Stailisti Aino Collinin, 24, tavaramerkkejä ovat silmälasit ja piikkisuora otsatukka – ja tyyli noteerattiin myös muotiviikoilla: ”Mietin aina tarkkaan asuni, koska muuten oloni on epämukava”
Aiemmin sisällöntuottaja, DJ ja stailisti Aino Collin pelkäsi näyttävänsä lapselliselta, jos pukeutuisi väreihin. Enää hän ei pidättele itseään – ja asut on huomattu jopa muotiviikoilla.
"Suhtaudun pukeutumiseen kuin roolileikkiin. Joka päivä voin päättää, kuka tänään olen. Saan inspiraatiota milloin mistäkin: elokuvista, musiikkivideoista, muotinäytöksistä, jostain tietystä vaatekappaleesta tai vaikkapa väristä. Mietin aina tarkkaan asuni, koska muuten oloni on epämukava. Pukeutuminen onkin tärkein itseilmaisun keinoni.
Innostuin muodista jo nuorena ja työskentelin vaatekaupoissa. Sitten toimin muotitoimittaja Liisa Kokon assistenttina, mikä oli ihanaa ja opettavaista.
Kokemuksesta rohkaistuneena aloin tehdä freelancerinä stailaajan keikkoja ja työskennellä suomalaisille muotimerkeille, kuten Hálolle ja Aida Impactille.
Vuosi sitten minusta tuli DJ, kun perustin ystäväni kanssa Lonely Hearts Clubin. Sen jälkeen olemme soittaneet yhdessä ja erikseen jo kymmeniä keikkoja. Viime kesänä soitimme myös Ruisrockissa.
Juuri nyt päätyöni on olla DJ ja muutaman eri yrityksen somevastaava. Freelancerius on ihanaa, koska se mahdollistaa laajasti kaikenlaiset luovan alan keikkatyöt –myös stailaajana ja set designerina toimimisen.
Ostan vaatteeni lähes aina kierrätettyinä. Erityisiin tapahtumiin, kuten muotiviikoille, saatan lainata vaateita suomalaisilta muotisuunnittelijoilta.
Tykkään rakentaa asun jonkun tietyn teeman tai vaatekappaleen ympärille. Kaapeistani löytyy materiaaleja myös ompeluun ja muihin luoviin projekteihin. Niitä toteutan, kun inspiraatio iskee tai asukokonaisuus niin vaatii.
Hiuksistani on tullut tavaramerkkini. Otsatukastani pitää huolta kampaajaystäväni, Ateljee Sydin Sanni.
Hän leikkasi minulle otsatukan ensimmäisen kerran kolmisen vuotta sitten. Hiuslaatuni on niin tikkusuora, että piikkisuoraa otsatukkaa on ollut helppo ylläpitää. Pallottelemme Sannin kanssa ideoita aina yhdessä, mutta kun olen Sannin Ateljeessa, luotan hiukseni täysin hänen käsiinsä.
Nykyisen hiustyyliini inspiraatio on suoraan Guccin syksyn 2023 näytöksestä. Kaverini eivät tunnista minua kadulla, jos laitan geelillä otsatukkani piiloon.
Olin yrittänyt pukeutua ’aikuismaisesti’ ja luulin, että olisin uskottavampi, jos käytän vähemmän värejä.
Työskentelen paljon etänä yksiössäni, minkä vuoksi on tärkeää, että kotini on myös inspiraation lähteeni. Kodinsisustuksessa merkityksellisintä on sen visuaalisuus. Asioiden käytännöllisyys tulee vasta sen jälkeen.
Kolmen vuoden kimppakämppäelämisen jälkeen rakastan sitä, kun sosiaalisen ja luovan työn vastapainoksi saan viettää kotona aikaa ihan yksikseen. Vallilassa asuu myös paljon ystäviäni, joten koti laajenee myös lähikuppiloihin ja baareihin.
En ole niin siisti tyyppi kuin haluaisin, joten asukriiseilyjeni jälkeen kotini on usein hieman sotkuinen. Ajattelen kuitenkin, että pieni sotku tuo kotiin vain lisää luonnetta. Vaatekasat ja levälleen jääneet asiat voivat näyttää myös kauniilta, jos ne koostuvat visuaalisista asioista.
Vuonna 2019 päätin tietoisesti alkaa haalimaan ympärilleni lisää värejä. Sitä ennen olin yrittänyt pukeutua ’aikuismaisesti’ ja luulin, että olisin uskottavampi, jos käytän vähemmän värejä. Sitten löysin Köpis-influensserit: Anne Johannsenin, Marie Jedigin ja Anna Winckin, ja rakastuin heidän tyyleihinsä.
Alkuun elin hetken pastellisävyisessä hattarataivaassa, mutta viime aikoina väripalettiini ovat ujuttautuneet myös maanläheisemmät sävyt. Koska kodissani olevat asiat ovat pääosin värikkäitä, haluan, että asunnossani on vaaleat seinäpinnat ja lattia. Silloin tilasta ei tule liian levoton.
Huomiota herättävin taideteos kodissani on taiteilija Laura Annalan maalaus, joka on kuulemma saanut inspiraationsa minusta.
Rakastan taidetta. Mahdollisuuksien mukaan hankin sitä lempitaiteilijoiltani, kuten Piiti Blomqvistiltä ja Anastasija Kuzminalta. Fanitan paljon myös Taika Mannilaa ja hänen teoksiaan.
Huomiota herättävin taideteos kodissani on kuitenkin taiteilija Laura Annalan maalaus, joka on kuulemma saanut inspiraationsa minusta. Olin ihaillut Lauran teoksia pitkään, ja oli suuri kunnia päästä hänen maalaukseensa tietämättäni. Sain ’Aino’-taulun lahjaksi äidiltäni, joka oli ostanut taulun salaa. En luovu siitä ikinä.
Jos taivas olisi rajana, kodissani olisi vielä Gustaf Westmanin pyöreä veikeä pöytä ja neonvalaistu Ettore Sottsassin Ultrafragola-peili.
Konkreettisempi haaveeni on hankkia vihdoin kahvikupit. Nyt minulla on vain yksi muki, jonka olen saanut lahjaksi entiseltä kämppikseltäni. Se on lempparini, enkä ole löytänyt vastaavia. Siksi vieraani joutuvat juomaan kahvinsa milloin mistäkin.
Vielä mummonakin aion olla se tyyppi, joka pukeutuu päästä varpaisiin niihin hulluimpiin asukokonaisuuksiin.
Rakastan unelmoida, ja teen sitä myös isosti. Viime vuodenvaihteessa tein hieman absurdejakin uudenvuodenlupauksia. Yksi niistä oli tulla haastatelluksi Vogueen. Ja ihmeellistä kyllä: se toteutui. Muotitoimittaja Laird Borrelli-Persson haastatteli minua Tuuli-Tytti Koivulan laukusta, jota käytin asusteena Kööpenhaminan muotiviikoilla.
Vaikka viihdyn Helsingissä, haaveilen kansainvälisestä muotiurasta Kööpenhaminassa tai vaikka Lontoossa. Rakastan Köpistä ja sen inspiroivia ihmisiä. Kaupunki on täynnä iloa, ja saan joka puolelta visuaalisia elämyksiä. Siellä olen parempi versio itsestäni –se, joka oikeasti haluaisin olla.
Vielä mummonakin aion olla se tyyppi, joka pukeutuu päästä varpaisiin niihin hulluimpiin asukokonaisuuksiin. Silloin toivottavasti en piittaa enää muiden mielipiteistä.”
Juttu on julkaistu Trendissä 10/23.
