Sanna, 33, ei saa vahvoja kipulääkkeitä krooniseen kipuun päihdetaustansa takia: ”Olen katkera siitä, etten voi tehdä rakastamiani asioita”
Päihteet jättänyt Räppäri Sanna ”Sana” Rönnberg tietää, että fyysisten kipujen kanssa kamppailu vaatii häneltä erityisiä voimia. Lääkkeiden lisääminen ei ole vaihtoehto.
Juomme keittiön pöydän ääressä teetä kissan makoillessa pöydän alla. Ikkunasta siivilöityy kalpea talviauringon valo, ja tunnelma on mitä rauhallisin.
Sanna Rönnberg, 33, kaataa teetä. Tee ei aina ollut se juoma, jota Sanna useimmiten joi.
”Olin viidentoista, kun aloin juoda alkoholia. Ihastuin erääseen vanhempaan poikaan. Kun hän tarjosi juomista, en kehdannut sanoa, etten uskalla ottaa”, hän sanoo ja jatkaa:
”Vedin kännit ja oksensin liikkuvan auton ikkunasta. Muistan, miten tien kaistaviivat vilisivät silmissäni.”
Sannan vanhemmat olivat alkoholisteja, ja vaikka isä oli raitistunut jo tyttären ollessa kuusi, Sanna muisti, millaista elämää alkoholistit elivät. Hän ei ajatellut päätyvänsä vastaavaan tilanteeseen.
Ensimmäisen kännin jälkeen Sanna huomasi kuitenkin tykkäävänsä juomisesta.
”Poika petti minua ja erosimme. Sen jälkeen aloin juoda jatkuvasti. Minulla oli vielä diagnosoimaton adhd-oireyhtymä ja sen lisäksi geeniperimä.”
Sanna ”Sana” Rönnberg
Työ: laulaja, lauluntekijä, räppäri
Asuu: Oulussa
Perhe: kolme kissaa
Kahdeksannella luokalla Espoon Viherlaaksossa Sanna alkoi harrastaa räppiä. Seitsemänvuotiaasta asti esiintymisestä haaveillut tyttö toteutti haavettaan, mutta suosio oli vähissä. Räppäävää tyttöä pidettiin outona. Häntä alettiin kiusata sekä koulussa että sen ulkopuolella niin, että hänen piti fyysisesti puolustaa itseään.
”En ollut aluksi kovin taitava. Jopa omat kaverini kääntyivät minua vastaan. Olin kuulemma niin nolo, kun räppäsin.”
Sanna teki silti biisejä, äänitti niitä Leppävaaran kirjaston studiossa ja julkaisi mikseri.net-sivustolla.
”Koulun ulkopuolella kiusaaminen oli pahempaa kuin koulussa. Sanottiin, että sun musa on ihan paskaa ja käytiin päälle. Huoriteltiin ja uhattiin tappaa”, Sanna kertoo.
”Lopetin välillä hetkellisesti ja yritin näyttää kaikille, että ei tässä mitään ongelmia ole. Itselleni minun olisi pitänyt se todistaa.”
”Piti kasvattaa kova kuori, jotta selviäisin. Jos koulun pihalla joku kävi kimppuuni ja puolustauduin, minut leimattiin syylliseksi. Jouduin pyytelemään anteeksi. Välillä minut erotettiin koulusta.”
Sanna kuitenkin uskoi itseensä. Hän jatkoi räppäämistä ja biisien julkaisua.
Peruskoulun jälkeisenä kesänä vuonna 2006 Sanna esiintyi yleisölle Oulun lähellä Pudasjärvellä. Hän ihastui ja päätti jäädä pohjoiseen.
”Asuin ensin kaverien luona ja asuntolassa, sitten muutin yksin asumaan”, Sanna muistelee.
”Tein paljon töitä muun muassa puhelinmyynnissä, ja sain myös isältä rahaa. Espoossa minulla oli ollut niin paljon ongelmia, että isä ehkä ajatteli tukea asumistani muualla. Hän varmaan ajatteli, että se olisi minulle parempi vaihtoehto.”
