Mitä minulle kuuluu? Miten minä voin? Ne ovat kysymyksiä, joita Sara Sieppi on kysynyt itseltään vasta parin viime vuoden aikana. Miltä hänestä itsestään tuntuu juuri nyt? Onko hänellä hyvä olla? Onko hänen elämässään tarpeeksi tilaa hänen omille asioilleen?

Aiemmin hän on aina ollut se, joka on mukautunut. Hän on rukannut aikataulunsa sopimaan muiden menoihin, ottanut järjestäjän roolin ystäväporukan illanistujaisissa ja miellyttänyt muita. Liian kiltti sillä itseään satuttavalla tavalla? voisi kysyä.

Työmenestyksestäänkin hän on löytänyt vähäteltävää. Vaikka työ sosiaalisessa mediassa on tuonut hänelle mittavat ansiot vuosi toisensa perään, hän on välillä sortunut pitämään itseään vain pikku puuhastelijana.

Parisuhteissa Sieppi on miellyttänyt kumppaneitaan oman hyvinvointinsa kustannuksella.

”Olen tehnyt parisuhteissa kaiken toisen eteen ja huolehtinut toisesta. Olen pitänyt itseäni toissijaisena ja vähätellyt itseäni. Olen luopunut itselleni tärkeistä asioista ja menoista toisen takia. Ystävyyssuhteissa olen lupautunut pitkän työviikon jälkeen järjestämään upeat juhlat.”

Sitten hän huomasi, ettei enää jaksa eikä voi hyvin.

”En pystynyt nukahtamaan ja huomasin rytmihäiriöitä. Minusta tuli ärtyisä, enkä ollut enää hyvä ihminen. Tajusin, etten ole koskaan pysähtynyt ja nauttinut siitä, mitä olen saavuttanut.”

”En muista paljoakaan viime vuodesta. Jälkeenpäin mietittynä se tuntuu tietysti hurjalta. Olen aina ollut kova tekemään töitä ja ajatellut, että kun niitä kerran on tarjolla, niitä täytyy tehdä. Onneksi olen päässyt ajatuksesta eroon.”

Jokin onkin muuttunut viimeisen vuoden aikana. Sieppi kuvailee muutosta pieneksi aikuistumiseksi.

”Tänä vuonna olen asettanut itseni etusijalle.”

Hän palkkasi syksyllä uuden assistentin ja yrittää opetella delegoimaan niitä töitä, joita voi. Se ei ole helppoa, hän myöntää.

”Minun on vaikea antaa töitä muille, vaikka tiedän, että ne osataan tehdä. Olen suorittanut niin pitkään yksin.”

Samalla kalenteri on mennyt uusiksi. Sinne on ilmestynyt vapaapäiviä ja elämän ensimmäinen kuukauden mittainen kesäloma. Aikaisemmat lomat ja ulkomaan reissut ovat aina sisältäneet myös työntekoa.

”Nyt pidän sunnuntait vapaapäivinä. Ennen se olisi tuntunut vaikealta, mutta ei enää. Minulla on ihan eri fiilis. Alan ymmärtää vapaa-ajan ja loman merkityksen.”

Uusi aikuistuminen on muuttanut tapaa, jolla hän suhtautuu parisuhteisiin.

”Uusissa ihmissuhteissa olen perääntynyt helposti, jos jokin ei ole tuntunut hyvältä. Ennen olisin vain sopeutunut. Nyt tiedän rajani, mitä haluan ja mitä en. En suostu enää pienentämään itseäni.”

Elämä on alkanut näyttää toisenlaiselta. Rennommalta. Enää joka viikonloppu ei kulu juhliessa ja suhde ulkonäköönkin on rentoutunut.

”Tarvitsen nykyään enemmän omaa aikaa, jolloin voin vain olla. Treenaan ystäväni Shirlyn kanssa personal trainerin johdolla ja lenkkeilen fiilispohjalta. Rakastan ruokaa ja tykkään viinitellä, joten en välitä kiloista.”

”Jos painoa tulee, se on elämää. Kun minulla on hyvä olla itseni kanssa, kaikki on hyvin.”

