Kun Yacine Samb, 36, aloitti toukokuussa Googlella monimuotoisuus-, syrjimättömyys- ja tasa-arvoasioiden johtajana, helsinkiläisnaisen työkentäksi tulivat Euroopan lisäksi Lähi-itä ja Afrikka. Sitä ennen kauppatieteellisen koulutuksen saanut Yacine työskenteli kahdeksan vuotta Googlen Pohjois-Euroopan tuotemarkkinointipäällikkönä.
”Se, että pääsen lähelle Afrikkaa, täyttää ison paikan sydämessäni.”
Kansainvälinen ura liike-elämässä on suomalaisen äidin ja senegalilaisen isän tyttärelle ilo. Yacine uppoutuu herkästi työhön ja on omimmillaan uusien asioiden käynnistäjänä ja muutosjohtajana. Nyt edessä on työsarka, johon ei juuri löydy esikuvia.
”Tässä työssä inspiroi sen yhteiskunnallinen vaikutus. Googlen tavoitteena on tehdä tuotteita ja palveluita kaikille. Se on mahdollista vain, jos yrityksen fokus on myös vastuullisen työkulttuurin rakentamisessa kaikille.”
Jokaisella työntekijällä täytyy olla mahdollisuus lähteä samalta viivalta taustasta riippumatta. Asian tärkeys tunnustetaan, sillä yritykset kilpailevat asiakkaiden lisäksi myös työntekijöistä.
Suomessa monimuotoisuuteen liittyvä keskustelu on vielä alussa, mutta muutos on käynnistynyt. Sen pitää näkyä niin liike-elämässä kuin ihmisten arjessa.
”Haluan ehdottomasti olla muutoksessa mukana ja antaa ääneni ystävällisen yhteiskunnan puolesta. Haluan raivata tietä niille, jotka tulevat aliedustetuista ryhmistä ja joiden ääni ei tule kuulluksi.”
Perhe on tärkein
Kulttuurinen monimuotoisuus on Yacinelle itsestään selvää. Hän kasvoi Norsunluurannikolla kuusivuotiaaksi asti, jolloin maan poliittinen tilanne pakotti äidin ja tyttären muuttamaan Suomeen. Isä jäi vielä joksikin aikaa Länsi-Afrikkaan töihin.
Aluksi he asettuivat mummon luo Nokialle, mutta pian koti perustettiin Tampereelle, ja Yacine meni kouluun. Hän ei puhunut kunnolla suomea, sillä perheen kotikieli on ranska.
”Kaverini Vesku kertoi kaikille, että Yacine ei puhu suomea, koska hänellä on ranskalaiset hampaat”, Yacine kertoo nauraen.
Suomen kieli alkoi pian sujua, mutta ärrän Yacine lausui ranskalaiseen tyyliin.
”Yritin opetella suomalaista ärrää, mutta en oppinut sitä. Jossakin vaiheessa aloin kapinoida vastaan ja pitää ranskalaista ärrää osana omaa identiteettiäni.”
Siitä tuli positiivinen asia, joka muistuttaa omista juurista.
”Avaahan se minulle ovia ranskankieliseen maailmaan, joka on valtavan paljon suurempi kuin Suomi.”
Länsiafrikkalaisissa juurissaan Yacine arvostaa erityisesti perhekäsitystä. Perhe on tärkein. Vaikka Yacine kasvoi ainoana lapsena, elämä oli sosiaalisesti rikasta. Leluja oli vähän mutta kavereita paljon.
Kodin ovet olivat aina auki, ja ruokapöytään katettiin vieraiden varalta ylimääräinen lautanen.
”Vaikka olin usein pienin pöydässä, minunkin ääntäni kunnioitettiin.”
”Lamavuosina rasismi kohdistui kaikkiin mustiin ja ruskeisiin ihmisiin”
Ei ollut helppo kasvaa ruskeana tyttönä täysin valkoisessa ympäristössä. Yacinea nimiteltiin n-sanalla ja kiusattiin päivittäin. Päälle syljettiin.