”Myönsin itselleni, että olin alkoholisti. Tumppasin tupakan ja kiersin pullon korkin kiinni. Se oli siinä.”
Elämä näytti pohjoisessakin nurjat puolensa. Ensimmäiset kymmenen vuotta Oulussa Sanna joi. Hän sanoo olleensa pitkiä aikoja sekaisin. Myös huumeet olivat kuvioissa, mutta Sanna sanoo, ettei tullut niistä riippuvaiseksi.
”Poikaystäväni sanoi, että jos jatkat juomista, hän lähtee – ja niin lähti. Lopetin välillä hetkellisesti ja yritin näyttää kaikille, että ei tässä mitään ongelmia ole. Itselleni minun olisi pitänyt se todistaa.”
Sanna jaksoi juomatta enintään kuukauden.
”Sain muutaman kerran töistä potkut. Juominen piti minua otteessaan. Kun heti aamusta otti tasoittavaa, ei ehtinyt tulla edes kunnon krapulaa.”
Keväällä 2015, kun Sanna oli 25-vuotias, rakas ukki kuoli. Sanna yritti hukuttaa surunsa juomalla entistä enemmän. Yhtenä päivänä hän istui kotiparvekkeella tupakan ja siiderin seurassa ja mietti, mitä oli tehnyt elämälleen.
”Minulta oli mennyt monta työpaikkaa, olin pilannut ihmissuhteet ja menettämässä luottotietoni. Myönsin itselleni, että olin alkoholisti. Tumppasin tupakan ja kiersin pullon korkin kiinni. Se oli siinä.”
Sannan paras ystävä kuoli seuraavana vuonna. Olisi ollut helppo jälleen tarttua pulloon.
”Järkeilin, ettei juominen auttaisi mitään. Tulisi morkkis ja ahdistus, eikä edesmennyt ystäväni olisi minusta ylpeä”, Sanna sanoo.
Ensimmäiset ajat päihteiden lopettamisen jälkeen olivat vaikeita. Sanna ei tiennyt kuka on, miksi toimii kuten toimii ja miksi ajattelee kuten ajattelee.
”Se oli hemmetin outoa. Välillä pelkäsin, että sekoan. Aloin pyöräillä, se helpotti. Pääsin terapiaan. Minulla todettiin sekä kaksisuuntainen mielialahäiriö että adhd-oireyhtymä.”
Sanna työskenteli henkilökohtaisena avustajana, mutta arki muuttui, kun polvi vammautui.
”Mietin, tuleeko enää koskaan kivutonta päivää? Saanko milloinkaan takaisin entistä elämääni? Vai täytyykö tämä vain hyväksyä?”
”Olin ollut kolme vuotta avoliitossa, joka ei lopulta onnistunut. Kannoin ex-mieheni tavaroita rapuissa ja huomasin, että polvi kipeytyy. Nilkutin kuitenkin töihin. Ajattelin että pakkohan sinne on mennä.”
Polvi ei parantunut. Yhtenä päivänä sohvalla istuessaan Sanna huomasi, että jalka jäi outoon 90 asteen kulmaan. Hän meni päivystykseen, mutta jalkaa ei saatu suoraksi. Nyt Sanna on kolmatta vuotta sairauslomalla.
”On hämmentävää, ettei yksikään lääkäri osaa sanoa varmaa diagnoosia. Yksi puhuu luupiikistä, toinen polven kierukan rikkoutumisesta, kolmas hermovauriosta”, hän listaa.
”Varmaa on vain se, että kiputila on krooninen ja tuskallinen. Olen leikkausjonossa. Yksi kirurgi tosin totesi, että jos kivun syy on luupiikki, se voi leikkauksen jälkeen arpeutua, ja silloin tilanne menee vielä pahemmaksi.”
Kipujen kanssa Sanna joutuu elämään joka päivä. Koska hänellä on taustallaan päihdeongelma ja mielenterveyshaasteita, hänelle ei anneta vahvoja kipulääkkeitä.
