Vaikka Samu Haber on jo vuosia kiertänyt Euroopan estradeja yhtyeensä Sunrise Avenuen kanssa, hän on pysynyt monelta piilossa. Monet mainitsevat tutustuneensa mieheen ensimmäisen kerran Vain elämää -sarjan myötä. Kannatti siis lähteä ohjelmaan mukaan?
”Kannatti monessakin mielessä. Minua ehdittiin pyytää siihen useampaankin kertaan ennen kuin suostuin. Ohjelmaa oli aivan mahtavaa tehdä. Meillä oli siinä niin rento ja hauska porukka.”
Samu on syntynyt ja kasvanut Espoossa. Suku on isän vanhempien puolelta saksalaista, siitä erikoinen sukunimi.
”Minulla on kaksi vuotta nuorempi pikkusisko. Äiti oli yksinhuoltaja. Elämä oli aika niukkaa, mutta se oli täynnä lämpöä ja rakkautta.”
Samu pelasi jääkiekkoa, ja tavoitteena oli päästä jonakin päivänä NHL-otteluihin. Pelaaminen loppui, kun musiikki alkoi kiinnostaa. Koulu sen sijaan ei kiinnostanut.
Samu sai potkut lukiosta toisella luokalla, kun poissaolotunteja oli kertynyt lähes viisisataa. Äiti oli välillä pojasta todella huolestunut.
Huijareita ja ehdollista vankeutta
Vuonna 1998 Samu Haber muutti Espanjaan myymään lomaosakkeita. Hän oli tuolloin 22-vuotias.
”Meitä oli parisensataa myyjää kahdestakymmenestä eri maasta. Esittelimme asiakkaille luksuskohteita. Uskoin aluksi huijareita, jotka olivat minut palkanneet. Minua vietiin kuin pässiä narussa.”
Kun epäilyksiä alkoi nousta mieleen, Samu karisti ne nopeasti pois, koska koki ”työn ja elämän niin kivaksi”. Työ päättyi nolosti. Kävi ilmi, että lomaosakkeita oli myyty katteettomilla lupauksilla. Samu myönsi poliisin esitutkinnassa, että hän alkoi jossain vaiheessa epäillä, että asiakkaita huijattiin.
Oikeus päätteli, että Samu oli ollut tietoinen petollisesta toiminnasta. Sen seurauksena hänet tuomittiin kahdeksaksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen.
Lomaosakkeiden myynnin jälkeen Samu kokeili vielä Espanjassa siipiään parissakin omassa yrityksessä, ensin ravintolassa, sitten mobiiliyrityksessä. Jälkimmäisessä hänellä oli hyvä yhtiökumppani, ja hän sanoo oppineensa paljon kansainvälisestä bisneksestä tuona aikana. Yritys meni kuitenkin konkurssiin.
“En halunnut antaa periksi”
Loppuvuodesta 2001 Samu Haber istui jälleen Espoon-bussissa matkalla lentokentältä kotiin. Hieman vanhempana ja hieman kokeneempana.
Samu oli perustanut Sunrise-yhtyeen jo 16-vuotiaana. Se toimi aluksi duona.
Suomeen palattuaan Samu päätti, että nyt aletaan valloittaa maailmaa. Soittajia tuli lisää, ja nimi pidennettiin Sunrise Avenueksi. Seuraavat viisi vuotta olivat kovaa yrittämistä.
”Kävin lukemattomia kertoja eri levy-yhtiöissä, ennen kuin sain sopimuksen. Aina tuli pettymys.”
Yleisöä ilmaantui keikoille kuitenkin koko ajan vähän enemmän.
”Me jatkoimme soittamista enemmän sydämellä kuin aivoilla, aivot olisivat sanoneet heti, että lopettakaa ihmeessä. En kuitenkaan antanut periksi.”
Vuonna 2006 ilmestyi Sunrise Avenuen ensimmäinen levy On the Way to Wonderland.
”Se on eniten, eli puoli miljoonaa, myynyt suomalainen debyyttialbumi. Sitten tulikin mahalasku, seuraavaa levyä myytiin vain 30 000”, Samu hymähtää.
Pankkitilin uskomattomat numerot
Sen jälkeen yhtyeen voittokulku on jatkunut. Albumeja on ilmestynyt tasaiseen tahtiin ja niitä on myyty yhteensä yli kolme miljoonaa.
Sunrise Avenue on suosittu erityisesti Keski-Euroopassa. Suosiota on siivittänyt myös Samun esiintyminen Voice of Germanyn tähtivalmentajana ja tuomarina. Ohjelmalla on noin kahdeksan miljoonaa katsojaa.