Oli talvi, kun Sieppi astui myynnissä olleeseen ullakkoasuntoon. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Syy ei ollut asunnon tyyli vaan se, mitä Sieppi näki pinnan alla. Mukana ollut ystävä ei tosin ollut yhtä vakuuttunut.

Asunto ei erottunut edukseen hintaansa nähden. Tavallisen tylsä keittiö ja ne ainaiset peruskaakelit vessassa. Lisäksi ystävä tiesi, että Sieppi on aika ex tempore -tyyppi isoissa päätöksissä ja halusi varmistaa, ettei ystävä tekisi virhettä, jota katuisi jälkikäteen. Oliko Sieppi nyt ihan varma?

Kyllä hän oli. Hän näki heti, millaisen muutoksen isossa etelähelsinkiläiskaksiossa voisi tehdä, jotta se tuntuisi hänen kodiltaan. Lattiaan ja kylpyhuoneeseen tummia sävyjä, sisustukseen neutraaleja värejä ja hänelle niin tärkeän saunan pintoihin tummaa väriä päälle. Ja vihdoin se unelmien walk in closet -vaatehuone!

”Olin ajatellut etsiä uutta asuntoa ihan rauhassa, mutta se oikea löytyi jo ensimmäisestä näytöstä. Näin kävi myös silloin, kun ostin ensimmäisen omistusasuntoni. Nyt kun asunto on remontoitu, näytössä mukana ollut ystäväni ymmärtää, miksi ostin sen”, hän sanoo ja virnistää.

Kun hän kertoi uudesta asunnostaan Instagram-tilillään helmikuussa, hän kirjoitti: Mahdottomasta mahdollista. Kaakamon kylästä jokunen kilometri kuljettu tänne. Aina ei oo ollu helpoin tie, mut kuski ollu määrätietoinen.

Osa seuraajista kummasteli muuttoa. Vastahan Sieppi remontoi edellisen! Miksi hän taas muuttaa? Taas ullakkoasunto – eihän siellä voi edes seistä!

Siepille mikään hämmästelyjen syistä ei ollut ongelma: hän on muuttanut kymmenen Helsinki-vuotensa aikana yhdeksän kertaa ja luonut monenlaisiin asuntoihin kodin itselleen.

”Olen koti-ihminen, ja olen sitä koko ajan enemmän. Rakastan sisustamista ja haluan muuttaessani uusia kodin ilmeen. Tunnen oloni helposti kotoisaksi uudessa. En kiinny seiniin vaan tunnelmaan niiden sisällä”, hän kuvailee.

Myös tilan tarve ajoi uuden kodin ostoon. Ullakkohuoneistossa on ikkunoita vähän, omaa rauhaa sitä enemmän.

”Olen eri mieltä siitä, että ullakkohuoneissa ei muka mahtuisi seisomaan suorana. Ullakkoasunnoissa on oma fiiliksensä, johon olen hurahtanut. Rakastan omaa rauhaa, sitä kun mistään ei kuulu mitään. Nautin myös siitä, ettei minun tarvitse elää näyteikkunassa, kuten katutasossa asuessa voi kaupungissa tuntua.”

Keväällä asunnossa tehtiin mittava remontti, ja kesän aikana hän pääsee muuttamaan kunnolla uuteen kotiin. Ihan ensimmäiseksi sisään kannettiin 65 tuuman televisio ja hyvät kaiuttimet. Sisustus on aiempaa yksinkertaisempi, eikä esille tule paljoa tavaraa.

Tunnelma on eri kuin muutama vuosi sitten, jolloin Siepin sisustusmakua hallitsi vielä bohotyyli, josta tuli kaislalampunvarjostimineen ja bambusermeineen somessa iso ilmiö. Sen innoittamina Sieppi ja tyylistä niin ikään innostunut hyvinvointivaikuttaja Jutta Larm perustivat heinäkuussa 2020 tyyliin erikoistuneen Raffia Living -verkkokaupan. Se toimi lopulta vajaan vuoden.

”Verkkokaupan pyörittäminen kuulosti helpolta mutta osoittautui todella aikaa vieväksi. Opinpa senkin! Kauppaa olisi ollut kiva jatkaa, mutta kahden kiireisen yrittäjän aika ei yksinkertaisesti riittänyt.”

