Yhteen Minigrip-pussiin pienet napit, toiseen keskikokoiset ja kolmanteen isot. Ompelutarvikkeiden järjestäminen hoituu laulaja Suvi Teräsniskalta samalla, kun hän katsoo aviopuolisonsa Simo Aallon kanssa sohvalla televisiota: Netflixistä Bonesia, The Crownia tai Breaking Badia tai dvd-levyiltä Housen tai Ally McBealin vanhoja jaksoja.

Arki-illan puuhastelu oululaisessa omakotitalossa kuvastaa Suvin, 32, luonteenlaatua. Hän on menestynyt iskelmälaulaja mutta myös vaimo ja kolmen pienen pojan äiti, joka rakastaa järjestystä.

Siksi Suvin ja Simon vaatteet on lajiteltu väreittäin kaappiin. Kodinkoneiden käyttöohjeet Suvi on mapittanut niin, että suomenkielisten tekstien kohdalla pilkottavat neonväriset tarralaput.

Laadukkaille ja vähän huonommille hiuslenkeille hänellä on omat pussukkansa. Eihän niitä voi sekaisin laittaa.

”Olen ollut tarkka ja järjestelmällinen aina. Lapsena pikkuautoni olivat pöydällä siisteissä riveissä väreittäin. Muovisille leijonille, virtahevoille ja alligaattoreille oli omat paikkansa. Seuraan kauhulla omien lasteni leikkien kaaosta ja lasken hiljaa kymmeneen. Pieniä muovihahmoja on joka nurkassa. Yksikään talouteni miespuolinen henkilö ei löydä mitään, vaikka tavara olisi nenän edessä”, Suvi Teräsniska sanoo.

Siisteydellä on hänelle syvällinen merkitys.

”Kun siivoan, järjestän samalla elämääni. Välillä tosin mietin, voisinko käyttää ajan johonkin tuottavampaan.”

Tuottavuudesta Suvilla ei ole ollut pulaa. Hän on julkaissut urallaan kymmenen albumia, joista lähes jokainen on myynyt yli platinarajan. Yhdestoista albumi ja kolmas joululevy Tämä maailma tarvitsee joulun ilmestyi marraskuun alussa 2021. Muun muassa Iskelmä-Finlandialla palkittu Suvi on ollut toistamiseen mukana Vain elämää -televisiosarjassa tänä syksynä.

Kolmikymppisenä hän on saavuttanut urallaan lähes kaiken mahdollisen, vai onko?

”En ole koskaan pitänyt itseäni tähtenä tai käyttänyt itsestäni nimitystä taiteilija. En koe olevani sellainen. Olen laulaja.”

”Vasta aivan viime vuosina olen oppinut arvostamaan osaamistani aiempaa enemmän. Silti tunnen edelleen epävarmuutta ja ajattelen, että pian kaikki varmasti huomaavat, etten osaa mitään. Huijarisyndrooma nostaa silloin päätään.”

Sellaisina hetkinä on vaikea muistaa, että yleisö rakastaa häntä ja muut artistit kutsuvat häntä suomalaisen iskelmän kuningattareksi. Toisaalta tavallisuus on Suvin supervoima.

”Tuntuu hyvältä, kun ihmiset kehuvat ja musiikkini liikuttaa heitä. Haluan silti säilyttää tietyn maanläheisyyden. Voin esiintyä yhtä lailla isolla urheiluareenalla Helsingissä kuin pienessä yökerhossa Kauhavalla. Olen lavallakin tavallinen perheenäiti.”

”Kotiminässäni ja esiintyjäminässäni on paljon samaa. Siksi pyrin näyttämään somessa arkeani ja artistiuden kaikki puolet. Se ei ole pelkkää gloriaa.”

Suvi Teräsniska on ollut aina päämäärätietoinen, mutta kilpailuhenkisyyttä hänestä ei juuri löydy. Joskus hän on tuntenut kateutta mutta myös oivaltanut, ettei muiden onnistuminen ole pois itseltä.

”En tavoittele sellaista suosiota kuin esimerkiksi Antti Tuiskulla on. Huippu on kapea, ja se voi olla myös ahdistava paikka. En halua joutua urallani tilanteeseen, jossa ajattelisin, että kaikki on jo koettu ja jäljellä on vain uran lopetus.”

Suvi oli 16-vuotias, kun hän otti Yö-yhtyeen kotisivujen vieraskirjan kautta yhteyttä bändin perustajaan ja keulakuvaan, edesmenneeseen Olli Lindholmiin, ja tarjoutui bändin taustalaulajaksi. Mistä ihmeestä löytyi sellainen rohkeus ja pokka?

”Olin silloin itse asiassa ujo. Mutta olin myös päättäväinen ja haluni esiintyä oli kova. Osittain yhteydenotto oli erään ystäväni ansiota. Hän näki minussa palon ja lahjakkuuden ja patisti toteuttamaan aikeeni.”

Olli vastasi Suvin viestiin, että jos uskallat tulla, niin tervetuloa. Suvi meni yhtyeen Oulun-keikalle, lauloi ja sai paikan taustalaulajana. Suvi ja Olli ystävystyivät, ja vuosien aikana heistä tuli sielunkumppanit.

