykyään sanoa, kun hän nousee lavalle.
Suvi on tehnyt hiljattain konserttisalikiertueen ja käynyt 23 paikkakunnalla. Kiertueen aikana hän on itkenyt, kun on itkettänyt, ja kertonut yleisölle suoraan esimerkiksi jännityksestään ja väsymyksestään.
Rehellisyys on vienyt lähemmäs ihmisiä, Suvi ajattelee.
”Väsymyksen ääneen sanoittaminen on ehkä myös sitä, että pyydän apua yleisöltä. Tsempatkaa minua nyt. Ärsyttäisi, jos pitäisi esittää, että asiat ovat koko ajan tosi hyvin.”
Suvi on itkenyt niin lentokoneessa, junassa kuin somessakin, ja vaikka ihmiset joskus tunnistavat julkisella paikalla, itkeminen ei ole koskaan hävettänyt häntä. Hän uskoo, että jos tunteita ei näytä, ne patoutuvat.
”Kaikki me tunnemme iloa, surua ja väsymystä. Jos näytän suruni somessa, saan välillä viestejä, että miksi jaat tämänkin täällä ja etkö jo pääse yli jostakin menetyksestä. Miksi pitäisi päästä? Eihän kukaan rajaa sitäkään, kuinka kauan saa olla iloinen”, Suvi sanoo.
Suvi on huomannut, että moni on ollut kiitollinen, kun hän on puhunut ikävästään.
”Kun näyttää haavoittuvuutensa, antaa mahdollisuuden empatialle. Jos aina kääntää kaiken sisäänpäin, ei koskaan saa tukea suruun.”
Suvi on harjoitellut keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden sietämistä paitsi lavalla, myös arjessaan. Teema on vahvasti läsnä myös hänen uudessa Rikki mutta riittävä -kappaleessaan.
”Elämässäni ei ole ollut valtavan mustia vaiheita, mutta olen saanut pari vuotta sitten keskivaikean masennuksen diagnoosin. Käyn terapiassa, jotta pysyn työkykyisenä ja jotta asiat eivät kasaannu liikaa.”
Emme tule koskaan valmiiksi, Suvi tietää.
”Pystyn jo vähän nauttimaan siitä, että elämä on jatkuvaa muutoksen sietämistä. Aina ei voi olla kiva päivä.”
Huijarisyndrooma on ollut Suvin tuttava pitkään. Hän on kärsinyt siitä, vaikka takana on pitkä ura.
Suvi on julkaissut 13 albumia, joita on myyty yhteensä puoli miljoonaa kappaletta. Hänen tunnetuimpia kappaleitaan ovat Hento kuiskaus, Täydellinen elämä ja Jos menet pois. Monet muistavat hänet myös Vain elämää ja Elämäni biisi -ohjelmista.
Suvi on pelännyt, ettei ole suosionsa arvoinen, ja tuntenut epävarmuutta siitä, ettei ole tehnyt itse kappaleitaan.
”Olen kamppaillut itsetuntoni kanssa, mutta pikkuhiljaa nokka alkaa kääntyä itsensä hyväksymisen tielle. Olen tällainen ja tällaisena riittävä.”
Uusi asenne on vaatinut miellyttämisestä luopumista.
”Artisti-imagoni on sellainen, etten juuri aiheuta rajuja kannanottoja tai saa vihaviestejä somessa. Siitä tulee helposti illuusio, että kaikki tykkäävät siitä, mitä teen, vaikka eivät todellakaan tykkää. Olen oppinut pikkuhiljaa, että ei tarvitse tykätäkään. Olen lopettanut hyväksynnän hakemisen.”
Oma epätäydellisyys on ollut helpompi hyväksyä, kun on ymmärtänyt, että täydellisyys on itse asiassa aika tylsää, Suvi miettii. Kun hän kuuntelee musiikkia, häntä koskettavat eniten artistit, jotka näyttävät tunteensa, eivät ne, jotka suoriutuvat teknisesti täydellisesti.
”Minua kiehtoo inhimillisyys. Céline Dionistakin tuli minulle kiinnostava hahmo, kun hänelle tuli terveyshuolia. Kun hän niiden jälkeen nousi olympiarenkaiden alle ja lauloi mestarillisesti, minulla oli ihokarvat pystyssä.”
”En sano, että ASMR on pelastanut elämäni, mutta on ollut ihana löytää joku juttu, joka rauhoittaa.”
Ei ole ihmekään, että Suvia on viime vuosina väsyttänyt. Hän tekee paljon töitä, ja kiertuepäivät venyvät helposti kymmentuntisiksi.
Ennen jokaista keikkaa Suvi roudaa esiintymisvaatteensa, järjestää tarjoilut backstagelle, valmistelee fanituotteet myyntiin ja tekee soundcheckin. Keikan jälkeen on usein nimmaritilaisuus.