Samu Haber sai mitä tilasi. Kunnianhimolla, lahjakkuudella ja sitkeällä määrätietoisuudella tie tähtiin oli valmis. Kaikki ei kuitenkaan ollut kultaa mikä kiilsi.
”Muistan erään illan joku vuosi siten. Olin tehnyt isoja henkilökohtaisia sopimuksia. Katsoin verkkopankista pankkitilini numeroita. Ne olivat niin isoja, etten ikinä olisi uskonut sellaista näkeväni”, Samu kertoo.
”Nätti tyttö nukkui sängyssä vieressä. Pihalla seisoi bemari, jollaisesta olin aina haaveillut. Kolmen kuukauden päästä olisi edessä mielenkiintoinen matka Australiaan. Areena oli edellisellä keikalla ollut täynnä väkeä. Ja minulla oli hyvin paha olla.”
HIFK:n ihailija muistaa myös, miten hän istui jäähallissa HIFK:n ja Tapparan finaaliottelussa.
”HIFK teki johtomaalin ja tuuletin, mutta sekään ei tuntunut missään. Ei edes HIFK:n johto! Minulla oli lähes kaikki, mitä elämältä voi pyytää ja oli vielä kevät, huhtikuun aurinko paistoi.”
“Humalluin menestyksestä”
Elämän puolimatkan krouvi alkoi olla lähellä, Samu oli täyttänyt neljäkymmentä huhtikuun alussa. Menneiden vuosien vauhti alkoi vaatia veronsa.
”En ollut kertaakaan kahteenkymmeneen vuoteen pysähtynyt ajattelemaan asioita, vaan aina siirtynyt eteenpäin. Akut alkoivat olla täysin lopussa. Oli pelottavaa huomata, että vaikka kaikki unelmat olivat toteutuneet, olo ei ollut hyvä.”
Samu oli käynyt ammattiauttajan luona muutaman kerran nuorempana. Nyt hän löysi uuden terapeutin.
”Olen aina ymmärtänyt, ettei ihmisen tarvitse pärjätä yksin. Jos on tarvetta, pitää ottaa yhteyttä terapeuttiin. Olemme käsitelleet paljon asioita menneisyydestäni. Siellä on ollut kaikenlaista negatiivistakin. Espanjasta palattuani elin kuusi vuotta siinä pelossa, että joudun linnaan. Oikeudenkäyntiprosessi kesti niin kauan.”
Samaan aikaan, kun ensimmäinen levy ilmestyi, tuli tieto, ettei Samu joutuisi vankilaan. Uutisesta riemastuneena hän lähti kiertueelle ja oli menossa naimisiinkin.
”Myöhemmin meillä oli bändin kanssa henkilöongelmia. En koskaan ehtinyt pysähtyä kunnolla ajattelemaan näitäkään tapauksia.”
Samu arvelee, että menestystä tuli kerralla liikaakin.
”Heti alkoi kansainvälinen vuoristorata ja tuli pääomaa. Ja kun saa, tekee mieli lisää, ja vähän nousi pissakin päähän. Olin kolmekymppinen, ja kaikki tuntui ihanalta. Missit lähettelevät viestejä, on avoautoja, jengi pyytää nimmareita – aluksi olin humaltunut.”
“Ystävät eivät nähneet väsymystäni”
Alkuhuuma katosi kuitenkin pian, ja Samu alkoi pohtia, mitä ihmiset hänen ympärillään oikein hänestä halusivat.
”Heidän kiinnostuksensa ei enää tuntunut aidolta, he halusivat vain päästä julkisuuden henkilön takahuonekaveriksi.”
Samusta tuntui oudolta, etteivät läheiset ja kaverit huomanneet, kuinka uupunut hän oli.
”Siellä se menee ja on onnellinen! Oli kamalaa, kun aloin kertoa heille, miten väsymys oli vallannut minut, ja he eivät olleet uskoa korviaan. ’Mitä, sinutko?’”
Samu miettii, että tuntemuksia olisi ehkä pitänyt jakaa toisen muusikon, Ville Valon tai Lauri Ylösen kanssa. He olisivat saattaneet tajuta heti.
”Myös jääkiekkoilijoiden kanssa olen aina viihtynyt hyvin, koska he ymmärtävät suoritus- ja menestyspaineita.” Yksi Samun parhaista kavereista on suomalais-virolainen jääkiekkoilija Siim Liivik.
”Tapaamme hänen kanssaan aina välillä, pohdimme elämää ja sen käänteitä.”
“Ongelmista puhuminen auttaa aina”
Nyt paha olo on mennyttä aikaa. Mineraalivettä juo väsynyt mutta onnellinen mies pitkät sääret pöydälle nostettuna.
