Konvehtikulho, villasukkakori ja nippu nenäliinoja. Pörrömatto, joka tuntuu pehmoiselta jalan alla.

Marja Kihlströmin vastaanotto Helsingin Töölössä on tyylikäs mutta ennen kaikkea kodikas. Turvallinen tunnelma on tärkeä, kun ollaan seksuaaliterapeutin luona. Kaakaonruskealle nahkasohvalla istutaan yksin tai kaksin puhumaan intiimielämän vaikeuksista.

Monella on harhakuvitelma, että seksuaaliterapeutin kanssa puhutaan sukupuolielimistä tai seksi­asennoista. Useimmiten puhutaan ihan muusta.

Seksuaalisuuteen liittyvät tunteet ja teemat kytkeytyvät aina syvälle minuuteen ja historiaan. Siihen, miten isä lähti, kun oli eskari-ikäinen. Tai miten kurjalta tuntuu, kun kumppani ei kuuntele tai osallistu kotitöihin. Keskusteluissa mennään häpeään, hämmennykseen, menetykseen, pelkoon ja ties mihin.

Vaikka Marja kuulee vastaanotollaan hyvin erilaisia tarinoita, hän katsoo useimmiten asiakasta silmiin ja toistaa saman lauseen: Sinä olet rakkauden arvoinen.

Marja tietää, että jokainen tarvitsee juuri näitä sanoja. Niitä hän on tarvinnut itsekin.

Huora! Marja ei jaksa muistaa, kuinka monta kertaa hän kuuli nuo viisi kirjainta peräkkäin koulun pihalla. Rankka koulukiusaaminen alkoi seitsemännellä luokalla. Tuttu poika levitti huhua, että hän oli harrastanut seksiä Marjan kanssa. Yhdessä yössä Marjasta tuli kotipaikka­kunnallaan Karkkilassa likainen ja hyljeksitty.

– Nimittely on aina väärin, mutta kaiken lisäksi olin oikeasti neitsyt! Marja puuskahtaa.

– Pahinta oli, että mukaan lähtivät jopa opettajat. Heidän mielestä kiusaamiseni oli hauskaa nuorten leikkiä.

Marja sai koulun abigaalassa ”Vuoden huora” -palkinnon. Kaikkia nauratti edelleen.

Teini-ikäinen Marja reagoi kiusaamiseen kovettamalla itsensä. Hän päätti, ettei itke kiusaajien edessä. Hän ei kertonut kiusaamisesta pitkään aikaan edes kotona.

– Kokemusteni takia inhoan selän takana puhumista ja olen allerginen ilkeydelle.

Kiusaamisesta seurasi onneksi jotain hyvääkin. Se ohjasi Marjan opiskelemaan seksuaaliterapiaa.

Vasta opinnoissaan hän tajusi, että kiusaaminen liittyi yhteiskunnan laajempiin rakenteisiin: siihen, miten naisen seksuaalisuus nähdään kulttuurissamme.

– Minulle on tärkeää jakaa työssäni tietoa, jotta vastaava typeryys ei monistu.

Lue myös: Mitä seksuaaliterapiassa todella tapahtuu?

Vaikka inhottava kohtelu sattui paljon, teini-Marja sai silti nauttia seksuaalisesta heräämisestään.

– Paloin janosta tuntea, tietää, koskea ja olla toisen ihmisen lähellä. Unelmoin siitä ja lopulta siirryin sanoista tekoihin. Anelin muutamaa vuotta vanhemmalta poikaystävältäni, että hän veisi neitsyyteni.

Poikaystävä oli fiksu. Hän ei suostunut tekemään sitä festareilla vaan myöhemmin rauhallisessa ympäristössä.

Marja on muutenkin kiitollinen turvallisille poika­ystävilleen. He pitivät huolta silloinkin, kun luokka­toverit nauroivat, pilkkasivat ja syrjivät. Rakkaus hoivasi.

Tärkeintä oli silti, että kotona ymmärrettiin aina.

Marja tapaa paljon asiakkaita, jotka kertovat äitiensä huoritelleen heitä. Kokemus on järkyttävän yleinen.

– Äitini ei koskaan syyllistänyt minua seksuaalisesta vimmastani. Joskus hän pyysi miettimään, oliko napapaita sopiva vaate kouluun, mutta hän ei tuominnut.

Äiti oli aina tukena. Hänelle sai puhua mistä vain.