Joskus Suvi tekee enemmänkin kuin olisi tarpeen.
”Toivon, että Kajaanin Kaukametsän salin bäkkärin keittiönkaapit ovat edelleen siinä järjestyksessä, johon ne laitoin. Sanoin keikalla mukana olleelle ystävälleni, että en voi keittää edes kahvia, kun nämä kaapit näyttävät tältä. Pyyhin ja pesin ne kaikki. Järjestin kupit ja etsin teepusseille rasiat.”
Päivinä, joina ei ole keikkoja, Suvi tekee kirjanpitoa, lukee sähköposteja, pakkaa bändipaitoja autoon, nimmaroi levyjään ja pesee keikkavaatteitaan, sukkahousujaan ja meikkisiveltimiään.
Joskus keikan jälkeinen adrenaliini ottaa vallan ja kierroksia on vaikea pysäyttää. Kun pitäisi nukahtaa, päässä pyörivät veroilmoitus, lasten kouluasiat ja bänditreenien aikataulut.
Silloin Suvi laittaa kuulokkeet korville ja ASMR-videon pyörimään. Se rauhoittaa häntä niin paljon, että uni tulee saman tien.
”En sano, että ASMR on pelastanut elämäni, mutta on ollut ihana löytää joku juttu, joka rauhoittaa.”
Eniten Suvi pitää videoista, joissa on juoni ja joissa puhutaan rauhallisella äänellä. Ollaan kampaajalla, leivotaan, tai mitataan verenpainetta.
”Kun aloin katsoa ASMR-videoita, sain samanlaisia hyvän olon väreitä kuin lapsena, kun joku kampasi hiuksiani. Yhdistän videoista saamani hyvän olon tunteen vieläkin lapsuuteen.”
Vuosikausien keikkailu vaati veronsa alkuvuonna 2023. Suvi uupui, sai masennusdiagnoosin ja meni terapiaan. Hän kaipasi aikaa itselleen ja perheelleen, joten hän perui kevään keikat.
”Taustalla oli aviokriisi, mutta oli se myös henkilökohtainen kriisin ja kasvun paikka. Tajusin, että minun ei tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa ja saavutettavissa.”
Terapiassa Suvi on käsitellyt esimerkiksi elämänsä menetyksiä, kuten rakkaan mummonsa kuolemaa.
”Olemme puhuneet terapiassa myös kiltteydestä ja siitä, mihin piirrän rajani. Sitä olen nyt harjoitellut.”
Rajojen vetäminen tarkoittaa Suville esimerkiksi sitä, että hän kuuntelee aiempaa tarkemmin jaksamistaan eikä enää ota kaikkea hoidettavakseen. Esimerkiksi kesällä 2024 Suvi ei tehnyt ollenkaan keikkoja, koska halusi viettää aikaa lastensa kanssa.
”Ajattelin, että minulle tulisi fomo, paitsi jäämisen pelko, mutta ei tullut sekunniksikaan. Sain seurata kukkien kasvua, maalata mökkiä ja tehdä asioita juuri siinä tahdissa kuin itsestä hyvältä tuntui.”
Välillä Suvista on ollut vaikeaa ja pelottavaakin sanoittaa tarpeitaan muille.
”Olen äärimmäisen huono nostamaan epäkohtia pöydälle ja välttelen konflikteja viimeiseen asti. Ehkä se johtuu siitä, että pelkään, että saan kynsilleni”, Suvi sanoo.
”Vaikka pystyn keikalla sanomaan, että minua väsyttää, kotona tunteiden sanoittaminen ei välttämättä onnistukaan. Opettelen olemaan myös kotona avoimempi.”
Työssään Suvi on esihenkilöasemassa ja stressaa usein siitä, että onhan muilla työryhmän jäsenillä kaikki hyvin. Keväällä 2023 hän päätti laittaa etusijalle brändin nimeltä Suvi Teräsniska ja sanoi bändilleen, että voisi luvata töitä kevään 2024 loppuun asti. Sen jälkeen hän alkaisi tehdä töitä projektiluontoisemmin, ja kuhunkin projektiin kasattaisiin oma työryhmänsä.
”Yksi työryhmäni teknikko on sanonut minulle 15 vuotta, että muista Suvi katsoa, kenen nimi ja kuva keikkajulisteessasi on. Tämä on sinun juttusi. Sinulla on velvollisuuksia mutta myös vapaus valita, mitä teet ja kuinka vähän tai paljon teet. Kenenkään muun ei kuulu tehdä sitä päätöstä sinun puolestasi.”
Vaikka itsensä kuunteleminen on ollut pelottavaa, siitä on seurannut hyviä asioita. Tällä hetkellä Suvi ei ole sidoksissa yhteenkään työyhteisöön.