Sittemmin bohotyyli on muuttanut Siepin kaupunki­kodista mökille Tornioon. Hän osti syksyllä 2021 vapaa-ajan asunnon synnyinkaupungistaan edes näkemättä taloa paikan päällä. Keittiöön tulee juokseva vesi, mutta suihkua ei ole. Peseytymässä pitää käydä läheisessä joessa. Näin askeettiseksi mökki ei ole jäämässä – Sieppi aikoo remontoida mökille vielä joskus uuden saunarakennuksen, jossa on kaikki mukavuudet.

”Lappi on minulle rakas paikka, vaikka ehdinkin käydä siellä nykyään harvoin. Olisi tuntunut oudolta hankkia mökki jostain muualta. Lapsuudenkotini oli ihan skutsissa, mutta perheelläni ei ole koskaan ollut mökkiä.”

Ensikosketuksen mökkiinsä Sieppi sai jouluna, muttei aivan sillä tavalla kuin oli suunnitellut. Hän teki juuri ennen joulua positiivisen koronavirustestin, joten suunniteltu perhejoulu vaihtui kymmeneen yksin vietettyyn päivään uudessa mökissä.

”Olihan se vähän erikoista olla yksin siellä metsän keskellä, mutta se oli vapauttavaa. Katsoin sarjoja, ulkoilin, lepäsin ja nukuin. Olin vain nollat taulussa. Nautin stressittömästä, aikatauluttomasta elämästä ilman, että kukaan vaati minulta mitään.”

Hyvin harvinainen punainen Chanelin käsilaukku. Sellaisen Sieppi osti itselleen 30-vuotislahjaksi vuosi sitten kesäkuussa. Hän oli harkinnut hankintaa helsinkiläisestä second hand -liikkeestä jo pitkään, ja nyt oli oikea hetki.

Lahjojen ostaminen itselle on ollut Siepille tapa niin kauan kuin hän muistaa: joulu- ja syntymäpäivälahjat tai palkinto ahkerasta ja hyvin tehdystä työstä. Niin hän on tehnyt myös silloin, kun on ollut parisuhteissa.

”Elän ja asun nyt yksin. Jos ja kun minulla on mahdollisuus hemmotella itseäni merkkilaukulla silloin tällöin, niin miksi en tekisi sitä. Saatan tehdä niin, jos jokin työjuttu on mennyt kivasti. Tai sitten ostan joululahjan itselleni jo lokakuussa ja otan sen heti käyttöön. Se ei tarkoita, että ostelisin koko ajan jotain tai lohtushoppailisin. Olen lopulta tosi harkitseva.”

Vuosien varrella luksuslaukkuja on kertynyt muutama kymmenen, ja nyt ne ovat kauniisti esillä uudessa vaatehuoneessa. Ne ovat käyttötavaraa, joissa saa käytön jälki näkyä.

”Moni varmasti luulee, että ostan merkkilaukkuni aina uutena, mutta se ei pidä paikkaansa. Suurimman osan hankin käytettynä. Minulle ei ole tärkeää, että laukku on upouusi. Ajattelen, että merkkilaukut ovat sijoituskohteita. Ja ovathan ne.”

Sieppi ei ole aikeissa myydä laukkujaan, koska jokaiseen liittyy jokin tarina. Varmuuden vuoksi hän ei ole kuitenkaan ottanut yhteenkään nimikirjainpainatusta.

Vaikka hemmottelulahjat ovat usein muotiin liittyviä, Sieppi ei koe olevansa kovin kiinnostunut muodista.

”Tykkään toki kauniista kengistä ja ostan ne täysin ulkonäkö, ei käytännöllisyys, edellä. Jos käytän niitä, kuljen aina taksilla, sillä kengät eivät ole kovin mukavia jalassa”, hän sanoo ja nauraa.

Myös juhla-asuihin hän haluaa satsata. Juhlavampia gaala-asuja hän joko ostaa, lainaa tai teettää ompelimossa. Jälkimmäisissä tapauksissa hän suosii suomalaisia suunnittelijoita ja yrityksiä. Ennen kevään Venla-gaalaa hän kyseli Instagramissa, löytyisikö sieltä jokin ompelimo, josta hän voisi tilata puvun. Lopulta kaksiosainen, korsettiyläosainen puku syntyi pika-aikataululla yhteistyössä helsinkiläisen pienyrittäjän kanssa.