”Henkinen väkivalta muuttui myös fyysiseksi. Vasta isompana ymmärsin, mitä kaikkea olin kokenut. Lapsena en tiennyt muusta.”
Koulussa Yacine oli kiltti kympin tyttö, mutta koska hänet nähtiin erilaisena, hän joutui tekemään aina vähän enemmän kuin muut. Myöhemmin hän sai lisää itsevarmuutta.
”Ympäristö näki minut maahanmuuttajana, vaikka olin suomalainen. Elettiin 1990-luvun lamavuosia, ja Suomeen oli tullut pakolaisia muun muassa Somaliasta. Rasismi kohdistui kaikkiin mustiin ja ruskeisiin ihmisiin.”
Kun Yacine aloitti teini-iässä mallintyöt, kokemukset rasismista lisääntyivät.
”Suomessa ei vielä ollut mustia malleja, ja oli raskasta kuunnella kuvauksissa kommentteja ulkonäöstäni. Milloin olin liian tumma tai sittenkin liian vaalea, sopivaa meikki- voidetta ei löytynyt tai hiukseni olivat vaikeat käsitellä.”
Vihapostia tuli niin paljon, että lopulta Yacine sulki kaikki sosiaalisen median tilinsä pitkäksi aikaa.
”Vasta kun aloitin ensimmäisen työni Googlella, ajattelin, että nyt minun ei enää tarvitse olla hiljaa.”
”Olisi hienoa, jos ihmiset ottaisivat selvää, mitä rasismi todellisuudessa tarkoittaa”
Yacine Sambin mukaan elämme parhaillaan tietoisuuden rakentamisen vaihetta.
”Nyt mietitään enemmän keinoja muuttaa asioita kuin sitä, halutaanko asioita ylipäätään muuttaa. Minun sukupolveni voi jo miettiä, miten voimme tehdä maailmasta vähän paremman paikan.”
Suomi on valittu usean kerran maailman onnellisimmaksi maaksi, mutta samaan aikaan Suomi on tutkimuksen mukaan Euroopan rasistisin valtio mustille ihmisille.
Siinä on kipeä ristiriita.
”Se kertoo, että suljemme silmämme monilta asioilta.”
Pelkkä nimi voi estää lainan tai työn saamisen.
”Itse jouduin kiertämään pankkeja äitini kanssa, koska minulle ei myönnetty asuntolainaa. En saanut kesätyöpaikkaa puhelinmyyjänä, koska työnantaja koki, että minun nimeni sopimuksessa voisi säikäyttää asiakkaan.”
Tietämättömyyttä on paljon, eikä laadukasta keskustelua rasismista juuri ole. Jos ongelma ei kosketa itseä, siitä on helppo olla hiljaa.
”Olisi hienoa, jos ihmiset ottaisivat selvää, mitä rasismi todellisuudessa tarkoittaa. Samalla voi pohtia valkoisuuden, etuoikeuksien tai aktiiviseen antirasismiin sitoutumisen merkitystä.”
Monimuotoisuus ei saa jäädä esittämisen tasolle
Yritysten liiketoiminnan kannalta monimuotoisuus on etu. Sen osoittavat myös markkinatutkimukset.
”Yrityksissä on mietittävä, kenen tarpeita emme ole vielä ymmärtäneet.”
Klassinen kysymys on, löytyykö lähikaupasta omille hiuksille, esimerkiksi afrohiuksille, sopivia hoitotuotteita.
Yacine Samb kertoo esimerkin Googlelta. Heidän puhelimessaan oli kamera, joka tallensi mustan ihonvärin epäluonnollisena. Jos kuvassa oli musta ja valkoinen ihminen vierekkäin, musta iho näytti joko liian vaalealta tai tummalta.
”Tämä oli virhe, joka korjattiin. On oltava valppaana, sillä myös tuotteita suunnittelevilla ihmisillä on tiedostamattomia ennakko-oletuksia.”
Yritysvastuu ei ole enää vain kierrätystä ja ekohenkisyyttä, vaan myös syrjimättömyyttä ja ihmisoikeuksia.