Viimeisinä vuosina he viestittelivät päivittäin, pitkiä puheluita soitettiin pari kertaa viikossa. Kun Suvilla oli murheita, hän turvautui Olliin. Ja tämä osasi auttaa aina.

”Olli ei ollut elämänkumppanini, isäni tai terapeuttini, mutta hänessä oli paljon niitä kaikkia. Ystävyytemme oli ihanan rehellistä.”

Helmikuussa 2019 Olli menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen 54-vuotiaana. Suville erittäin läheinen mummo oli kuollut vain puolitoista vuotta aiemmin.

”Mummoni oli minulle tärkeä, kuin toinen äiti äitini rinnalla. Mummon kuolema oli raskas, mutta Ollin kuolema oli raskaampi. Hänen mukanaan kuoli iso osa nuoruuttani ja elämääni. En saa yhteisiä vuosia takaisin. Edelleen tulee usein tilanteita, jolloin haluaisin soittaa hänelle ja kysyä neuvoa. Minulla on yhä Ollin puhelinnumero kännykkäni suosikeissa.”

Kun Suvilla oli epävarmoja hetkiä urallaan, Olli Lindholm osasi sanoa oikeat sanat, koska oli käynyt läpi samoja asioita.

Olli muistutti, että ystävän elämässä kaikki palaset ovat kohdillaan. Suvilla on hieno perhe ja kaunis koti, hän on helposti lähestyttävä ja maanläheinen. Ihmiset tykkäävät hänestä. Kaikki on hyvin. Suvin ei tarvitse tavoitella mitään muuta.

”Yritän palauttaa sanat mieleeni sellaisina hetkinä, kun epäilen itseäni. Muistutan itseäni hetkistä, kun Olli sanoi, että minä riitän.”

Suvin ääni murtuu, ja hän repäisee arkin talouspaperia rullasta. Kyyneleet valuvat poskille.

”Ikävöin Ollia usein ja itken elämän epäreiluutta. Joinakin päivinä olen ajanut päiväkodin pihaan ja tarkistanut auton aurinkolipan peilistä, kuinka punaiset silmäni ovat ennen kuin haen lapset.”

Vaikka Suvi on jollain tavalla selviytynyt surusta, hän ei ole osannut prosessoida sitä kunnolla. Sillä on ollut lieveilmiönsä.

Suvin ja hänen puolisonsa avioliitto ajautui kriisiin keväällä 2021.

Söin kuormasta, Suvi Teräsniska kuvailee hänen ja Simo Aallon parisuhteen alkua. Kymmenen vuotta sitten Simo oli Suvin bändin monitoriteknikko, nykyisin hän on myös aviomies ja kolmen yhteisen pojan isä.

Suhteen alku oli rakkauden huumaa, eikä onnea voinut piilottaa. Suvi ja Simo yrittivät pitää sutinan salassa, mutta muu bändi huomasi sen parissa viikossa.

Suvi on elänyt parisuhteessaan merkittäviä vuosia. Hän on kasvanut nuoresta aikuisesta aikuiseksi ja saanut puolisoltaan kaipaamaansa rakkautta ja hyväksyntää.

”Kärsin nuorena huonosta itsetunnosta. Se ja julkinen ammatti on vaikea yhdistelmä. Artistit joutuvat kokemaan ulkonäön arvostelua, ja varsinkin urani alussa ikävät kommentit menivät ihoni alle. Simo vahvisti tunnetta, että kelpaan sellaisena kuin olen. Hänen kanssaan olen kokenut ensimmäisen todellisen parisuhteeni. Parempaa miestä en olisi voinut saada.”

Alkuhuuman jälkeen tuli pikkulapsiarki. Neljässä vuodessa perheeseen syntyi kolme lasta: Terho 2015, Toivo 2016 ja Usko 2019. Ihanat, toivotut lapset käänsivät elämän ylösalaisin, hyvässä ja pahassa.

”Parisuhteemme kriisi alkoi kehittyä ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Lapset muuttavat arkea paljon, mikä tuli sokkina. Kun olimme kahdestaan, teimme toisillemme paljon pieniä tekoja. Sittemmin teot on osoitettu lapsille. Ajattelen kuitenkin, ettei liitossamme ole vikaa, vaan lasten syntymästä käynnistyi prosessi, jollaisia aikuisena joutuu käymään läpi.”

Koronapandemia ei helpottanut tilannetta. Suvi on tottunut purkamaan tunteitaan laulamalla. Viime vuosina se on ollut hänelle myös osa surutyötä. Kun Suvi ei päässytkään esiintymään tapahtuma-alan rajoitusten takia, menetyksiin ja parisuhteen tilaan liittyvät tunteet kärjistyivät.

Pahin kriisi kesti muutaman kuukauden keväällä 2021. Avioliiton vaikeudet pidettiin salassa perheeltä ja lähimmiltä ystäviltä, sillä nopeasti kävi selväksi, että toivoa on.