Marja oli isän tyttö. Isä ei kehunut vain kauniiksi ja ihanaksi vaan myös taitavaksi tyypiksi ja lahjakkaaksi urheilijaksi. Tyttöyttä ei typistetty nättiydeksi.

Iso suru syntyi, kun vanhemmat erosivat.

– Tuntui, että isä unohti meidät. Vanhempieni eron jälkeen itkin räkä poskella kuukausitolkulla. Ero jätti jälkeensä hylkäämisen pelon, jota olen käsitellyt parisuhteissa vielä aikuisena, Marja sanoo.

– Ihminen tarvitsee vain yhden rakastavan silmäparin, joka näkee hänet. Minulla on ollut useita. Siksi elämässäni on aina ollut enemmän hyvää kuin pahaa.

Lue myös: 6 ohjetta kohti rakastavampaa arkea

Hyvää oli enemmän kuin pahaa silloinkin, kun Marja sai esikoisensa 22-vuotiaana. Oli alusta asti selvää, ettei lapsen isä halunnut osallistua tämän elämään.

Marja jaksoi yksinhuoltajuutta, niin rakastunut hän oli pieneen vauvaansa. Silti hän kirjoitti päiväkirjaan varmalla käsialalla listaa asioista, joita kaipasi elämäänsä. Ensinnäkin omaa aikaa ja opinnot loppuun. Tärkein oli listan lopussa: mies, eikä mikä tahansa mies. Hän olisi paras ystävä ja rakastaja. Miehen pitäisi rakastaa urheilua, hyväksyä Marjan esikoinen ja tahtoa lisää lapsia.

Päiväkirjan haave täyttyi yllättävän nopeasti.

Jo tanssilattialla Marja tiesi, että miehessä oli jotain erityistä. Hän tanssi, vieläpä loistavasti. Treffikumppani oli saanut Marjan äidin hyväksynnän heti. Äiti oli kuullut parin ensimmäisen puhelun kaiuttimesta.

Marja sopi treffit valmistujaispäivänsä illaksi. Hän joi kahvit Mikkelissä ja matkusti sitten Helsinkiin tulevan aviomiehensä Matin luo. He olivat tavanneet netissä.

Ensisuudelma vaihdettiin jo baarissa, mutta loppuyö oli vielä parempi. Kun pari saapui miehen kotiin, Matti ojensi verkkarit ja villasukat ja käski olla kuin kotonaan. Marja voisi pestä meikit pois sillä aikaa, kun hän keittää teetä. Vaatteita ei revitty pois intohimon sokaisemina.

– On uskomatonta, että tapasimme juuri valmistujais­iltanani. Minulla oli niin hirveä draivi saada opinnot loppuun, etten olisi edes antautunut rakkaudelle aiemmin.

Seuraavana aamuna Marja istutti Matin sohvalle ja latasi vaatimuksensa suoraan: joko suhde olisi pelkkää seksiä tai sitten seurusteltaisiin tosissaan.

Matti oli ollut sinkku pitkään ja kyllästynyt hurlumheihin.

– Kolmansien treffien jälkeen meistä tuli perhe.

Poikamiesboksiin ilmestyi vaippapaketti ja kirppikseltä haettu potta. Marja miltei kuuli päässään naks-­äänen, kun asiat loksahtivat paikoilleen. Tässä se nyt oli.

Parisuhteen startti ei vauhdikkuudestaan huolimatta ollut mikään ensimmäisen vuoden unelmakupla.

Maailmat törmäsivät, kun lähiötyttö kehyskunnasta ja mainosalan ammattilainen Helsingin keskustasta alkoivat rakentaa yhteistä arkea. Tuli väärinymmärryksiä ja vastoinkäymisiä.

– Emme osanneet puhua suoraan ja rehellisesti. Moni suhde olisi kaatunut, mutta meillä oli vahva halu olla yhdessä. Se sai meidät yrittämään kerta toisensa jälkeen.

Ja koska kaikkia kuitenkin kiinnostaa: seksuaaliterapeutin makuuhuoneessa ratkotaan aivan samoja pulmia kuin muuallakin.

Seksi ei todellakaan luistanut heti vaan vaati opettelua. Heidän piti tutustua toistensa kehoihin.

– Olin halukkaampi ja aluksi kohtuuton. Olin jo lopettaa suhteemme, jos en saanut seksiä kolmeen päivään.

– Loukkaannuin torjutuksi tulemisesta, ajattelin, etten kelpaa. En tajunnut, että Matti halusi minua mutta oli väsynyt töistä. Raivoamiseni tuntui jälkeenpäin nololta.