”Saan kaksi Panacodia viikossa. Minun pitää miettiä tarkasti, miten ne käytän. Usein vain kärsin, koska pelkään tilannetta, jossa kivut pahenevat eikä lääkettä enää ole.”
Kovissa kivuissa Sannalla on välillä pelottavan synkkiä ajatuksia.
”Mietin, tuleeko enää koskaan kivutonta päivää? Saanko milloinkaan takaisin entistä elämääni? Vai täytyykö tämä vain hyväksyä?”
Vuosia kestäneet kivut ovat vaikuttaneet myös ihmissuhteisiin. Kipujen keskellä Sanna ei aina jaksa olla kaikkein sosiaalisin. Hän tietää, että mielenterveysongelmaisena kipujen kanssa kamppailu on joskus todella rankkaa.
”Olen ajoittain surullinen, jopa katkera siitä, etten voi tehdä rakastamiani asioita”, hän sanoo.
”Ennen tapaturmaa nautin 10–15 kilometrin päivälenkeistä. Nyt pystyn parhaina päivänä kävelemään kilometrin, ehkä kaksi. Sen jälkeen kärsin kovista kivuista. Polven takia myös selkä on kipeytynyt.”
”Kun mietin laulujen sanoja, unohdan kipuni. En silti halua lauluissani valehdella, että elämä olisi aina ihanaa.”
Sannan tulot koostuvat nyt työttömyyspäivärahasta sekä pienestä tulosta, jonka hän saa toimiessaan Kempeleen kunnan virallisena tiktokkaajana. Hänelle kertyy myös satunnaisia keikkatuloja.
Voimansa ja ilonsa Sanna saa musiikista. Kuusi viime vuotta hän on tehnyt yhteistyötä ammattituottajan kanssa. Biisejä on julkaistu parikymmentä. Nyt hän tekee uutta musiikkia ja hioo live-esiintymisten kappaleita.
”Kesällä sain nauttia festareista töiden merkeissä. Vaikka se oli rankkaa henkisesti ja fyysisesti, juuri keikoista saan tulojen lisäksi valtavasti nautintoa ja energiaa”, Sanna sanoo.
”Kun mietin laulujen sanoja, unohdan kipuni. En silti halua lauluissani valehdella, että elämä olisi aina ihanaa. Puhun paljon mielenterveydestä, päihteiden käytöstä ja kiusaamisesta. Niistä vaietaan aika usein. Toivon antavani kuulijalle voimaa.”
Voimaa Sannalle itselleen antavat heikkoina hetkinä musiikin lisäksi positiivisuus ja usko tulevaisuuteen. Ja Fannin, Fasun ja Fidon tarjoama kissaterapia.
Auts, polveen sattuu!
- Jos vamma on äkillinen, hakeudu nopeasti hoitoon.
- Polvivaiva voi olla vamman äkillisesti aiheuttama tai vähitellen kehittynyt, pitkäaikainen kipu.
- Äkillisten vammojen yhteydessä hakeudu välittömästi hoitoon, jos polvikipu estää jalalle varaamisen, polvessa on selvä virheasento, polvi ei tunnu tukevalta tai polvessa on huomattava turvotus.
- Vamman jälkeen polveen jäävä huteruuden tunne, liikkuessa tuntuva pistos tai polven lukkiutuminen voivat olla merkkejä nivel- siteen tai kierukan vammasta. Ne edellyttävät lääkärin tutkimusta ja mahdollisesti tähystysleikkausta.
- Pidempiaikaisiin kipuihin syynä voi olla esimerkiksi rasitus. Ikääntyneen tai ylipainoisen pitkäaikaisen kivun syynä on usein polven nivelrikko.
- Harvinaisempia syitä ovat polvinivelen tulehdukset sekä rustojen rappeutuminen. Jos polvesi on kipeä, jäykkä tai siihen on kohdistunut äkillnen vamma, voit tehdä oirearvion verkossa omaolo.fi
Lähde: Duodecim Terveyskirjasto
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 2/2024.
