Mistä tiedät, että ihminen on somelakossa? Hän kyllä kertoo sen itse – ainakin omissa somekanavissaan näyttävästi ennen tauolle vetäytymistään. Usein sävyyn, jossa kertoo sen oikean, aidomman ja paremman elämän odottavan ruudun ulkopuolella. Kannattaisi teidänkin kokeilla!

Julistuksissa haiskahtaa usein sama paremman elämän performanssi, joka ennen ilmaistiin alkamalla herkkulakkoon tai kuntokuurille. Parempi liha ja mieli tottelevat kuria, heikommat vetävät pullaa napaan – tai kyyläävät, mitä Kim Kardashian nyt on tehnyt tai mistä ystävä postaa uusimpia lomakuviaan.

Alkuvuosi onkin somelakkojen kulta-aikaa. Luultavasti niihin pätee sama periaate kuin laihduttamiseen: kadonnut ruutuaika palaa ennen pitkää takaisin korkojen kanssa. Siinä välissä on vain ehtinyt menettää monta mojovaa Insta-stooria ja pudonnut kärryiltä kuulumisista.

Selvennettäköön: minulle on ihan sama, onko joku ihminen somessa vai ei. Muutamat ystäväni eivät ole siellä koskaan olleetkaan, ja heidän elämänsä vaikuttavat varsin onnellisilta. Olen vain kovin väsynyt ajatteluun, jossa jälleen uudesta elämänalueesta puhutaan kontrollin ja parempi-huonompi-ajattelun kautta.

Itse rakastan somea enkä ole sen käytössä erityisen kurinalainen.

Nautin boomerikanavaksi taantuneesta Facebookista jaaritteluineen ja Instagramin puleeratusta kuvavirrasta ja sen sekaan huonosti sopivista yhteiskunnallisista kannanotoista, Tiktokin ikäiselleni vieraasta levottomuudesta ja BeRealin muka-koruttomasta mutta ilmeisen harkitusta tavasta esittää oma elämä.

Kokeilin toki itsekin lakkoa kerran takavuosina, toki mahtipontisen julistuksen kanssa. En valaistunut enkä käyttänyt aikaani mihinkään fiksumpaan. Someyleisö vain ei nähnyt lonnimistani.