”Kuluttajat ovat valveutuneita ja vievät rahansa sinne, missä heidän arvonsa kohtaavat yrityksen arvomaailman.”
Ennakkoluulot ovat usein sellaisia, ettei ihminen itse tunnista niitä. Ne ovat alitajuisia ja syvällä meissä jokaisessa.
”Moni työnantaja palkkaa huomaamattaan itsensä kaltaisen ihmisen.”
Tärkeä osa Yacinen työtä on näkyvyyden ja representaation ymmärtäminen. Sen, miten eritaustaiset ihmiset näkyvät ja kuuluvat kulttuurisessa kuvastossa, mediassa ja mainoksissa.
”Viime vuonna Suomessa tapahtui tietynlainen paniikkireaktio. Mainoksissa on nyt paljon ruskeita ja mustia ihmisiä, mutta esimerkiksi televisio-ohjelmissa ei vieläkään.”
Monimuotoisuus jää tällöin esittämisen tasolle.
”Se on pahinta, että ulospäin esitetään diversiteetin puolustajaa, mutta oikeasti ei tehdä mitään syrjinnän vähentämiseksi.”
”Emme ratkaise rasismia hetkessä”
Rasisminvastainen työ on henkisesti raskasta. Ammatillisen osaamisen lisäksi siinä laittaa likoon myös itsensä. Yacinen työ ei valmistu kvartaalissa. Sen ymmärtäminen on tuonut hänelle armollisuutta.
”Emme ratkaise rasismia hetkessä. Minulle on tärkeää panostaa myös omaan hyvinvointiini, sillä työ vie paljon energiaa.”
Työ Googlella on myös valtavan innostavaa. Yacine saa työskennellä korkean tason johtajien kanssa ja pääsee asiantuntijana vaikuttamaan todellisiin muutoksiin organisaatiossa.
”Olen ylpeä, että Euroopassa on tartuttu asiaan ja liike-elämän rakenteita on alettu murtaa. Työ ei ole helppoa, ja todellinen muutos edellyttää kaikkien mukana oloa. Tarvitsemme paljon avointa keskustelua, johon myös suuri yleisö osallistuu.”
Yacinen suurin voimavara työssä on oman lapsuudenperheen tuki ja rakkaus. Ne ovat auttaneet jaksamaan myös syrjinnän kokemusten käsittelyä.
”On etuoikeus, että vanhemmat rakastavat ja tukevat.”
Yacinen isä, joka on itse murtanut köyhyyskierteen, on aina kannustanut tytärtään tähtäämään niin korkealle kuin tämä ikinä haluaa.
”Hän sanoo aina, että pystyt siihen ja vielä enempäänkin. Äitini taas muistuttaa minua aina siitä, että olen tarpeeksi juuri sellaisena kuin olen.”
Yacine käy vuosittain myös Senegalissa isoäidin ja muiden sukulaisten luona. Siellä ilahduttaa yhteisöllisyys. Ajan ja läsnäolon käsite ovat erilaisia. Toiselle annetaan aikaa, ja yhteiseloon on enemmän kiinnostusta.
”Kun palaan Suomeen, on helppo nopeasti unohtaa juurruttaminen, rauhoittuminen ja yhteisöllinen läsnäolo. Elämäntapa on niin kiireinen.”
Kurkista roolien taakse ja seuraa Eevaa myös Facebookissa ja Instagramissa.
Artikkeli on julkaistu Eevassa 8/2021.
IhmisetNäyttelijä Marja Salo: ”Väärään aikaan lausuttu viaton kommentti laukaisi identiteettikriisin”
IhmisetToimittaja Susani Mahadura: ”Ruskeista isistä puhutaan liian vähän – jokainen meistä haluaa olla rakastettu ja hyväksytty”
IhmisetPatamusta feministi Elina Knihtilä: ”Omien arvojen puolustaminen kannattaa aina”
IhmisetLenita Airisto: ”Olen parhaimmillani konflikteissa”