”Arkena sen sijaan pukeudun leggingseihin ja huppariin.”

Sieppi tietää, miten hänen ostoksiaan ja muotiin liittyviä kaupallisia yhteistöitään kritisoidaan. Epäeettistä, epäekologista, pikamuodin tukemista. Hän pitää kritiikkiä tekopyhänä.

”Alekoodejani käytetään todella paljon, eli joku sitä pikamuotia ostaa. En siis koe, että olisin se ainoa väärintekijä – enkä suhtaudu muotiin kertakäyttötavarana.”

Hän käyttää vaatteitaan pitkäänkin sekä lainaa ja antaa niitä sitten ystävilleen. Kirpputori-ihminen hän ei ole, mutta joskus hän on kierrättänyt vaatteitaan lahjoittamalla niitä seuraajilleen.

”Siinä oli kyllä kova homma, kun roudasin vaatesäkkejä ympäri kaupunkia. Mutta siitä tuli hyvä mieli.”

Maailmassa on yksi ihminen, jolle Sieppi soittaa, kun hän tarvitsee apua. Isä. He eivät ole koskaan riidelleet. Sieppi soittaa isälleen esimerkiksi, jos on hankkimassa uutta autoa tai jotain pitää korjata.

”Kaikki autoni ovat isäni löytämiä. Korjausjutuissa lähtee puhelu isälle ja sieltä tulee saman tien ohjeet. Kerran jäin autollani moottoritielle ja poliisit ehtivät jo paikalle, kun olin isäni kanssa puhelimessa ja kyselin neuvoja. Pyysin poliiseja odottamaan sen hetken.”

Äitinsä kanssa Sieppi sen sijaan otti teini-ikäisenä yhteen, mutta ei enää.

”Kun muutin Helsinkiin yksin 19-vuotiaana, äitini oli aluksi koko ajan huolissaan, mutta se on helpottanut. Vanhempani ovat aina tukeneet minua tosi hienosti. Kun minulla on kaikki hyvin, heilläkin on.”

Sieppi ja äiti viestittelevät päivittäin. Äiti saattaa laittaa työvuoronsa tauolta viestiä kysyäkseen, miten tytär voi ja onhan tämä juonut riittävästi vettä.

”Kun menen kotiin Tornioon, saan vain olla. Se on kuin viiden tähden hotelli, jossa asioita tapahtuu ympärillä. Se on levollista. Koska käyn siellä niin harvoin, saan varmasti vähän extraa. Ei tarvitse enää tehdä kotitöitä, kuten lapsena.”

Sieppi sanoo olevansa todella tarkka siitä, ketä päästää elämäänsä. Aikuisiällä ei ole enää kovin helppo ystävystyä. Hänen kaveripiiriinsä kuuluu 10–15 ydintyyppiä. Läheisiä ystäviä on kuusi.

”Ystävyydessä on tärkeintä se, että voin jakaa asioita ja saan apua tilanteissa, joissa en tiedä, miten toimia. Pystyn luottamaan ystäviini täysin, muutenhan he eivät olisi ystäviäni.”

Vuosien varrella Sieppi on jättänyt ystävyyssuhteita, jotka eivät ole tuntuneet tasavertaisilta. Hän ei pode siitä huonoa omaatuntoa.

”Minulla on ollut ystävyyssuhteita, jotka ovat ottaneet enemmän kuin antaneet. Olen katkaissut ne. Se on surullista, mutta ne tilanteet on kyllä käyty läpi ja selvitetty. Ystävyyden pitää olla reilua.”

Sitten on vielä yksi tosiystävä, nimittäin sauna. Se on Siepille todella tärkeä hengähdyspaikka, jonka kiuas lämpiää etenkin talvella lähes joka ilta. Löylyissä tuoksuvat eteeriset öljyt, ja Lappi-tunnelmaa henkivässä tummassa kylpyhuoneessa palavat tuoksukynttilät.

Kuulostaa aika aikuiselta.

tyyli Jenna Kämäräinen

meikki ja hiukset Eevis Liedes

kuvauspaikka Valo Hotel Helsinki