Susani Mahadura eli lapsuutensa vähävaraisessa perheessä: ”Yksinhuoltajaäitini näytti, miten unelmiaan kohti voi kulkea vaikeuksista huolimatta”

Ystävät: Pienestä pitäen olen ollut kiltti pärjääjä. Olen halunnut suojella läheisiä huoliltani. Vain äitini ja kumppanini ovat nähneet pelkoni, epävarmuuteni ja ahdistukseni. Loppuun palaessa oivalsin, ettei minun tarvitse selvitä yksin. Nyt osaan näyttää ystävilleni myös haavoittuvaiset puoleni – ja he rakastavat minua entistä enemmän.

Motto: Moka on lahja. Tämän viisauden Tanssii tähtien kanssa -kilpailun tanssinopettajani Mikko Matikka näytti minulle. Suorituskeskeiselle perfektionistille teki hyvää opetella sietämään epätäydellisyyttä. Harjoittelen rennompaa elämänasennetta myös tanssisalin ulkopuolella.

Ilontuojat: Koirani Luna ja Pikku Myy opettavat minulle läsnäoloa.

Susani Mahadura

on 35-vuotias toimittaja ja elokuvaohjaaja. Hän kilpaili syksyllä Tanssii tähtien kanssa -televisiosarjassa. Vuoden alussa ilmestyy ensimmäinen Susanin ohjaama fiktioelokuva, jonka hän on tehnyt elokuvantekijä Iiris Sjöbladin kanssa.

Vaate: Rakastan pötkötellä kotisohvalla turkoosit villasukat jalassani. Toimittajan ja elokuvaohjaajan työssäni tapaan paljon ihmisiä. Vastapainoksi tarvitsen omaa aikaa. Villasukkien vetäminen jalkaan erottaa työpäivän vapaa-ajasta.

Tuoksu: Yksinhuoltajaäitini on näyttänyt minulle, miten unelmiaan kohti voi kulkea vaikeuksista huolimatta. Äidin elegantti, myskinen hajuvesi on lempituoksuni. Kun lapsena ikävöin äitiä hänen ollessaan matkoilla, nuuhkin hänen kaulahuiviaan.

Paikka: Olen viettänyt kuusi kuukautta kahden vuoden sisään Kolumbiassa ohjaamassa kuvataiteilija Landys Roimolasta kertovaa dokumenttielokuvaa. Kävimme Sierra Nevada de Santa Martan vuoristossa. Uin maailman sydämeksi kutsutun vuoren pyhissä vesissä perhosten ympäröimänä. Tuntui, että sieluni puhdistui.

Ruoka: Olen isäni puolelta srilankalainen. Edesmennyt isoäitini oli maailman paras kokki. Haaveilen siitä, että vielä jonain päivänä menen Sri Lankassa kokkikouluun.

Liikuntalaji: Aina kesäisin pakkaamme kumppanini kanssa pyörän sivulaukut ja lähdemme polkemaan kohti tuntematonta. Elin lapsuuteni vähävaraisessa perheessä, eikä minulla ollut varaa harrastuksiin. Tuntuu ihmeelliseltä, että voin kustantaa itselleni iloa tuottavia asioita.

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 13/2024.