Memento mori, muista kuolevasi. Ajatus kävi Sara Salmanin, 34, mielessä pandemian aikana uudestaan ja uudestaan.

”Korona sai minut pysähtymään ensimmäistä kertaa sen äärelle, että jos nyt kuolisin, olenko menossa elämässäni siihen suuntaan, johon aidosti haluan? Ajattelin, että en välttämättä.”

Salmani on tehnyt julkisuudessa noteerattua uraa monimuotoisuuskouluttajana markkinointitoimiston palkkalistoilla ja yrittäjänä. Siis hyvin palkattua, arvostettua ja omia arvoja vastaavaa siistiä sisätyötä.

Ei kuitenkaan ihan sitä, mistä parikymppinen elokuva-alaa opiskeleva Salmani aikanaan haaveili.

”Olen aina rakastanut esiintymistä ja elokuvia. Kun valmistuin ammattikorkeakoulusta, ala ei kuitenkaan vetänyt puoleensa riittävästi – valkokankaalla ei näy musliminaisia, tai jos näkyy, heidät näytetään usein kielteisessä valossa. Ei tullut sellaista oloa, että elokuva-ala on minua varten.”

Salmani ei itse asiassa opiskellut näyttelemistä vaan elokuvaamista. Hän uskoo, että elokuvataiteen yksipuolisilla kuvastoilla on ollut vaikutusta siihen, ettei hän alun perinkään hakeutunut kameran eteen vaan sen taakse.

”Ei kukaan ole sanonut minulle, että et voi olla näyttelijä. Enemmänkin niin päin, että minulle ja muille rodullistetuille ei anneta yhteiskunnassa viestiä, että voit olla mitä vain, vaikkapa näyttelijä.”

Salmani viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan tiettyjä ihmisryhmiä, esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia nuoria naisia, ohjataan lähihoitajiksi, vaikka kiinnostus ja osaaminen olisivat muualla.

Lue myös: Yacine Samb koki lapsena kiusaamista päivittäin: ”Ympäristö näki minut maahanmuuttajana, vaikka olin suomalainen”

Myös Salmani kulki kauas lapsuuden haaveammatista. Esiintymistaito ja intohimo monimuotoisuutta kohtaan veivät työskentelemään ensin markkinointitoimistossa ja lopulta yrittäjänä. Salmani kouluttaa edelleen yrityksiä ja järjestöjä, ja tekee sen mielellään.

”Kun on nähnyt ja kokenut riittävän monta kertaa, kuinka esimerkiksi rodullistetut ja muut vähemmistöt jäävät työyhteisöjen ja kouluporukoiden laitamille ja että se vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa ja uraansa, ei ilmiötä voi olla enää näkemättä. Koin velvollisuutta antaa panokseni asian muuttamiseksi.”

Sitten tuli korona ja memento mori. Salmani istui yhtenä iltana puolisonsa kanssa alas ja sanoi, että haluaa kokeilla näyttelemistä tosissaan.

”Puolisollani on personal trainer -taustaa, ja hän on kannustanut ihmisiä työkseen. Hänen ensimmäinen reaktionsa oli, että go for it.”

Äidin reaktio ei ollut aluksi yhtä ymmärtäväinen. Sinulla on hyvä ura, äiti muistutti. Salmani uskoo, että suhde työn merkityksellisyyteen on muuttunut – ja työelämä samoin.

”Ehkä joidenkin vanhempien ihmisten epäilevyyden voi ymmärtää heidän taustaansa vasten. Ei ennen ollut yleistä tehdä eri alojen töitä samanaikaisesti tai vaihtaa alaa kokonaan.”

Salmanin tähtäimessä on täysipäiväinen näyttelijän ura, mutta toistaiseksi hän tekee kahta työtä. Monimuotoisuuskouluttajan työ on mahdollistanut sen, että hänen oli ylipäätään mahdollista kouluttautua uudelleen.

Salmani suoritti Actors Academy Finlandin vuoden pituisen näyttelijätyön koulutuksen, sillä 32-vuotiaan alanvaihtajan olisi ollut vaikeaa palata koulun penkille viideksi vuodeksi. Koulutus maksoi 6 500 euroa, eikä investointi olisi ollut mahdollinen ilman hyväpalkkaisen päivätyön tuomia säästöjä.

Päätös alanvaihdosta on kannattanut. Salmani on saanut useita rooleja ja tehnyt jo yhden isomman roolityön brittielokuvassa. Kyseessä on kauhuelokuva, joka julkaistaan myöhemmin tänä vuonna. Salmanilla on agentti Isossa-Britanniassa, ja tulevaisuudessa ammatilliset toiveet kohdistuvat myös Yhdysvaltoihin.

”Minut on kasvatettu ajattelemaan isosti ja kunnianhimoisesti. Unelmani on ehdottomasti kansainvälinen ura.”

Taideopinnoissa ei puhuta hänestä riittävästi siitä, että näyttelijä on yrittäjä ja tarvitsee yrittäjän työkaluja.

”Työ organisaatiomaailmassa monimuotoisuuden parissa on antanut bisnestajua. Pystyn rakentamaan brändiä, työskentelemään itsenäisesti ja neuvottelemaan. Tiedän, mihin kannattaa suostua ja mihin ei, ja tunnen arvoni.”

Juttu on julkaistu Trendissä 2/2023.