”Kun asioista puhuu ääneen tarpeeksi kauan, pelkästään se auttaa selvemmille vesille. Vaikka päässä olisi pyörinyt kuinka iso musta möykky tahansa, niin kun siitä puhuu, huomaa, ettei se ollutkaan kuin pieni lillukka.”
Samu sanoo, että elämä tuntuu nyt mielenkiintoiselta. Neljässä vuosikymmenessä on jo otantaa. Voi lähteä purkamaan, muistelemaan ja maistelemaan, mitä arpia on jäänyt mistäkin ja miksi miehestä on tullut sellainen kuin on tullut.
Elämän palaset ovat taas kasassa ja hallinnassa.
”Ikäviäkin asioita on parempi käydä läpi, koska ei niitä saa katoamaan, vaikka kuinka menestyisi. Niitä on jokaisen elämässä. Nyt tuntuu hienolta, kun läheiset sanovat, että olen aiempaa tasapainoisemman oloinen. Kiropraktikkokin sanoi, että minulla on rinta aivan auki, ei mitään lukkoja.”
“Tykkään tavallisista naisista”
Samu on pitkään suunnitellut muuttavansa ulkomaille. Hän osti kuitenkin Helsingin keskustasta asunnon, jossa asuu yksin.
Minkälainen on miehen oma naisihanne?
”Kaikkein tärkeintä on, että nainen on sinut itsensä kanssa. Hänellä pitää olla oma elämä, jotta hänen ei tarvitse elää minun elämääni, joku intohimo pitää olla – olkoon se vaikka kirpputorin pyörittäminen. Hänen pitää olla myös tavallinen. Olen itse tavallinen, ja tykkään samanlaisista naisista.”
Haluaisitko lapsia?
”Mikä ettei. Pidän lapsista. Olen kuitenkin saanut valtavan määrän hyviä asioita elämältä jo nyt. Jos en saa perhettä, niin sitten en saa. Elämä kulkee kuin elokuva, ja on mielenkiintoista nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuu.”
Seuraavaksi edessä on ainakin uuden albumin julkaisu ja sen jälkeen pitkä, viisitoista kuukautta kestävä kiertue. Heartbreak Century on Sunrise Avenuen viides studioalbumi. Edellisen albumin ilmestymisestä on kulunut neljä vuotta.
”Olin muusikkona saanut Euroopassa kaiken, mitä voi saada, ja olin rehellisesti sanoen todella kyllästynyt koko bändiin muutama vuosi sitten.”
Samu kiersi kitara selässä yksin maapallon pariin kertaan kolmen vuoden aikana ja teki musiikkia eri puolella maailmaa, yhteensä yli sata kappaletta.
”Jännitti, tuleeko niistä mitään, vai onko bändin tarina loppu.”
Totuus rokkitähden elämästä
Musiikki loksahti kuitenkin paikoilleen.
”Se kertoo tästä maailmanajasta Tindereineen sun muineen. Kaikki biisit sivuavat myös omaa elämääni.
Kierrämme konsertoimassa parissakymmenessä maassa.”
Samu Haber naurahtaa, että rokkistarojen kiertue-elämä saattaa kuulostaa hienolta, mutta todellisuus on toisenlainen.
”En parikymppisenä arvannut, mitä menestys ja tähteys ovat. Kuvittelin, että sitten vaan laulan ja soitan kitaraa kavereiden kanssa. Todellisuudessa sitä on työstä vain yksi prosentti. Paljon aikaa kuluu lentokentillä ja busseissa odottamiseen ja väsymyksen selättämiseen. Uusien biisien tekeminen on vaikeaa.”
Samu on kirjoittanut jo muutaman vuoden elämäkerrallista kirjaa. Hän ei ole pannut sen valmistumiselle määräaikaa, koska lähes joka asialla hänen elämässään on sellainen.
Kirjoittaminen tuottaa iloa eikä tekstin valmistumisella ole kiirettä.
Miehen toiseen käsivarteen on tatuoitu muutama ohjenuora: Dream like a child, follow your heart, be honest, work hard – haaveile lapsen tavoin, kuuntele sydäntäsi, ole rehellinen, ole ahkera. Samu Haber virnistää poikamaisesti.
”Paria ekaa ohjetta olen ainakin yrittänyt toteuttaa. Aina pitää unelmoida niin kuin lapsi. Yritän ottaa heistä esimerkkiä, siksi onkin niin hienoa touhuta vaikkapa sisareni lasten kanssa”, Samu kertoo.
”Sydäntäni olen kuunnellut, teen lähes kaiken mutu-periaatteella. Olen hyvin vahvasti tunteva ihminen.”
Juttu on julkaistu Eevan numerossa 8/2017. Nettiversiota on muokattu.