”Meillä molemmilla oli tahtoa yrittää korjata tilanne. Tajusimme, että olemme kaikesta huolimatta samalla puolella emmekä toisiamme vastaan. Meillä on edelleen samanlaiset arvot ja usko yhteiseen tulevaisuuteen.”

Vaikka kriisi kehittyi pitkän ajan kuluessa, asiat puhuttiin lopulta selviksi päivässä. Niiden työstäminen jatkuu yhä.

”Akuutin kriisivaiheen jälkeen olemme opetelleet puhumaan toisillemme ja purkamaan riidat heti. Päätimme aloittaa tahoillamme terapian. Myöhemmin vuorossa on varmasti myös pariterapia.”

Pelkäsikö Suvi missään vaiheessa, että he päätyisivät eroon?

”Pelkäsin, ja se toi suuren ahdistuksen. Tajusin, etten halua rikkoa parisuhdettani ja jäädä yksin. Haluan elää Simon kanssa.”

Suvi ajattelee, että kyse on nimenomaan parisuhteen eikä perheen pelastamisesta. Hänen mielestään lapset eivät voi olla ainoa syy jäädä suhteeseen, sillä he vaistoaisivat, ettei vanhempien ole hyvä olla yhdessä.

Kulunut vuosi on pakottanut Suvin tarkastelemaan omaa toimintaansa ja oppimaan siitä eli katsomaan peiliin.

”Aviokriisi on ollut kasvun paikka, jossa minun on ollut pakko miettiä omaa toimintaani ja suhdetta läheisiini. Olen opetellut hölläämään perfektionismiani. Jos toisen tapa täyttää astianpesukone ärsyttää, taustalla on usein jokin sitä isompi asia. Olemme päättäneet, että jatkossa emme riitele ainakaan astianpesukoneen täyttämisestä.”

Suvin terapia on vasta alussa, mutta hän näkee sen hyödyt jo nyt.

”Jokaisen kannattaisi mennä terapiaan. On ihanaa puhua ammattilaiselle, joka ei ole kenenkään puolella eikä suhtaudu asioihin tunteella. Kun saan purkaa terapeutille kaiken, mitä mielessäni liikkuu, mieleni kevenee ja olen paras versio itsestäni kotona.”

Aiemmin Suvilla oli tapana murjottaa ja olla hiljaa riitatilanteissa. Simo taas on osannut puhua tunteistaan aina.

”Suhteemme alussa hän kertoi joka ilta rakastavansa minua. Vastasin tyyliin ’joo joo, kerron, jos tilanne muuttuu’. Näytän rakkautta paistamalla lättyjä. Aviokriisi on opettanut minua puhumaan tunteista.”

Perfektionismi, päämäärätietoisuus ja halu pitää kaikki langat omissa käsissä ovat Suville tyypillisiä ominaisuuksia. Hän on perheensä primus motor, joka ei päästä miestään lähellekään pesukonetta. Pyykkihuolto onnistuu Suvilta parhaiten.

Niin paljon eteenpäin puskevaa voimaa kuin perfektionismiin liittyykin, sillä on myös raadollinen puoli.

”Kangistun kaavoihin. Minun on ollut vaikea sietää toisten tapaa tehdä asioita. Äitiys on muuttanut sitä. Vaikka savu nousee korvista usein, olen myös pystynyt löysäämään nutturaa.”

Suvi ja Simo eivät ajattele, että heidän pitäisi suoriutua vanhemmuudesta yksin, vaan he ottavat lastenhoidossa kaiken avun vastaan. Enää Suvi ei oikaise lasten siirtämiä sohvatyynyjä joka kerta ohi kulkiessaan. Perheessä on käynyt siivooja kerran kahdessa viikossa vuoden ajan, ja myös se on laskenut Suvin stressitasoja.

Suvi Teräsniska on silti aina tekijänainen, eikä hänestä saa tähteä, joka odottaa hotellihuoneessa palvelua jalat pöydällä. Se olisi hänestä väsyttävämpää kuin tekeminen.

Näkeekö Suvi itsensä iskelmälaulajana vielä 30 vuoden päästä?

”Ehdottomasti. Vaikka en haaveile huipusta, haaveilen vakaudesta ja jatkuvuudesta. Haluan esittää jatkossakin ihmisille tärkeitä lauluja ja olla musiikin kautta heidän elämässään.”

Suru on saanut Suvin ajattelemaan paitsi uraansa myös koko elämäänsä uudesta näkökulmasta.

”Olen miettinyt, mitä minusta jää jälkeen sitten joskus. Toivon, että musiikkini jättäisi maailmaan jäljen ja että se eläisi ikuisesti. Ennen kaikkea toivon, että olen onnistunut antamaan lapsilleni kyvyn nähdä valoa vaikeissakin tilanteissa.”

Suvi Teräsniska uskoo, että lopulta vain sillä on merkitystä, millaisen muiston muille jättää. Ja siihen hän voi vaikuttaa joka päivä. Se riittää, kuten Olli sanoi.

Artikkeli on julkaistu joulukuun Eevassa 12/2021. Artikkeli on julkaistu 22.11.2021, päivitetty 11.2.2022.

Lue myös: Olli Lindholm läpi vuosien – ”lopulta vain laulut jäävät”