Banaanit, kondomit ja vaivaannuttavat valistusvideot – kolme- ja nelikymppisten sukupolvilla on yläasteaikojensa biologian ja terveystiedon tunneilta suoranaisia kollektiivisia traumoja. Kurjinta on, että nämä vanhentuneet opit rajoittavat elämää vielä vuosikymmeniä peruskoulun jälkeenkin. Osaa myyteistä pönkittävät myös populaarikulttuurin yksipuoliset kuvat.
”Meidän pitäisi laajentaa käsitystämme seksistä ja tutkia seksuaalisuuttamme avoimin mielin”, seksuaalikasvattaja Mari Korpela napauttaa.
Hän listaa tärkeimmät teesinsä, jotka ehtii onneksi ottaa haltuun vielä aikuisenakin.
1. Seksi ei ole yhtä kuin yhdyntä
Yhdyntäkeskeinen käsitys seksistä on ikiaikaisen patriarkaalisen kulttuurin peruja.
”Olemme oppineet, että penetratiivinen seksi on ainoaa oikeaa seksiä, muu seksi muka jotakin vähempää tai se on esileikkiä, joka johtaa yhdyntään”, Korpela harmittelee.
”Tämä käsitys sulkee pois esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä. Ikään kuin vulvallisten eli pillullisten seksi olisi jo lähtökohtaisesti köyhempää, koska paikalla ei ole penistä. Se on sinänsäkin hullunkurista, sillä harva pillullinen saa orgasmia pelkässä yhdynnässä.”
Korpela pyrkii työssään treenaamaan ihmisiä ajattelemaan laajemmin: tutkikaa ja nautiskelkaa käsistä, suista, leluista, peräaukoista, mikä tahansa itseä kiinnostaa! Seksiä voi harrastaa vaatteet päällä tai ilman, yksin, kaksin tai useamman ihmisen kesken. Seksi on kaikkea sitä, mistä saa seksuaalista mielihyvää.
Modernin seksuaalikasvatuksen feministisestä vireestä hyötyvät kaikki sukupuolet. Paineet, mallit, roolit ja tiukat lokerot nimittäin ahdistavat kaikkia tasapuolisesti.
”Yhdyntäkeskeisyys luo hirveät paineet myös peniksille, joten yhtälössä häviävät kaikki. Kaikille tulee tarjota uusia, ihania tapoja nauttia seksistä.”
2. Seksi ja seksuaalisuus ovat eri asia
Nyt tarkkana! Koska monelle on luennoitu biologian tunneilta saakka yhdynnöistä ja elimistä, seksuaalisuus on jäänyt konkreettisen seksin jalkoihin.
”Seksuaalisuus seuraa ihmistä koko elämän ajan, syntymästä saakka”, Korpela muistuttaa.
”Seksi on yksi seksuaalisuuden mahdollinen osa-alue aikuisena, seksuaalisuus paljon muutakin. Seksuaalisuus linkittyy kehoon, tunteisiin, kommunikaatioon, turvataitoihin ja yhdenvertaisuuteen. Seksuaalisuus on sitä, mitä olemme ja seksi sitä, mitä teemme”, hän sanoo.
Siis sitä mitä teemme, jos haluamme. Kaikki eivät halua.
”Ihminen on seksuaalinen, vaikka ei seksiä koskaan harrastaisikaan. Seksi ei yksinkertaisesti kuulu kaikkien elämään ja sekin on ihan ok.”
3. Salli itsellesi sooloseksi
Jo pienet lapset unnuttavat eli saavat mielihyvää genitaalialueensa hyväilystä. Nuoruudessa tai aikuisuudessa kosketteluun tulee mukaan seksuaalisia mielikuvia. Silti moni nolostelee masturbointia ja hakeutuu sen pariin vasta aikuisiällä, jos koskaan. Se on sääli, vaikka koskaan ei olekaan liian myöhäistä opetella, millaisesta kosketuksesta pitää ja millaisista ajatuksista kiihottuu. Mikä suhdetta sooloseksiin sitten vaikeuttaa?
”Mielikuva itsetyydytyksen likaisuudesta periytyy kotoa, koulusta, kirkosta – melkein koko yhteiskunnasta. Emme aina tiedosta, miten ylisukupolviset asenteet meihin vaikuttavat. Monia on voitu torua lapsena itsensä koskemisesta.”
Itsetyydytystä vähätellään myös sinkkujen touhuna, jota harrastetaan ”paremman puutteessa”. Mitä vielä!
”Oikeus koskea itseään kuuluu kaikille, kaikissa elämäntilanteissa. Mustasukkaisuus puolison sooloseksistä on myös yleistä, vaikka itsetyydytys ei ole yhteisestä seksielämästä pois. Runkkaamisen kautta yhteinenkin seksielämä voi saada uusia piirteitä, kun jokainen tietää, millaisesta kosketuksesta nauttii.”
4. Juuri sinun kehosi on seksikäs
Tämä sisäinen, toksinen mantra on monelle tuttu: muut näyttävät täydellisiltä, minä olen vääränlainen. Korpela syyttää kroppatraumoista liian kapeaa kauneuskäsitystä, vaikka kuvat ovatkin vähitellen monipuolistumassa.
”Muiden sukuelimiä taas nähdään erityisesti pornossa ja vertaillaan omia ruumiinosia ammattilaisten työvälineisiin. Moni unohtaa, että alalle hakeutuu kuitenkin tietynnäköisiä ihmisiä. On ihan tavallista, että sisemmät häpyhuulet roikkuvat ulompien ulkopuolella ja penikset ovat kaiken kokoisia ja muotoisia. Jokainen sukuelin on ainutlaatuinen ja oikeanlainen.”
Vertailun sijasta Korpela kehottaa katsomaan itseään kuten muita: armollisesti ja ihaillen. Jos se tuntuu liian hankalalta, ammattiavun hakeminen on oiva ajatus.
”Loppujen lopuksi kyse on päätöksestä. Jahtaako koko loppuelämän ideaalivartaloa ja inhoaa nykyistä? Tai toteaisiko, että tässä minä olen, tällaisena, ja nauttii elämästä.”
Juttu on julkaistu Trendissä 01/2022.
HyvinvointiEmmi Nuorgam opettelee hyväksymään kehonsa: ”Olen kuvitellut, ettei seksi kuulu minulle”
KolumnitUnohda kuuma seksipuhe – halu voi löytyä ennemmin jarruista puhumalla
IhmisetMiksi seksistä pitää edelleen kirjoittaa kolumneja, eikö siitä ole puhuttu jo riittävästi? Seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen vastaa