He selvisivät siitäkin puhumalla.

Yksinhuoltajana ollut Marja oppi ajan mittaan jakamaan vanhemmuusvastuuta. Matti taas luopui kolmekymppisen sinkkumiehen itsekeskeisestä elämäntyylistä.

Aluksi Marja oli mustasukkainen. Hänen pojallaan oli lämmin suhde uuden isäpuolen kanssa.

Matti taas totutteli siihen, että kotona odotti joku. Töiden jälkeen piti muistaa soittaa ja kertoa, moneltako oli tulossa kotiin. Marjan työ kuljetti korkeintaan junamatkan päähän, Matin reissut olivat eksoottisempia. Miksi sinä pääset New Yorkiin ja minä Kuopioon?

Nyt he ovat olleet yhdessä kymmenen vuotta.

Pikkulapsiajan väsymys on mennyttä. Parilla on nyt myös yhteinen yritys, jonka vuoksi he voivat nähdä päiväsaikaan ja käydä lounastreffeillä.

Työn määrää on lisännyt Marjan uusi tv-projekti. Seurattu somevaikuttaja ja tietokirjailija tulee tutuksi lopuillekin suomalaisille Nelosen Sex Tapes Suomi -ohjelmasta. Raflaavasta nimestään huolimatta sarjassa ei tirkistellä petipuuhia. Siinä on kyse ihmissuhteista – kaikessa kauneudessaan, kauheudessaan ja kipeydessään.

Joka jaksossa kolme pariskuntaa jakaa elämäänsä kotona kuvatuissa arkivideoissa sekä terapeutin sohvalla.

Sakki ei ole samasta muotista: sarjassa tavataan eri-ikäisiä suomalaisia Helsingistä Sodankylään. On homoja, heteroita ja transihmisiä. Monisuhteita, uusperheitä ja lapsettomia – koko parisuhteiden kirjo.

– Ohjelmassa ollaan syvästi ihmisyyden äärellä, itketään ja nauretaan. Katsoja saa varmasti samastumisen kokemuksia ja uusia näkökulmia.

Terapeutti näkee selvästi, millaiset asiat kuormittavat suomalaisten seksielämää.

Meillä on hirveä kiire, Marja tiivistää. Kun kalenterit ovat täynnä, läheisyydellekään ei löydy aikaa. Toinen tyypillinen ongelma löytyy lapsuudesta.

– Monessa perheessä on vaiettu seksistä tai jopa kielletty puhumasta siitä.

Kansakunnan tilanne ei kuitenkaan ole toivoton.

Yhtä asiaa Marja painottaa: jokaisella on lupa omaan seksuaalisuuteensa.

– Tieto leviää meidän kauttamme myös nuorempaan polveen. Meillä kaikilla on jonkinlainen linkki myös pieniin ihmisiin. Jokainen meistä on seksuaalikasvattaja.

Marja tietää, että hän on televisiotyönsä vuoksi uudenlaisten katseiden kohteena. Julkisuus tuo väistämättä mukanaan keskustelupalstojen ketjuja, joissa ruoditaan armottomasti muun muassa esiintyjien ulkoista olemusta. Se jännittää, vaikka Marjan suhde peilikuvaansa on avoin ja melko mutkaton.

Näin ei ole ollut aina. Esimerkiksi äitiys on koetellut Marjan itsetuntoa, vaikka se onkin tuonut lempeyttä omaa kehoa kohtaan pidemmän päälle.

– Olen lihonut joka raskaudessani paljon, jopa kolme­kymmentä kiloa. Esikoista odotin yksin, mutta seuraavissa raskauksissa stressasin, miten Matti suhtautuu muuttuvaan kehooni. Raskauskiloni eivät ole sulaneet tuosta vain imettämällä.

Ikääntyminen vähän mietityttää, vaikka Marjalla on maailman ihanin esikuva.

– Mammani alkoi viisikymppisenä jumpata joka aamu. Nyt yli 80-vuotiaana hän pyöräilee ja liikkuu luonnossa vieläkin. Tähtään samaan!

Mamma on myös Marjan parisuhdeidoli.

– Isovanhempieni ansiosta tiedän, että pitkässä suhteessa voi olla paljon lämpöä ja läheisyyttä. Odotamme Matin kanssa, millaisia olemme vanhana. Minulla roikkuvat tissit ja hänellä pallit. Se on ihana ajatus.

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 4/2020.