Sisältövaroitus: sisältää seksuaalista sisältöä.

SV: Naisviha, transviha.

TW: #syomishairio

SV: Seuraavina viikkoina käsittelemme laaja-alaisena aiheena raiskausta. Jos aihe on sinulle triggeröivä, niin suosittelemme, että hiljennät julkaisut ja palaat katsomaan niitä aina vain hetkissä, kun pystyt niitä käsittelemään.

Tuliko epämukava olo? Sosiaalisen median julkaisujen alkuun lisätään yhä useammin sisältövaroitus, trigger warning. Sen tarkoitus on varoittaa arkaluontoisesta materiaalista, joka voi ahdistaa tai aktivoida uudelleen vanhan trauman.

Tarkoitus on hyvä. Vaarana kuitenkin on, että sisältövaroitus alkaa tuottaa sitä, mitä pyrkii kritisoimaan: järkyttävää sisältöä, joka yllättää katsojan tai lukijan. Tuoreiden yhdysvaltalaistutkimusten mukaan sisältövaroitukset voivat nimittäin jopa pahentaa traumaattista oireilua.

SV-etumerkintä viestii, että katsoja tai lukija on vaarassa, ja että seuraavaksi tapahtuu jotain järkyttävää. Se jos mikä voi ahdistaa.

SISÄLTÖVAROITUKSET eivät ole uusi ilmiö. Niitä on käytetty vuosikymmenten ajan: esimerkiksi cd-levyissä on parental advisory -varoitustarrat ja elokuvissa ikärajasuositukset. Myös televisiouutisissa on tavallista mainita, jos näytettävä sisältö saattaa järkyttää herkimpiä katsojia, kun kuvataan vaikkapa sotaa.

”Varoitukset ovat olleet olemassa muilla nimillä jo pitkään”, mediatutkimuksen lehtori Kata Kyrölä sanoo.

Internetin myötä sisältövaroituksia alettiin käyttää vertaistukiryhmien keskustelupalstoilla: jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, varaudu siihen, että tässä ryhmässä ihannoidaan niitä. Fanifiktioon keskittyvillä sivuilla varoitus on saattanut toimia jopa houkuttimena: tuhmaa sisältöä tarjolla!

”Sisältövaroitukset saivat nykyisen muotonsa netissä. Niiden pohjimmainen tarkoitus on osoittaa huolenpitoa ja välittämistä yhteisöstä: tiedän, että nämä asiat saattavat olla sinusta vaikeita ja välitän siitä, miltä sinusta tuntuu”, Kyrölä kertoo.

Viime vuosina termin käyttö on yleistynyt huomattavasti sosiaalisessa mediassa. Siellä näkyvät yhteiskunnalliset liikkeet kuten Black Lives Matter ja #metoo ovat tuoneet erilaiset väkivallan kokemukset julkiseen keskusteluun. Ikävät tilanteet eivät ole välttämättä yleistyneet, mutta tietoisuus niiden olemassaolosta on kasvanut. Ja sen myötä myös sisältövaroitusten määrä.

”Sisältövaroitus-termi on levinnyt yhteisöllisistä feministi-, queer- ja antirasismipiireistä laajempaan käyttöön. Se on osa sitä maailmaa, missä nyt elämme. Tapa osoittaa, että välittää marginalisoitujen ryhmien jäsenistä.”

Kyrölä ottaa esimerkiksi näkökulman vammaistutkimuksesta: oletetaan, että kaikki ovat lähtökohtaisesti terveitä ja kykeneväisiä kaikkeen. Kun julkaisussa on sisältövaroitus ableismista, eli vammaan pohjautuvasta syrjinnästä, korostetaan, että kaikki vammat eivät näy ulospäin. Julkaisu ottaa siis huomioon näkymätöntä vammaa kantavat. Tällöin yhteiskunta toimii marginalisoituneimpien eikä valtavirran ehdoilla.

SISÄLTÖVAROITUKSESTA somepostauksen edessä voi olla kuitenkin myös haittaa. Kyrölän mukaan sisältövaroitus liitetään helposti ilmeiseen väkivaltaan ja järkyttävään sisältöön. Täytyisi kysyä, millaiset asiat jäävät silloin sisältövaroituksien ulkopuolelle.

”Maailmassa on hirveän paljon hienovaraista sortoa, ja monen marginalisoidussa asemassa elävän arki on jo valmiiksi jatkuvaa miinakenttää”, Kyrölä sanoo.

”Sisältövaroitus saattaa siis oikoa mutkia suoriksi sen suhteen, miten trauma itse asiassa toimii. Se voi aktivoitua mistä tahansa asiasta, kuten väristä tai kosketuksesta, ei automaattisesti asian mainitsemisesta.”

Onkin vaikea vetää raja sen suhteen, mitkä asiat vaativat sisältövaroituksen.

”Ajatellaan vaikka romanttista komediaa! Se on täynnä heteronormatiivisuuden ja yksiavioisen rakkauden ylistämistä ja luonnollistamista, mutta ei sen alkuun mitään sisältövaroitusta liitetä. Se luo käsitystä tietynlaisesta maailmasta, mutta sitä pidetään harmittomana viihteenä.”

Yksittäisen sisältövaroituksen vaikutuksia on vaikea tutkia. Kyrölän mukaan termin yleistyminen kuitenkin kertoo, että sille on tarvetta.

”Sisältövaroitukset tuottavat jonkinlaista turvallista tilaa riittävän monille. Jos ne eivät sitä tekisi, tuskin niistä olisi tullut niin suosittuja.”

Juttu on julkaistu Trendissä 08/22.