Emilia Leponiemi, 33:

”On henkisesti kuormittavaa sairastaa tautia, joka on koko ajan näkyvillä. Työssäni sairaanhoitajana käytän kasvomaskia. Se pahentaa ihottumaa mutta kätkee sairauteni potilailta.

Hoitajien taukotilassa ihottuma herättää joskus kollegoiden huomion, enkä jaksaisi aina puhua aiheesta. Joskus käännyn syömään niin, ettei kasvojani näy. Olen myös yrittänyt kasvattaa hiuksia pidemmiksi, jotta saisin ihottuman piiloon.

Minulla diag­nosoitiin 11 vuotta sitten perioraalidermatiitti eli suunympärysihottuma. Suuni ympärille ilmestyi punakkaa hilseilevää ihottumaa ja pieniä kutisevia näppyjä, joiden sisällä oli kirkasta nestettä.

Olin ihmeissäni, koska olin elänyt 22-vuotiaaksi ilman iho-ongelmia. Ajattelin, että näppylät ovat finnejä ja käytin aika vahvoja finnien hoitoon tarkoitettuja tuotteita. Siitä oireet yltyivät.

En saanut ihottumaa enää edes meikillä peittoon, vaan se ärsytti ihoa entisestään. Suunympärykseni oli niin pahan näköinen, että ihmisten katseet hakeutuivat siihen. Se nolotti ja sai minut painamaan pääni alas.

Opiskelin silloin ja harjoitteluohjaajani kehotti minua menemään ihotautilääkärille.

Lääkäri diagnosoi sairauden heti ja määräsi kolmen kuukauden tetrasykliinikuurin eli antibioottia. Kuukaudessa ihottuma hilseili pois ja alta tuli esiin terve iho.

Sairaus palasi vuoden päästä ja paheni, kun aloitin kosmetologiopinnot. Niiden vuoksi minun piti testata tuotteita ja hoitoja. Siitä ihottuma riemastui. Kuuden vuoden aikana söin kuusi pitkää antibioottikuuria.

Olin epätoivoinen, eikä lääkärikään osannut kertoa, miksi oireet aina palasivat. Pelkäsin, että toistuvat antibioottikuurit vahingoittivat suoliston hyviä bakteereja.

Lopulta turvauduin lääkekuurin sijaan zero therapyyn eli nollaterapiaan. Itsehoidossa vältetään kaikkea kosmetiikkaa. Iho pestään pelkällä vedellä ja tarvittaessa miedolla saippualla.

Ihoni kuivui ja näytti kamalalta mutta se myös rauhoittui. Saatoin käyttää välillä jopa jotain luonnonkosmetiikkaa. Mutta sitten oireet palasivat taas entistä rajumpina.

Ihottumaa oli suunympäryksen lisäksi otsalla kulma­karvojen välissä. Kun luovuin taas kaikista tuotteista, ihottuma hävisi. En tiedä vieläkään, mikä oireilun aiheuttaa.

Toivon, että perioraalidermatiittia tutkittaisiin enemmän, jotta potilaille voitaisiin tarjota muutakin hoitoa kuin toistuvat antibioottikuurit. Minusta tuntuu, että lääkärit katsovat potilasta vain oman erikoisosaamis­alueensa näkökulmasta eivätkä kokonaisuutena.

Olen miettinyt, ovatko e-pillerit vaikuttaneet oireisiini, mutta ihotautilääkäreitä hormonitoiminnan ­vaikutusten pohtiminen ei ole kiinnostanut.

Vuosien aikana olen opetellut itse tunnistamaan, mikä sairautta pahentaa.

Oireita aiheuttavat aurinko, kasvojen hikoilu, aloe veraa sisältävät tuotteet, kaikki paksut ihovoiteet, iho­öljyt, lähes kaikki kasvovedet, ihomeikkituotteet, anti-aging-tuotteet ja muut ihoa aktivoivat tuotteet, joissa on esimerkiksi C-vitamiinia, retinolia tai probiootteja. Olen huomannut, että myös sisäisesti nautittu B12-vitamiini voi laukaista ihottuman.

Korostan meikillä silmiä ja kulmia, koska en voi käyttää ihomeikkiä. Juhlissa käytän mineraalipuuteria silläkin uhalla, että iho ärtyy.

Nyt ihoni voi taas huonosti. Käytän ainoastaan lähdevesispraytä ja marketista saatavaa herkälle iholle tarkoitettua sekaihon voidetta. Ne eivät paranna oireita mutta eivät myöskään pahenna niitä.”