”OLEN IHMISTEN PUSKIJA. Rohkeus on jokaisessa, mutta jonkun pitää vain sanoa, että anna mennä.”

Se on Sointu Borgin missio.

Ja Sointu on antanut mennä. Hän tanssii pian Tanssii tähtien kanssa -kilpailussa, ja kesällä Soinnun kirja Näin haistatat asialliset vitut kiri ostetuimpien tietokirjojen listalle.

Monille Sointu tuli myös tutuksi Kirjolla-tv-sarjasta, jossa seurattiin neljän autistisen nuoren elämää, yhtenä heistä Soinnun pikkuveljeä Topia. Lisäksi Sointu pyörittää tapahtuma-alan yritystään Viphostia ja tekee Sana on vapaa -podcastia ystävänsä Janni Hussin kanssa. Hän on kysytty puhuja, yli 150 000 Instagram-seuraajaa kerännyt vaikuttaja ja tuttu juontajana monilta esiintymislavoilta.

Paljon kaikenlaista – muttei mitään sattumanvaraista.

”Jotkut ajattelevat, että tuolla se hysteerinen hankala nainen taas riehuu. Mutta en tee mitään haku­ammunnalla, vaan haudon jokaisen liikkeeni huolella. Nuorempana tunsin tukehtuvani, enkä nähnyt paikkaani missään. Siksi minulla on selkeä missio kaikessa tekemisessäni: saada ihmisille lisää tilaa hengittää.”

Missio on niin tärkeä, että sitä toteuttaessaan voi vaikka nolata itsensä.

Syksyn Tanssii tähtien kanssa -kaudella hän tanssii, vaikkei ole harrastanut tanssia juurikaan.

”Stressaan hirveästi. Olen yli 180-senttinen nainen ja pelkkää raajaa. Keskiverto suomalainen liikkuja. Se, että tanssi näyttää sulavalta, tulee vaatimaan ihan helvetisti töitä.”

Päänsisäinen kriitikko yrittää estellä Sointua ja vakuuttaa, että tämä vain nolaa lavalla itsensä. Kunto ei riitä, näytät idiootilta.

Sinne vain, saatana, sanoo sen sijaan järjen ääni. Sointu haluaa heittäytyä ja näyttää esimerkkiä muille, että se kannattaa.

”Kilpailussa konkretisoituu se, näytänkö tyhmältä kaikkien edessä. Mutta ihan sama, näytänkö. Olen saanut viime vuosina todeta, että joka kerta kun asetan itseni naurunalaiseksi, on auennut jokin hieno juttu.”

Sisäinen kriitikko on sitä paitsi Soinnulle tuttu kaveri, ja siksi hän tietää, miten sitä pitää käsitellä.

”Näin haistatat asialliset vitut -kirjan kohdalla minulla oli jäätävä huijarisyndrooma. Ajattelin, etten ole mikään kirjailija ja tämä on varmaan ihan pinnallista paskaa. Jaanko itsestäni liikaa, pidetäänkö minua outona? Mutta kirja on ollut menestys.”

Sitä paitsi on eräs asia, minkä takia moinen nolaamisen vaara ei saa Sointua lopettamaan TikTokin tekemistä (joka jännitti myös niin, että hän panttasi ensimmäisen videon julkaisua kaksi viikkoa) tai jättämään tansseja tanssimatta:

”Minulle on naurettu koko elämäni. Ei siinä ole mitään uutta. Olen turtunut siihen.”

”Suurin virheeni on se, että olen nuorempana antanut onneni toisen käsiin – niin parisuhteissa, yrityksissä kuin ystävyyssuhteissa – ja kadottanut itseni. Se, etten ole pysynyt itse oman elämäni ohjaksissa”, Sointu sanoo.

Parikymppisenä Sointu ei nimittäin ollut vielä se, joka uskalsi tuoda itseään ja osaamistaan esiin. Kaikkea muuta.

Sointu havainnollistaa asiaa kynällä ja paperilla, sillä niillä jokainen voi kirjoittaa elämänsä tarinaa. Jos ympärillä on dominoivia ihmisiä, nämä nappaavat mielellään kynän ja paperin itselleen ja kirjoittavat tarinan puolestasi.

Juuri näin kävi Soinnulle. Parikymppisenä hänen itsevarmuutensa katosi. Hän tunsi itsensä riittämättömäksi ja kadotti elämän leikkisyyden, varmuuden itseensä, henkisen itsenäisyyden. Vähättely oli jatkuvaa.

”Pienensin itseäni vuosia, ja se sairastutti minut parikymppisenä paniikkihäiriöön. Olin seurassa, jossa jouduin pelkäämään, miten toinen reagoi, jos onnistun. Pelkäsin, että jos loistan täydellä liekillä, siinä on jotain narsistista tai egosentristä.”

Luit lyhennelmän haastattelusta, joka on julkaistu uudessa Trendi-lehdessä 8/2023. Haastattelussa Sointu kertoo myös, miten muiden ihmisten suhtautuminen häneen on muuttunut parina viime vuotena, mitä hän ei enää siedä työelämässä ja millaisia tulevaisuudenhaaveita hänellä on.