Olin surkea nukahtaja. Minulla oli sängyssä koreografia, joka meni yleensä näin: vatsalle, vasemmalle kyljelle, selälle, uudestaan vatsalle, oikealle kyljelle, selälle. Ja sama uudestaan ja uudestaan, ennen kuin uni lopulta tuli. Olin silti melko virkeä päivisin. Siinä auttoi kahvi, vaikka en ollut suurkuluttaja. Kolme suodatinkahvikupillista tai lattea päivässä pitivät minut käynnissä.

Olin opetellut kahvittelijaksi puoliväkisin. Kun join 17-vuotiaana ensimmäisen kahvikupilliseni, vahva suodatinkahvi maistui pahalle ja aiheutti hirveän olon: sydän hakkasi ja otsalle kohosi kylmä hiki. Ajattelin, että tämä oli tässä.

Parikymppisenä matkustin Lissaboniin, jossa halusin istua kahviloissa ja olla niin kuin muutkin. Oli siis juotava kahvia. Mutta siellä se olikin ihan erilaista: café con leche oli samettisen pehmeää ja lohdullista. Ei siitä tullut kamalaa oloa, espressopohjainen maitokahvi oli kuin lämmin halaus.

Kahvittelin vuosia, kunnes neljä vuotta sitten tajusin, että se ei sovi minulle sellaisenaan. Mittasin silloin verenpaineeni, ja lukemat olivat koholla. Seurasin tilannetta ja huomasin, että kas, syypää on kahvi tai oikeastaan siinä oleva kofeiini.

Kun lopetin kofeiinin käyttämisen, paineet tasoittuivat ja oivalsin pian toisenkin hyödyn: aloin nukahtaa aiempaa huomattavasti nopeammin ja helpommin. Kofeiini oli valvottanut minua, vaikka olin juonut kahvia vain aamulla ja päivällä, en koskaan iltaviiden jälkeen.

Kofeiinittomuuden hyödyt olivat isoja, ja parasta oli, että sain ne luopumatta kahvista. Totaalikieltäytyminen olisikin ollut vaikeaa, sillä minusta oli tullut kahvinrakastaja. Pelastukseni olivat kofeiinittomat kahvit.

Kofeiinittomiksi kutsuissa kahveissakin on hieman kofeiinia, mutta määrät ovat niin pikkiriikkisiä, että ne eivät aiheuta ongelmia. Voin juoda kofeiinittoman kahvin vielä iltayhdeksän jälkeen ja nukahdan silti ilman hyörimistä ja pyörimistä.

Kofeiinista luopuminen kävi yllättävän helposti. Kärsin lopettamisen jälkeen parin päivän ajan vieroitusoireista eli pienestä päänsärystä. Siinäpä se. Muutenkin muutos oli varsin vaivaton. Kofeiiniton kahvi tai espresso valmistetaan kotona ihan samoin kuin tavallinenkin, eikä mausta tarvitse tinkiä. Hyvälaatuinen kahvi on ihanaa, on siinä kofeiinia tai ei.

Repsahdin silti Pariisissa viime keväänä. Siellä ei ollut juuri tarjolla kofeiinittomia kahveja toisin kuin vaikkapa Italiassa, jossa niitä löytyy niin baareista, kahviloista, ravintoloista kuin huoltoasemiltakin.

Pariisissa uunituore croissant suorastaan huusi rinnalleen café au laitia, ja niinpä sorruin. Join koko lomaviikon ajan herkullisia maitokahveja ja pyörin iltaisin unta odottaen.

Kotona palasin takaisin ruotuun, kärsin hetken pääsärystä ja nukahdin taas vaivattomasti.

Ruhtinaallisen paljon vaihtoehtoja on onneksi nykyisin tarjolla kofeiinin välttelijällekin. Lähihypermarketeista löydän suosikkikahvejani Zoégasin Decaf Organicia, Cafetoria Roasteryn Resist Caffeinea, Lehmus Roasteryn Kesämäkeä ja Holmen Coffeen Heartia. Erikoisliikkeistä olen löytänyt Samples Coffeen kofeiinittomat.

Isoista paahtimoista Meiralla on valikoimissaan kofeiiniton Kulta Katriina. Nespresso, Starbucks ja Dolce Gusto tekevät kahvikoneisiin tarkoitettuja espressokapseleita myös kofeiinittomina. Nescafén, Lidlin ja Pirkan kofeiinitonta murukahvia on helppo ottaa mukaan vaikka töihin. Murukahvista saa mukiinmenevän ”latten” vaahdotetun ja lämmitetyn kauramaidon kanssa.

Kahvilassa istumisestakaan ei tarvitse luopua. Esimerkiksi paahtimokahviloissa saa yleensä kofeiinittoman espressopohjaisen juoman, ja maanlaajuisissa ketjukahviloissa se onnistuu vaikkapa Robert’s Coffeessa, Espresso Housessa ja La Torrefazionessa.

Huomaan tulevani vähän ärtyneeksi, jos en jostain syystä saa päivittäistä kahviannostani. Kofeiinittomalla ja tavallisella kahvilla onkin valmistustavan ja maun lisäksi on kolmas yllättävä yhtäläisyys: koukuttavuus. Ehkä sitä aiheuttaa tapa, sillä kofeiinista se ei ainakaan voi johtua.

Kahvin keittäminen ja sen nauttiminen tarjoaa arjen hullunmyllyssä levähdystaukoja, pieniä minähetkiä. Niiden virkistävä vaikutus on varmasti vähintään yhtä suuri kuin kofeiinin.