”Saan tehdä erilaisia juttuja, ja ne kaikki tuntuvat kiinnostavilta ja ihanilta. Ensi vuonna voin tehdä jotain toisenlaista. Se on ollut hirveän vapauttavaa.”
”Joku sanoisi, että pakenen jotain legopalikoiden taakse. Enemmän kyse on siitä, että jos jokin jännittää tai ahdistaa, legojen järjestely rauhoittaa.”
Pedantti. Perfektionisti. Himodymottaja. Niin Suvi itseään kuvailee. Hän on tehnyt tarranimilaput kotonaan kaikkeen mahdolliseen hiusharjasta vaatelaatikoihin.
Joskus kun 10-, 8- ja 6-vuotiaat lapset lähtevät aamulla kouluun ja päiväkotiin, Suvi istahtaa leikkihuoneen lattialle ja alkaa lajitella legoja. Siniset yhteen, punaiset toiseen ja keltaiset kolmanteen laatikkoon.
Legojen järjestely tuo hallinnan tunnetta.
”Joku sanoisi, että pakenen jotain legopalikoiden taakse. Enemmän kyse on siitä, että jos jokin jännittää tai ahdistaa, legojen järjestely rauhoittaa. Saan suurta tyydytystä siitä, kun kaikki on laitettu paikoilleen.”
Lapsena Suvi oli usein isovanhempiensa luona hoidossa. Vaari osti häntä varten keittiön kaappiin Kinder-munia ja pillimehuja. Suvi järjesteli yllätysmunista tulleet kilpikonnat ja krokotiilit tarkkaan järjestykseen, ja vaari silitti foliopaperit yllätysmunan kuorella sileiksi.
”Rakastin sitä, kun foliopaperit kiilsivät. Minulla oli niillekin tarkka järjestys. Joku varmaan sanoisi, että se on jokin nepsyoire, mutta aika monella luovalla ihmisellä on samankaltaisia piirteitä.”
Epäjärjestyksen sietäminen on Suville vaikeaa. Kotona limut ovat jääkaapissa logopuoli eteenpäin, ja vaatteensa ja kenkänsä Suvi on järjestänyt värijärjestykseen.
Suvi uskoo, että järjestely on hänen tapansa hallita elämää. Työssä on paljon asioita, joihin hän ei voi vaikuttaa, ja siksi on palkitsevaa, kun edes johonkin voi.
”Kohtaan joka päivä erilaisia ihmisiä, takahuoneita ja keikkalavoja. Olosuhteet harvoin ovat juuri sitä, mitä toivoisi tai olettaisi. Epäsäännöllisen elämänrytmin vastapainoksi minulle tekee tosi hyvää laittaa kahvikupit niin, että niiden korvat osoittavat samaan suuntaan.”
Kun Suvi perui kiertueensa keväällä 2023, hän pakkasi lapset autoon ja ajoi Oulusta lapsuusmaisemiin Kolariin. Siellä hän istui moottorikelkan rattiin, teki rieskaa isän kanssa ja katseli lintulaudan elämää mummun ikkunasta – ja nautti joka hetkestä.
Silloin, kun Suvi ei ole Kolarissa, hän kaipaa sinne jatkuvasti. Varsinkin isän vanhempien kotipaikkaan liittyy valtavasti onnellisia lapsuusmuistoja.
Viime aikoina Suvi on käynyt läpi 91-vuotiaan mummunsa lakanavarastoja ja kysellyt, mikä menee perinnönjaossa kenellekin. Hän haaveilee, että ostaisi vielä joskus vanhan tehtaanjohtajan talon lapsuudenkotinsa naapurista.
”Kolari on minulle maadoittumisen keskus. Missään muualla uni ei tunnu yhtä levolliselta ja syvältä.”
Moni asia Suvin elämässä on mennyt uran ehdoilla. Kun hän haaveili perheen perustamisesta, hän pohti, milloin lasten olisi hyvä tulla ja mitä töitä hän voisi minkäkin ikäisen lapsen kanssa ottaa vastaan.
”Hääpäiväkin valittiin sen mukaan, minä viikonloppuna on vähiten festivaaleja. Elämä on määräytynyt minun aikataulujeni mukaan, ja se on vaatinut suurta ymmärrystä puolisoltani.”
Artistiuralla kaikki asiat tapahtuvat julkisuuden valokeilassa. Sen vastapainoksi Suville on tärkeää, että elämässä on jotain muutakin.
”Suuri perheeni, kaikki sukulaiset ja rakkaat ihmiset. Rakastan sitä, kun kokoonnumme jouluna, pääsiäisenä ja juhannuksena yhteen. Mietin jo nyt, että kesällä 2026 en halua tehdä juhannuskeikkoja vaan olla heidän kanssaan.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 6/2025.
